Suomalaisia järkyttää Porvoossa tapahtunut veriteko, jossa isän epäillään puukottaneen 3-vuotiaan lapsensa. Moni miettii, mikä ajaa ihmisen moiseen, ja voiko syynä olla yksinkertaisesti pahuus.
Apu käsitteli teemaa lehdessä 42/2012. Julkaisemme Eve Hietamiehen jutun tässä uudestaan kokonaisuudessaan.
Onko täysin pahoja ihmisiä oikeasti olemassa? Tuleeko pahuus geeneistä vai elinympäristöstä? Tutkimusprofessori, psykiatri Hannu Lauerma tuntee pahuuden monet tasot ja alaviitteet.
Pahuus ei aina näyttäydy väkivaltana vaan myös välinpitämättömyytenä, asenteina, hyväksikäyttönä. Väkivalta on tarttuvaa.
– On erikoinen ajattelutapa, että ihminen pyrkisi aina hyvään, vaikka useimmissa on jotain hyvääkin. On myös täysin muista piittaamattomia henkilöitä, Hannu Lauerma kertoo.
Ylilääkäri Hannu Lauerma on isokokoinen mies. Psykiatrin pituus hipoo kahta metriä, ja olemus on vakava ja asiallinen. Toki Lauerma osaa myös vitsailla, mutta huumori on yleensä sarkastista, ja hän viljelee sitä kasvot peruslukemilla.
Hannu Lauerma toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessorina sekä Turun ja Vantaan yksiköistä koostuvan, koko maata palvelevan Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä. Sairaala hoitaa potilaat vankilakelpoisiksi.
Lauerman käsialaa on muun muassa kirja Pahuuden anatomia: Pahuus, hulluus, poikkeavuus (Edita, 2009). Hän lienee pätevimpiä asiantuntijoita vastaamaan kysymykseen: mitä on pahuus?
Lounaskuppilan naapuripöydässä lasagnet jäävät syömättä, kun Lauerma alkaa piirtää psykopaateille ja sarjamurhaajille raameja. Utelias reaktio on luonnollinen. Pahuus kiinnostaa ihmisiä.
Hannu Lauerma laskee haarukan lautasen reunalle ja katsoo suoraan silmiin.
– Pahuus on jaettava elementteihin. On väkivaltaa ja toisaalta muunlaista moraalitonta ja ei-legitiimiä vallankäyttöä, huijaamista ja manipulointia.
Legitimiteetillä tarkoitetaan velvollisuudentuntoa järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan.
– Kun itse väkivaltaa lähdetään jaottelemaan, on ensinnäkin impulsiivista väkivaltaa, joka on harkitsematonta, primitiivistä ja raivokasta. On myös puolustautumisväkivaltaa sekä sellaista, joka tähtää kunnian säilyttämiseen.
Ainakin 80 prosenttia suomalaisesta väkivallasta on impulsiivista: humalainen mies loukkaantuu pienestä asiasta ja lyö kaveria puukolla. Seuraavana päivänä harmittaa, kun tuli tappaneeksi parhaimman kaverin.
– Se väkivallan muoto, joka eniten assosioituu pahuuteen ja psykopatiaan, on instrumentaalinen eli välineellinen väkivalta. Väkivaltaa siis käytetään välineenä jonkin asian saavuttamiseksi tai oman statuksen kohottamiseksi, Lauerma sanoo.
Lauerman mukaan välineellistä väkivaltaa käyttävältä puuttuvat moraaliset ja normaalin harkinnan muodostamat pidäkkeet. Se on myös raaempaa ja laskelmoidumpaa kuin impulsiivinen väkivalta. Esimerkiksi jengipomo hakkaa ja rääkkää ihmistä nostaakseen omaa statustaan tai jääkiekkoilija käsketään telomaan vastajoukkueen kapteeni.
– Eli harkitusti jätetään piittaamatta tietyistä normeista.
Diktaattorit ovat välineellisen väkivallan suurkäyttäjiä. Hitler tapatti 11 miljoonaa ihmistä, Stalin 20 miljoonaa, Mao 35 miljoonaa, Saddam Hussein 2 miljoonaa ja Pol Pot 1,4 miljoonaa.
Lauerman mukaan he ovat eläneet sellaisissa kulttuureissa, jotka antavat tilaa erityisen häikäilemättömälle käytökselle. Vaikka demokratia on monin tavoin hankala järjestelmä, se pitää juuri tämän tyyppisen käyttäytymisen aisoissa.
Ketkä ovat pahuuden mannekiineja? Edellä mainitut diktaattorit, Auschwitzin tappajalääkäri Mengele, kellariin tyttärensä sulkenut Josef Frizl ja norjalainen joukkomurhaaja Anders Breivik?
