Mies etsi naisen yksityisetsivän avulla, sitten hän murhasi naisen ja tämän puolison – Vainoajat kalastelevat tietoja myös viranomaisilta, ystäviltä ja työtovereilta
Vanha kauna ajoi Savonlinnan kaksoismurhasta tuomittua miestä. Hän jäljitti uhrinsa yksityisetsivän avulla ja lopulta murhasi naisen ja tämän puolison. Vainoajat hyödyntävät usein kolmansia osapuolia uhrien vakoilussa.
Ensimmäisessä kuulustelussaan Jarmo Makkonen kertoi, kuinka hän oli pohtinut asioita mielessään, hakenut kotoa haulikon ja lähtenyt Savonlinnaan hakemaan naiselta anteeksipyyntöä. Makkonen koki, että nainen oli tehnyt hänelle vääryyttä liki 40 vuotta aiemmin vuonna 1984, jolloin Makkonen oli ollut opiskelija ortodoksisessa pappisseminaarissa.
Perillä talo oli pimeänä, mutta yhdessä ikkunassa paloi valo. Makkonen kuuli, kun kissa naukaisi ja ovi avautui. Hän näki oviaukossa ison mieshahmon, taittoi haulikon kiinni ja laukaisi. Mies kaatui maahan, ja Makkonen astui sisään.
Nainen tuli vastaan eteiskäytävässä.
”Sanoin hänelle heti, että pyydä anteeksi minulta”, Makkonen kertoi myöhemmin poliisin kuulustelussa. Hän muisteli naisen sanoneen jotain sellaista kuin ”mitä sinä meistä haluat, tappamaanko meidät tulit” ja heittäytyneen vatsalleen lattialle.
Makkonen asteli naisen viereen ja surmasi uhrinsa ampumalla teloitustyyliin niskaan. Vuosikymmenten yli kestänyt kauna oli saanut traagisen lopun.
Tammikuussa 2023 tapahtunut Savonlinnan kaksoissurma toi tekijälleen elinkautisen vankeustuomion. Kuopiolainen Jarmo Makkonen, 62, oli Itä-Suomen hovioikeuden mukaan syyntakeinen murhat tehdessään. Hovioikeus antoi tuomion 20. joulukuuta 2024.
Vuosikymmenien kaunan ja katkeruuden syy jäi oikeudenkäynnissä pimentoon, sillä tämä tieto salattiin yleisöltä ja asiakirjoista. Kyseessä oli jokin hyvin yksityisluontoinen asia, joka juonsi juurensa erään opiskelijoiden illanvieton tapahtumiin.
Oli syy mikä tahansa, se jäyti miehen mieltä niin, että hän ryhtyi jäljittämään naista lähes 40 vuotta myöhemmin. Makkonen selvitti opiskeluajan tuttunsa olinpaikan alkuvuodesta 2022. Hän käytti jäljityksessä hyväkseen ammattilaista.
”Kun halusin anteeksipyynnön, selvitin osoitetiedot yksityisetsivän kautta. En muista tuon yksityisetsivän nimeä”, Makkonen kertoi poliisille.
Poliisi pitää Makkosen kertomusta yksityisetsivän käyttämisestä uskottavana, vaikka etsivän henkilöllisyyttä ei saatu esitutkinnassa selville. Rikoskomisario Timo Häkkinen kertoo, että miehen kertomus esitutkinnassa piti muutenkin pääosin paikkansa, eikä tällaisen yksityiskohdan keksiminen olisi ollut miehelle ainakaan eduksi. Yksityisetsivän palkkaaminen kieli tekijän vakaasta harkinnasta.
Osoitteen saatuaan Makkonen lähetti naiselle useita uhkaavia kirjeitä, joista yhdessä oli mukana eläimen ulostetta. Hän kävi myös vaanimassa naisen ja tämän miesystävän asunnolla.
