Muotisuunnittelija Ervin Latimer: Suomi on monessa asiassa edelläkävijä ja Helsinki täynnä inspiroivia alakulttuuritapahtumia
Muotisuunnittelija Ervin Latimer kasvoi Itä-Helsingissä mutta löysi elämälleen suunnan New Yorkissa ja Italiassa. Suomessa työskentelevän Latimerin töitä on parhaillaan esillä New Yorkissa maineikkaan Metropolitan-museon muotinäyttelyssä.
Suunnittelija Ervin Latimer avaa kokistölkin Meilahdessa kahvilassa, joka on lähellä hänen muotiyrityksensä Latimmierin toimitilaa. Helsinki on Latimerin kotikaupunki, vaikka hänellä on sukujuuria Yhdysvalloissa: isä saapui vuonna 1974 Etelä-Carolinasta Tampereelle pelaamaan koripalloa Pyrinnön joukkueessa.
Suomessa syntynyt ja Itä-Helsingissä varttunut Ervin junior jätti lajin 18-vuotiaana ja aloitti opiskelun Metropoliassa.
”Ajattelin silloin, että minusta tulisi jokin myyntiedustaja”, Latimer kertoo.
”Tulen duunariperheestä, jossa painotettiin aina vakaan työpaikan tärkeyttä. Muotisuunnittelusta innostuin ikään kuin matkan varrella. En ole niitä suunnittelijoita, jotka ovat pienestä saakka lukeneet salaa Vogueta.”
”New Yorkissa työskennellessään Latimer asui Manhattanin West Villagessa ja koki elävänsä onnellisessa kuplassa.”
Tärkeä käännekohta Latimerille oli vuonna 2015 puolen vuoden opiskelu Vancouverissa, minkä jälkeen hän muutti New Yorkiin puitteisiin, joita on helppo kadehtia. Latimer asui silloisen puolisonsa kanssa Manhattanin West Villagessa perhetuttujen asunnossa, jonka vuokrakatto oli muutamia satoja dollareita kuussa – alueen yleinen vuokrataso oli tuhansia. Hänen työpaikkansa, ruotsalainen Acne Studios, oli kävelymatkan päässä. Ikkunasta näkyi Empire State Building.
”Paikka oli vain kahden korttelin päässä Carrie Bradshaw’n asunnosta Sinkkuelämää-sarjassa”, Latimer kertoo ja nauraa. ”Tiedostin kyllä miten onnellisessa kuplassa elin. Kun opiskelin ja olin töissä vaatekaupassa enkä ollut vielä yrittäjä, suuria murheita ei ollut.”
Alueella riitti myös alakulttuurien vaikutteita. Lähellä oli baari Stonewall Inn, jossa vuonna 1969 tapahtuneesta poliisin ratsiasta ajatellaan modernin Pride-liikkeen saaneen alkunsa. Vuonna 2016 Stonewallin ympärillä myös surtiin yhteisön voimin Orlandossa homobaarissa tehtyä kymmenien ihmisten massamurhaa.
New Yorkissa Latimer innostui ballroom-tapahtumista, joihin saapui HLBTQ-väkeä kilpailemaan tanssi-, muoti- ja drag-esityksissä. ”Balleissa” osallistuja voi ottaa rooleja, joita yhteiskunta ei muuten hänelle suo – esimerkiksi musta transnainen voi esittää supermallia. Muun maailman tietoisuuteen ballroom-kulttuuri tuli 1990-luvulla Madonnan Vogue-hitin ja Paris Is Burning -dokumentin avulla.
Latimer on ollut mukana tuomassa ballroom-kulttuuria Helsinkiin. New Yorkin aikoina syntyi myös ajatus sukupuolettomasta muodista, jota hänen oma merkkinsä luo.
”Juuri silloin luin uutisen, että Aalto-yliopisto oli korkealla maailman parhaiden oppilaitosten listalla”, Latimer kertoo.
”Olin alkanut haluta opiskella muotisuunnittelua. New Yorkissa se maksoi kymmeniätuhansia dollareita vuodessa amerikkalaisillekin, joten ajattelin: miksi en palaisi Suomeen, jossa voin opiskella arvostetussa korkeakoulussa ilmaiseksi?”
Opinnot Aallossa veivät Latimerin nopeasti uudelleen ulkomaille. Vuonna 2018 oli vuorossa Italia: hän vietti liki vuoden Ferrarassa ja sitten kolme kuukautta Milanossa 1017 ALYX 9SM -vaatemerkin palveluksessa. Paikalliset kutsuivat Ferraraa kyläpahaseksi, mutta se on yliopistokaupunki, jossa on yli 130 000 asukasta. Italialaisille se on suosittu, historiallisesti arvokas matkailukohde.
”Siellä oli aina menossa jokin historiafestivaali”, Latimer muistelee ja naurahtaa.
”Keskiaikaisia myyjäisiä ja pillipiipareita. Ferrara oli myös ihanan idyllinen paikka: torilta sai tuoreita ja sairaan halpoja vihanneksia, ja pystyin opiskelijabudjetillakin syömään arkisin ravintoloissa.”
”Latimer huomasi, että homous on machokulttuurin kyllästämässä Italiassa edelleen jossakin määrin tabu. Se näkyi pienen paikkakunnan kulttuurissa.”
Alakulttuureja ei Ferrarassa paljon ollut, joten viikonloppuisin Latimer reissasi lähellä sijaitseviin Bolognaan tai Padovaan. Homoseksuaalisuus on machokulttuurin värittämässä Italiassa yhä myös jossakin määrin tabu, joten tarvitsi tuntea oikeat ihmiset saadakseen tietää, missä oli salabileitä.