– Breivikin toiminta on luonnehäiriöisen ihmisen tekoja. Ei voida mitenkään ajatella, että normaali ihminen pystyisi surmaamaan itselleen vieraita, aseettomia nuoria yhden toisensa jälkeen suunnitelmallisesti – ja nauraen.
Lauerma kertoo, että psykoottiset syyllistyvät hyvin harvoin tällaisiin tekoihin. Skitsofreniaan kohdistuu edelleen ennakkoluuloja, mikä vaikeuttaa sitä sairastavien auttamista, hoitamista ja kuntoutusta.
– Harhainen ihminen surmaa Suomen ja Norjan kaltaisissa maissa itselleen vieraan ihmisen äärimmäisen harvoin. Henkirikokset kohdistuvat enimmäkseen omaisiin ja asuinkumppaneihin. Lähes aina henkirikos tehdään äkillisen psykoottisen kauhun vallassa, tilapäisaseella.
Lääkityt skitsofreenikot eivät juuri koskaan tapa ketään. Surmiin syyllistyvät skitsofreenikot, jotka eivät saa lääkehoitoa. Heistä kolmella neljästä on joko päihderiippuvuus tai taustalla esimerkiksi sairautta edeltänyt epäsosiaalinen luonnehäiriö, joita ei ole Breivikillä diagnosoitu.
– Breivikin teon voisi myös selittää tilapäisellä häiriöllä, johon on johtanut vakava päihtymys: voimakas anabolisten steroidien käyttö yhdistyneenä amfetamiinin ja alkoholin käyttöön. Mutta koska teko oli harkittu, tämäkään ei kelpaa selitykseksi. Kyseessä täytyy siis olla ihminen, joka on tunnekylmä ja jolla ei ole myötäkärsimystä toisia kohtaan. Puhumme siis narsismia raskaammasta häiriöstä, psykopatiasta, Hannu Lauerma miettii.
Onko puhtaasti pahoja ihmisiä olemassa?
– On erikoinen ajattelutapa, että ihminen pyrkisi aina hyvään, vaikka useimmissa jotain hyvääkin on. On myös olemassa täysin muista piittaamattomia henkilöitä. Suomalaisista vangeista määritelmän täyttää ehkä yksi kuudesta ja väestössä yksi sadasta.
Lauerman mukaan Suomessa yhdellä viidestätoista on jokin persoonallisuushäiriö eli luonteen kehityksen poikkeama, mutta se ei kuitenkaan aina ilmene taipumuksena väkivaltaan. Persoonallisuushäiriö voi olla myös ylikiltteyttä, riippuvuutta tai esimerkiksi ylenpalttista itsensä kontrollointia.
Entä sitten pahuus, joka ei näyttäydy väkivaltana vaan välinpitämättömyytenä, asenteina ja hyväksikäyttönä?
– Usein tällainen ihminen ymmärtää olla tekemättä väkivallan tekoja, koska hän ei halua istua linnassa. Häntä pidättelee ainoastaan se, että teon seurauksena on hänelle itselleen ikäviä asioita. Kyseessä on kylmä laskelmointi.
Voiko pahuus olla synnynnäistä?
– Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan epäsosiaalisen käyttäytymisen selittäisivät hiukan yli 50-prosenttisesti ihmisen perimä ja hiukan alle 50-prosenttisesti ympäristötekijät. Osa taipumuksesta on siis geneettistä, osa ympäristötekijöiden aikaansaamaa. Kaltoin kohdeltu lapsi kehittyy aivoiltaan ja reagointitavoiltaan toisenlaiseksi kuin se, jota on kohdeltu säällisesti ja oikein.
Lauerman mukaan on ihmisiä, joilla jo syntymästään saakka on alttius pahuuteen herkemmässä kuin muilla. Nähdessään kärsivän ihmisen useimmat meistä tuntevat voimakasta mielipahaa sekä halua auttaa. Myötäkärsimyksen kyky kuuluu normaaliin vuorovaikutukseen ja on tärkeää yhteiskunnalliselle kehitykselle.
– Ja sitten on niitä harvoja, joilta puuttuu tämä ihmisyyden rakennuspalikka.
Psykopaatille voidaan näyttää videolta lavastetusti rakennettua pikkulasten kiduttamista, eikä ehta psykopaatti reagoi näkemäänsä millään lailla. Hengitys ei kiihdy, pulssi ei nopeudu, kämmenet eivät hikoa eikä kortisolia purskahda vereen.
– Moni ylläpitää myös loistavaa kulissia: he vaikuttavat mukavilta, uskottavilta ja tavallisilta tai ovat hyvin karismaattisia sekä kyvykkäitä vetämään muita perässään. He ovat myös niitä, jotka yllättävät ja saattavat äkkiä käyttää instrumentaalista väkivaltaa.
