Mustapekka-areenan tulipalo on valtava tragedia – josta Gnistan-yhteisö, jos joku nousee
Suomalainen jalkapalloyhteisö heräsi kesäisenä lauantaiaamuna järkyttäviin uutisiin Oulunkylästä: Gnistan-yhteisön koti on tuhoutunut tulipalossa, jonka syystä ei ole vielä tietoa, mutta silti usko seuran toipumiseen on vahva.
Herättyäni en ollut uskoa puhelimessani näkyvää viestiä. Harva jalkapalloon liittyvä uutinen on järkyttänyt ja iskenyt rintaan samassa mittakaavassa kuin heinäkuisena lauantaiaamuna saapunut viesti Oulunkylän Mustapekka-areenan pääkatsomon täydellisestä tuhoutumisesta aamuöisessä tulipalossa.
Kyseessä on niin paljon muutakin kuin yksi jalkapallokatsomo. Tuhoutunut kokonaisuus on oulunkyläläisseura Gnistanin koti.
Sen sisällä sijaitsivat naisten ja miesten edustusjoukkueiden pukukopit, kuntosali, valmentajien tilat ja seuran toimistotilat varastoineen. Katsomo täyttyi meneillään olevalla kaudella ilta toisensa jälkeen sinikeltaisista väreistä, ylpeistä pohjoishelsinkiläisistä, joista niin moni on seurannut Kipinää vuosikausia nähden seuran nousun lähiön divarinipusta uskottavaksi Veikkausliiga-joukkueeksi.
Kun kentällä eivät pelanneet jukkaraitalat ja romaneremenkot, oli se täynnä Gnistan-juniorijoukkueita. Harjoituksia ja otteluita.
Gnistanin junnumobi ehti jo muodostua käsitteeksi. Kymmenien lasten ylläpitämä meininki otteluiden alusta loppuun oli – ja aivan varmasti on edelleen! – hienointa mahdollista suomalaista jalkapallokulttuuria. Se ilmentää ennen kaikkea yhteisöllisyyttä – sitä, että Gnistan on myös iso junioriseura. Isku ei ole valtava pelkästään edustusjoukkueelle. Tragedia koskettaa suoraan tuhansia ihmisiä, välillisesti kymmeniä tuhansia.
”Gnistanin historian surullisimman päivän ensimerkit ovat asiassa lupaavia. Vaikuttaa siltä, että tilanne on yhdistämässä lajitoimijat verkkareiden väriin katsomatta.”
Olen vieraillut Mustapekka-areenalla reilun vuoden sisään kahdesti. Ensin huhtikuussa 2023 JJK:n valmennustiimin jäsenenä Ykkösen ottelussa. Jo silloin paikan yhteisöllinen ilmapiiri teki suuren vaikutuksen, vaikka tälle kaudelle tuodut lisäkatsomot ja -palvelut vielä loistivat poissaolollaan.
Junnut pitivät 90 minuuttia ääntä ja juhlivat jyväskyläläisen joukkueemme kannalta surullista lopputulosta. Ylätasanteen anniskelukatsomo täyttyi jo hyvissä ajoin ennen ottelun alkua iloisen puheensorinan ja kohtaamisten merkeissä. Tässä on jotain todella hienoa, mietin jo silloin.
Toinen visiitti ajoittui tämän kesäkuun Gnistan–HJK -derbyyn, silloin jo Aition edustajana. Pääsin tutustumaan paikkoihin ja ihmisiin useita tunteja ennen ottelua. Seuran toimitusjohtaja Ilkka Vanala kertoi silmät säihkyen tulevaisuuden visioista, urheilutoimenjohtaja Jarkko Jokiranta seuran pelaajapolusta.
Loppuunmyydyn ottelun aikana Vanala huhki hiki hatussa talkoolaisen hommia siinä, missä kuka tahansa muukin, kantaen muun muassa niska vääränä lisää olutta myyntipisteille. Jokaisesta ihmisestä, niin palkollisista kuin talkoolaisista, paistoi yksi asia: ylpeys Gnistanista. Ihmisillä tuntui olevan hyvä olla, vaikka kiirettä piti kovasti. Myös tällaiselle hektistä päivää häiritsemään ilmestyneelle vieraalle riitti aikaa ja intoa esitellä seuraa.
Gnistanin kasvuprosessi on ollut monella tapaa järkevä, tarkkaan mietitty. Ja kun Veikkausliiga-paikka putosi syliin kabinetin kautta, ei seurassa jähmetytty olosuhdevaatimuksista, vaan käärittiin hihat. Valtavalla talkoovoimalla Oulunkylään rakennettiin katetut lisäkatsomot ja kuppipenkit jättiurakan valmistuessa vain päiviä ennen sarja-avausta. Myös palaneen pääkatsomorakennuksen sisätiloja oli paranneltu niin optimaalisiksi kuin vanha rakennus vain antaa myöten. Uusi stadion on suunnitelmissa, mutta Mustapekka-areenalla oli tarkoitus jatkaa vielä ainakin jokunen kausi.
Nyt seuralla ei ole fyysistä kotia. Yöllinen tulipalo on musertava, jättimäinen isku Gnistanille ja sen yhteisölle. Niin fyysinen kuin henkinen nouseminen vie varmasti aikaa. Silti, jos johonkin suomalaiseen jalkapalloyhteisöön uskon tällaisen vuoren edessä, on se Gnistan.
Tragedia lähentää jo valmiiksi tiivistä, lämmintä seurayhteisöä varmasti entisestään. Surraan yhdessä, tartutaan toimeen yhdessä. Tähän on helppo uskoa.
Silti, apua Gnistan tarvitsee. Nyt jos koskaan on aika koko suomalaisen jalkapalloyhteisön rivien kokoamiselle yhtenäiseksi. HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti avasi jo pelin upealla eleellään tarjoamalla HJK:n Bolt-areenaa ilmaiseksi loppukauden käyttöön.
Oli Gnistanin ratkaisu pelipaikasta mikä hyvänsä, tulee asialle tarjota täysi tuki. Ja mikäli pelipaikka olisi lisenssiehtojen vastainen, ei sillä saa olla minkäänlaista merkitystä tällaisessa kriisitilanteessa. Pallon pitää olla täysin Gnistanilla.
Seuraa voi varmasti tukea monella eri tavalla.
Miltä kuulostaisi Oulunkylän omien poikien, tunnettujen Gnistan-kausikorttilaisten JVG:n Ville Gallen ja Gasellien Hätä-Miikan organisoima tukikonsertti? Voisiko varusteapua irrota urheiluliikkeiltä ja muilta seuroilta? Talkooapua myös Gnistanin ulkopuolelta? Tukiottelu (joka voisi olla samalla Veikkausliiga-matsi) täydellä Bolt-areenalla? Rahankeräys seuran jälleenrakentamiseen?
Missä muodoissa Gnistanille suunnattava tuki tuleekaan, on kaikki enemmän kuin tarpeen. Kilpailuasetelma on syytä unohtaa kaikkialla paitsi valkoisten rajaviivojen sisäpuolella. Gnistanin historian surullisimman päivän ensimerkit ovat asiassa lupaavia. Vaikuttaa siltä, että tilanne on yhdistämässä lajitoimijat verkkareiden väriin katsomatta.
Näin pitääkin olla.
Tilanteessa on kyse urheilua suuremmista asioista. Lajiyhteisön tuella ja omalla, mahtavalla porukalla Gnistan nousee tuhkasta. Olen siitä aivan varma.