Nainen oli kertonut eräälle läheiselleen, kuinka ”kuopiolainen hullu” oli alkanut lähettää viestejä ja ”kytätä”. Nainen oli myös sulkenut sosiaalisen median tilinsä. Pelot kävivät toteen 18. tammikuuta 2023, jolloin Makkonen meni asunnolle haulikon kanssa.
Savonlinnan surmaajan palkkaama yksityisetsivä tuli selvästikin harhautetuksi. Puhtaita papereita hän ei silti saa alan edustajalta.
– Eettisesti ja moraalisesti on erittäin arveluttavaa, jos ei tiedä, mihin tarkoitukseen tietoja aiotaan käyttää. Kuulostaa aika amatöörimäiseltä, sanoo Suomen yksityisetsivä- ja lakitoimistoliiton puheenjohtaja Teemu Aapavaara.
Hän on työssään kohdannut useita tapauksia, joissa asiakas ottaa yhteyttä ja tietää etsimästään ”hyvästä ystävästä” kaiken muun paitsi kotiosoitteen.
– Tarkistamme taustoja ja tarvittaessa soitamme etsittävälle henkilölle ennen tietojen luovutusta asiakkaalle, jos asiakkaan motiivit ovat hiukankin epäselvät. Se on niin yksinkertaista, Aapavaara sanoo.
”Kuulostaa aika amatöörimäiseltä.”
Yksityisetsivä ei ole suojattu eikä luvanvarainen ammattinimike. Periaatteessa kuka vain voi ryhtyä etsiväksi. Heitä toimii Suomessa arviolta joitakin kymmeniä, mutta koska rekisteriä ei ole, tarkka määrä ei ole tiedossa.
– Yrityksen voi perustaa ihan kuka tahansa. Rajanveto tulee siinä, että jos tekee rikosten paljastamista – eli tutkii, kuka on kavaltanut kassasta rahaa tai muuta vastaavaa – tarvitsee turvallisuusalan elinkeinoluvan. Silloin kaikilla tutkintaa tekevillä dekkareilla pitää olla vartijakortti, Aapavaara kertoo.
Poliisihallituksen myöntämä elinkeinolupa on Aapavaaran mukaan yksi viite siitä, että yritys on asiallinen toimija. Ennen luvan myöntämistä yrityksen pyörittäjien taustat tarkistetaan.
– Ennen vuoden 2017 lakimuutosta esimerkiksi portsarifirman pystyi perustamaan vaikka mikä liivijengiläinen.
Luvanvaraisuuden ulkopuolelle jääville toimijoille ei ole virallista valvontaa. Omilta jäseniltään Aapavaaran johtama liitto edellyttää sitoutumista eettisiin sääntöihin, jotka löytyvät yhdistyksen nettisivuilta.
– Kaikki liittoomme haluavat haastatellaan, ja ainakin jollain tasolla tunnemme jäsenemme. Ja jos joku toimii väärin, voimme erottaa.
Uhrin tietojen selvittäminen juuri yksityisetsivän avulla on harvinaista. Asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin hyvin tavallista, että vainoajat hyödyntävät kolmansia osapuolia.
– Kohde voi olla viranomainen, ammattilainen, ystävä tai vaikka naapuri, kertoo Tukikeskus Varjon väkivaltatyön asiantuntija Hanna Nylén.
Tukikeskus Varjo on eron jälkeisen väkivallan ja vainon uhrien auttamiseen keskittynyt valtakunnallinen asiantuntijayksikkö. Nylénin mukaan eron jälkeistä vainoa pystyy ennustamaan melko hyvin sen perusteella, millaista lähisuhdeväkivalta on ollut suhteen aikana.
– Nykyään puhutaan paljon pakottavasta kontrollista. Jos sitä on ollut parisuhteessa, väkivallan tai vainon jatkuminen eron jälkeen on erittäin tyypillistä, Nylén sanoo.