Psykopatian lisäksi puhutaan sosiopatiasta. On alakulttuureja, joiden arvot ovat tuhoavia, kielteisiä ja epäsosiaalisia. Rikollisjärjestöt ovat sosiopaattisia järjestöjä.
Sarjamurhaajat saavat vankiloihin rakkauskirjeitä. Miksi pahuus kiehtoo?
– Kun tavallisena ihmisenä painiskelee tunnontuskien, tekemättömien töiden ja velvoitteiden kanssa, tuntuu houkuttelevalta samaistua esimerkiksi sarjamurhaajien edustamaan majesteetilliseen piittaamattomuuteen: ”Ollapa itsekin samanlainen yli-ihminen, riippumaton velvoitteista ja moraalista.” Moni tuntee vetoa tällaiseen fantasiaan, vaikka tuskin itse sitä toteuttaisi.
Naispuolisista psykopaateista tiedetään vähemmän. Naisten ilkeät, manipuloivat ja tuhoavat piirteet ovat paremmin kätkössä kuin miehen. Kummankin sukupuolen edustajat voivat silti pahuudessaan mennä äärimmäisyyksiin.
Vuonna 2012 Suomea järkytti 8-vuotiaan Vilja Eerikan tapaus. Tyttö kuoli, kun hänen isänsä ja äitipuolensa sitoivat hänet niin, että hän tukehtui.
Millainen ihminen kiduttaa lasta ja katsoo vierestä, kun 8-vuotias tukehtuu pressuihin ja teippeihin?
– Empatiakyvytön ja sadistinen. Hänellä on oltava siihen tilaisuus ja taustalla usko siihen, ettei joudu asiasta vastuuseen.
Vuonna 1971 sosiaalipsykologian professori Philip Zimbardo rakensi Stanfordin psykologian laitoksen kellariin valevankilan. Vapaaehtoinen oppilasryhmä jaettiin kahtia. Toiset esittivät vankeja ja toiset vanginvartijoita. Kuudessa päivässä vartijoista tuli sadisteja. Zimbardo itse uppoutui vankilanjohtajan rooliin niin syvälle, ettei enää nähnyt ympärillä vallitsevaa julmuutta. Lopulta Zimbardon vaimo lopetti kokeen.
Zimbardo kirjoitti kirjan The Lucifer Effect, jossa hän sanoo seuraavasti: ”Halu kuulua ’sisäpiiriin’ on ihmisellä myötäsyntyinen ja niin intensiivinen, että ryhmän mukana ja huumassa saatamme tehdä järkyttäviä tekoja.”
Tälläkö voi selittää natsien teot?
– Ihmisistä voidaan tehdä julmureita, jos heille annetaan rajaton valta ja jos he näkevät, että muillakin on lupa käyttää samaa raakaa, mutta sallittua valtaa. Väkivalta on tarttuvaa. Enemmän minua kiinnostaisivat silti ne ihmiset, jotka eivät menisi sellaiseen mukaan. Siitä voisimme oppia paljon, Lauerma miettii.
Hänen mukaansa natsien tekojen taustalla on myös kulttuurisia syitä.
– Tuskin holokaustia olisi voinut syntyä ilman vuosisataista käsitystä epäinhimillisistä vihollisista tai ilman tiettyjä kasvatustraditioita.
Väkivaltaa itse kokeneet ovat muita alttiimpia syyllistymään väkivaltaan, joten suomalainen lastensuojelu ehkäisee tragedioita ottaessaan lapset pois heille soveltumattomista olosuhteista.
– Pitkitetyn sadistisen ja seksuaalisesti häpäisevän kasvatuksen kohteena oleminen synnyttää sarjamurhaajia. Kärjistetysti: jos lapsella on syntyjään psykopaattinen luonteenrakenne ja häntä häväistään, rääkätään, nolataan sekä pidetään puutteessa, hänestä voi tulla sarjamurhaaja. Jos samanlaista lasta kohdellaan asiallisesti, hänestä voi tulla yrityssaneeraaja.
Miksi ihminen on väkivaltainen?
– Koska olemme väkivaltainen laji. Geenit ovat jokseenkin samat kuin luolaihmisellä.
– Ihminen on myös kilpailullinen kuten useimmat eläimet. Hevosia ei tarvitse yllyttää ravaamaan, koska ne haluavat mennä ensimmäisenä. Ihminen kilpailee lajin sisällä ja on päämääränsä saavuttaakseen joskus valmis käyttämään väkivaltaisia tai petollisia menetelmiä.
Entä jos pahuutta ei olisi?
– Edellä mainittu kilpailullisuus on myös rakentavaa. Sen ansiosta meillä on parempaa teknologiaa, tietämystä, terveydenhuoltoa ja liikennevälineitä. Jos kilpailullisuutta ei olisi, millaisessa maailmassa eläisimme? On aina muistettava, että aggressiivisuus saattaa myös olla energisoivaa ja pontta antavaa, ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo.
