Miksi niin moni muistisairas on mielessään risteilyllä? – Hanna Jensen teki hauskan havainnon äidistään ja ymmärsi, että elämälle voi nauraa myös sairauden keskellä
Saako muistisairaan ihmisen jutuille nauraa? Muistisairaista vanhemmistaan yli vuosikymmenen huolehtinut toimittaja pelkäsi suututtavansa ihmiset kertomalla heistä hauskoja tarinoita. Pian hän kuitenkin ymmärsi, että huumori voi tuoda sairauden koskettamille voimaa ja iloa viemättä pois vakavuutta.
Huhtikuun 14. päivä kirjoitin Twitteriin anekdootin muistisairaan äitini kanssa käymästäni puhelinkeskustelusta. Se kuului näin:
Muistisairas äitini luulee usein olevansa senioritalossa risteilyllä. Kerran yritin ehdottaa, että hän menisi ikkunan luo ja näkisi katumaiseman, mutta ennen kuin olin saanut lausetta loppuun, hän oli ikkunalla ja totesi: ”Jahas, ollaankin jo tultu satamaan.”
Twitterin analytiikka näytti, kuinka viserrys lähti leviämään. Sitten alkoi keskustelu. Eräs hoivakodin työntekijä kertoi, kuinka heilläkin yksi asukas oli käytävällä kysynyt tietä takaisin satamaan (asukas kelpuutti vastaukseksi vain laivaruotsin). Toisen tviittaajan isä istui usein “satamassa odottamassa risteilyltä palaajia”. Kolmas kirjoitti pariskunnasta, joka teki harva se päivä senioritalon odotusaulassa eli terminaalissa lähtöselvitystä.