Latimer viihtyi hyvin Ferrarassa, mutta muutto työharjoittelujakson lopussa Milanoon tuntui silti jännittävältä. Liki puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki tarjosi kuitenkin myös pettymyksiä. Kun ankara työtahti tuntui pikkukaupungissa muun tekemisen puuttuessa luontevalta, Milanossa se esti tutustumasta paikkoihin.
Latimer työskenteli Milanossa trendikkäällä ja vastakulttuurin kyllästämällä Porta Venezian alueella, mutta hänen asuntonsa oli Turron alueella Via Padovassa, joka tuntui siltä ”kuin olisi asunut Kontulassa”. Vapaa-aika meni töistä toipumiseen, eikä kesän kuumuuskaan auttanut.
”Olin silti onnekas”, Latimer kertoo. ”Moni harjoittelija saattaa joutua tekemään jotain hyvin spesifiä ja tylsää. Minä sain tehdä kaikkea vaatteiden kaavoituksesta ja ompelusta oikeaan suunnitteluun. Aikaa varjosti se, että äitini sairasti syöpää, joten vapaalla lensin Suomeen hänen luokseen.”
Latimerille oli tarjolla muotialan töitä Italiassa, mutta kun hänelle ehdotettiin vastuullisempaa tehtävää paremmalla palkalla Tanskasta, hän tarttui tarjoukseen. Sieltä oli myös helpompi matkustaa Suomeen äidin luo. Hän asui Kööpenhaminassa syksystä 2019 toukokuuhun 2020.
”Kaiken aikaa minulle sanottiin, että odota vain, kesä on hienoa aikaa Kööpenhaminassa”, Latimer hymähtää. ”Mutta se kesä jäi kokematta, sillä koronan vuoksi ihan kaikki meni kiinni. Paikallisiin oli vaikea tutustua, joten hengailin muiden ekspattien kanssa viinibaareissa.”
Eniten Latimer rakasti Kööpenhaminassa monipuolisia second hand -vaateputiikkeja, joista saattoi löytää todellisia aarteita. Lenkkeilyn harrastajana hän kiintyi Jægersborgin peurapuistoon, kuninkaallisten vanhoihin metsästysmaihin, joilla juostessa voi ihailla erilaisia peuroja.
Tuolloin jotkin muotialan ongelmat alkoivat ärsyttää häntä. Latimer pohtii, mitä vaitiolosopimukset sallivat hänen sanoa töistä, mutta häntä oli yhä enenevässä määrin alkanut painaa se, miten harjoittelijoita riistettiin, alalta puuttui inklusiivisuutta ja eri tahoista pyrittiin usein hyötymään. Oli aika perustaa oma yritys, jossa voisi toimia toisin.
”Suomalaiset väheksyvät usein turhaan maataan, Ervin Latimer ajattelee. Suomi on monessa asiassa edelläkävijä, ja Helsinki on täynnä inspiroivia alakulttuuritapahtumia.”
Nyt Suomeen asettunut Latimer sanoo, ettei hänen tarvitse käydä ulkomailla saadakseen ideoita: Helsinki on täynnä erilaisia, inspiroivia alakulttuuritapahtumia. Suomalaiset väheksyvät turhaan maataan, joka on monissa asioissa jopa edellä muita Pohjoismaita, Latimer ajattelee.
Yrittämisen kannalta matkat ovat kuitenkin tärkeitä. Kun näkee ihmisiä parveilemassa pienissäkin vaatekaupoissa hankkimassa asuja, se luo uskoa omaan työhön.
”En puhu kuluttamisen näkökulmasta vaan arvostuksen”, Latimer painottaa. ”Suomessa osataan jo arvostaa designia, mutta vaatteet nähdään valitettavan yleisesti yhä kulutustavaroina. Jotta voin tehdä hyvin suunniteltuja vaatteita laatumateriaaleista ja vastuullisesti, se näkyy hinnassa. Asiakkaan tarvitsee silloin osata ajatella vaatetta sijoituksena.”
New Yorkissa Latimer pitää erityisesti hyvin erikoistuneista vaatekauppoista, joille kuitenkin riittää isossa kaupungissa asiakkaita. Hän rakastaa myös vintagekauppoja, kuten Ferrarassa toimivaa liikettä, jota pyöritti pari eläkeläistä. Sieltä hän on ostanut vanhojen herrojen teettämiä mittatilauspukuja kympillä. Niissä näkyy käsityön taito.
”Latimer haaveilee päästä joskus Japaniin pieneen kylään kutomaan ja värjäämään kankaita käsin.”
Latimerin käsityöhön liittyviä haaveita on päästä Japaniin pieneen kylään kutomaan ja värjäämään kankaita käsin. Hänellä on siihen hyvät kontaktit, vain aikaa puuttuu.
Lähitulevaisuudessa tuo haave ei toteudu, sillä Latimerin kalenterin täyttää yrityksen lisäksi työ Aalto-yliopiston muodin työelämäprofessorina. Työ on määritelty 40-prosenttiseksi, eli se vie keskimäärin kaksi päivää viikossa. Tehtävänä on rakentaa siltaa akateemisten opintojen ja työmaailman reaaliteettien välille.
”Haluan näyttää miten tälläkin alalla voi olla arvopohjainen suunnittelija”, Latimer sanoo. ”Että on mahdollista olla yhtä aikaa vahvat arvot, olla luova ja bisneshenkinen ilman, että ne asiat syövät toisiaan.”
