Muistitestistä selviytyminen tuntuu lähes samalta kuin auton läpimeno katsastuksessa
Epäily muistisairaudesta ja epämääräiset oireet kuluttavat parisuhdetta. Puoliso ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Jokainen vanhenee. Kuulo ja näkö heikkenevät, askel lyhenee ja muisti pätkii. Sellaista on vanhuus. Ihmisen fyysinen koneisto hapertuu ja tietysti aivot muun mukana. Vanheneminen on luopumista: luovutaan työstä, ihmisistä, terveydestä ja vähitellen myös muistoista ja ehkä muististakin. Lähes jokainen pähkäilee, missä kulkee huolestuttava raja terveyden ja sairauden välillä. Yleisiä sääntöjä on vaikea muodostaa, sillä olemme omia persooniamme ja vanhenemme omaa tahtiamme.
Joihinkin tyypillisiin oireisiin osaamme kuitenkin kiinnittää huomion. On huolestuttavaa, jos ihminen ei löydä enää kotiin tai joutuu pohtimaan ajoreittiä kauppaan. Hygienia voi alkaa heiketä. Läheinen ei muista ottaa lääkkeitään eikä pysy aikataulussa. Asioista puhuminen on vaikeaa ja ongelmien ratkaiseminen ylivoimaista. Puoliso luovuttaa päätöksenteon kumppanilleen eikä välitä, vaikkei selviä arjesta. Tällöin kyse voi olla muistisairaudesta – tai sittenkin persoonallisuuspiirteistä.
”Kun asioiden hallinta menee, tilanne voi purkautua ärtymyksenä tai äkillisenä suuttumisena.”
Rajan löytymiseen vaikuttaa poikkeavan käyttäytymisen säännöllisyys. Jos jokin outo piirre toistuu usein, on syytä ruveta tarkkailemaan läheistä tarkemmin. Puoliso voi alkaa luopua ”puolison roolista”, jolloin huolenpito lisääntyy. Toisaalta myös pitkäaikainen särkylääkkeiden käyttö heijastuu muistiin. Kivuliaat sairaudet heikentävät keskittymiskykyä, ja ihminen voi kuulostaa muistisairaalta, vaikka sitä ei vielä ole.
Muistisairaus muuttaa personaa hitaasti: ihminen voi olla levoton ja haluaisi päästä koko ajan liikkeelle. Kun asioiden hallinta menee, tilanne voi purkautua ärtymyksenä tai äkillisenä suuttumisena. Muut sairaudet voivat sekoittaa käyttäytymistä lisää. Muistisairauden puhkeamista voi vain harvoin todeta hetkessä. Valtaosalla oireet ilmenevät vähitellen. Puoliso ehtii monet kerrat pähkäillä, mistä on kysymys. Muistitestejä pelätään, ja niistä selviytyminen on kuin juhlaa. Tunne on lähes sama kuin auton läpäistessä katsastuksen.
”Pelkään, että istun pyörätuolissa käytävän päässä ja huutelen hävyttömyyksiä.”
Muistisairaudessa olennaista on ennakointi ja taudin toteaminen ajoissa. Parhaimmillaan edessä on vielä monia hyviä vuosia. Tärkeintä on saada lääkitys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska se jarruttaa taudin etenemistä ja oireita. Epäily muistisairaudesta ja epämääräiset oireet kuluttavat parisuhdetta. Puoliso ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Toista ei voi viedä väkisin muistitesteihin. Jäljelle jää epävarmuus.
Muistisairaudesta on hauskaa laskea leikkiä niin kauan, kun se ei kosketa. Jokainen varmasti pohtii, miten itse käyttäytyisi muistisairaana. Itse pelkään, että istun pyörätuolissa palvelukodin käytävän päässä ja huutelen hävyttömyyksiä. Omaiset häpeävät minua. Hätää ei kuitenkaan ole niin kauan, kun itse tajuaa unohtelevansa asioita.
Muistisairaus todetaan vuosittain yli 20 000 suomalaisella. Me suurten ikäluokkien edustajat olemme juuri siirtymässä riskiryhmään. Monessa perheessä asia on akuutti. Olen käynyt tämän itse läpi läheiseni rinnalla ja tunnistan epävarmuuden syvyyden. Toivon viisautta kaikille osapuolille. Puhuminen ja epävarmuuden jakaminen jonkun perheen ulkopuolisen kanssa auttaa.
Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.