Pakottavalla kontrollilla tarkoitetaan systemaattista, toistuvaa ja kokonaisvaltaista kontrollointia, jossa pyritään väkivallan kohteen lähes täydelliseen hallintaan. Keinoina voi olla niin fyysistä, henkistä kuin taloudellista väkivaltaa.
Ei ole hyvä merkki, jos hallintaan pyrkivä osapuoli eron jälkeen ryhtyy jäljittämään paennutta tai piiloutunutta osapuolta. Se tarkoittaa käytännössä kohonnutta väkivallan riskiä.
– Kansainvälinen tutkija Jane Monckton Smith on esitellyt kahdeksanportaisen mallin siitä, miten tällainen suhde voi kehittyä henkirikokseen asti. Pakottava kontrolli on yksi askel portaikossa, Nylén sanoo.
Kahdeksas eli viimeinen porras on murha.
Rikoskomisario Timo Häkkinen kertoo, että urkintayrityksiä tulee varsin paljon myös poliisille.
– Tehdään esimerkiksi katoamisilmoitus henkilöstä tai ajoneuvosta ja pyydetään, että hänelle pitää ilmoittaa löytymisestä kiireesti, koska hän on huolissaan. Sitten kun katsotaan tiedot, huomataankin, että ilmoittajalla on päällä lähestymiskielto kadonneeksi ilmoitettua vastaan, Häkkinen kuvailee tyypillistä tapausta.
”Jos tulee sellainen omituinen olo, että mitähän tässä on takana, kannattaa luottaa omaan tuntemukseen.”
Vain mielikuvitus on rajana, kun vainoajat miettivät, millä konsteilla he saisivat kontaktin uhreihinsa. Nykyään yleisintä on digitaalisten keinojen hyödyntäminen.
– Teknologian väärinkäyttö on nykyään todella isossa roolissa, ja todennäköisesti sen merkitys vain kasvaa entisestään, koska se tarjoaa helppoja keinoja jäljittämiseen, seuraamiseen ja tarkkailuun, kertoo asiantuntija Outi Rantamäki Ensi- ja turvakotien liitosta.
Keinovalikoimasta löytyvät muun muassa sosiaalisen median seuraaminen, erilaiset jäljittimet, tilimurrot ja keylogger-sovellukset, jotka tallentavat näppäinpainalluksia. Kun parisuhteessa on jaettu laitteita, toinen on voinut asentaa niihin vakoiluohjelmia tai saada selville salasanoja.
– Vainoajat saattavat käyttää aivan uskomattoman määrän omia voimavarojaan ja todella paljon aikaa siihen, että he selvittävät asioita ja pyrkivät saamaan tietoa. Vainon kohde joutuu usein rajoittamaan omaa sosiaalista elämäänsä ja sen digitaalisia ulottuvuuksia, mikä ei ole oikeudenmukaista, Rantamäki sanoo.
Urkinnan kohteeksi voi joutua periaatteessa kuka vain, jolla on jotain tietoa uhrista: läheinen tai vaikkapa joku, joka työskentelee uhrin asioita hoitavassa organisaatiossa. Manipulatiivisen urkkijan lähestymistaktiikka voi olla ystävällinen tai aggressiivinen ja epäsuorasti uhkaava.
– Ajattelen niin, että jos itselle tulee sellainen omituinen olo, että mitähän tässä on takana, kannattaa luottaa omaan tuntemukseen ja vähän pohdiskella kysyjän motiivia, Tukikeskus Varjon Hanna Nylén neuvoo.
Myös Ensi- ja turvakotien liiton Outi Rantamäki kehottaa harkintaan, jos joku tulee kyselemään tietoja jostakin ihmisestä.
– Kannattaa arvioida tilannetta ja vähän kyseenalaistaa. En haluaisi lähteä neuvomaan, että ei koskaan auteta ketään, mutta aina voi ohjata myös viranomaisen suuntaan.
