Moni iso kysymys jäi ilmaan Veikkausliigan hallitsevasta mestarista: "Vastausten painoarvo on valtava – ne määrittävät koko kauden"
KuPS aloitti mestaruuden puolustamisen hakien vielä pelitapaansa. Interin prässi paljasti puutteita pallonhallinnassa, mutta puoliajan muutokset toivat pisteen Turun vierasottelusta. Aition jalkapalloasiantuntija Jesse Saarinen analysoi avauskierroksen opetuksia.
Huhtikuun alun lämpimistä päivistä ei ollut tietoakaan, kun Veikkausliiga-kausi avattiin Turussa viileässä kevättuulessa. Veritas Stadionille saapui silti komeat 3 837 katsojaa todistamaan mestarien kohtaamista: Liigacupin voittaja Inter isännöi Suomen cupin ja Veikkausliigan mestaria KuPSia.
Samalla KuPSin päävalmentajana Veikkausliigassa ensimmäistä kertaa toiminut Jarkko Wiss palasi heti vanhalle työpaikalleen. Ensimmäisellä jaksolla tamperelainen tuskin ehti juuri ympärilleen vilkuilla mukavien muistojen toivossa, niin pahasti purjeessa hänen joukkueensa kentällä oli.
Valkoisissa pelanneen tuplamestarin ongelma oli oman pallollisen pelin tukahtuminen Interin prässin alle. Wissillä on heittää keskikentän pohjalle peliä tekemään Jaakko Oksanen–Doni Arifi, eli kaksikko, joka kestää sarjassa vertailun kehen tahansa. Interin prässissä Oksanen ja Arifi olivat kuitenkin tiukassa vartioinnissa, Johannes Yli-Kokko ja Axel Kouame seurasivat heitä tarkasti, jättäen topparit lähtökohtaisesti ilman prässiä.
Kun pallo pelattiin topparille, olivat korkealle ja kapealle sijoittuneet sinimustien laitahyökkääjät Loic Essomba ja Dimitri Legbo jo matkalla antamaan heille painetta. Vapaaksi laitahyökkääjien taakse jääneille KuPS-pakeille prässi taas tuli Interin keskikentän keskeltä, Iiro Järviseltä tai Florian Krebsiltä. KuPS ei löytänyt keinoa edetä kontrolloidusti lyhyillä syötöillä ylemmäs kentälle kotijoukkueen prässin alta.
Niinpä se yritti pidempiä syöttöjä, joilla oli hyvin heikko onnistumisprosentti – vikaa oli sekä pystysuuntaisissa vääränkorkuisissa syötöissä, että vastaanottajissa. Sekä Joslyn Luyeye-Lutumba että varsinkin Agon Sadiku hävisivät tai hukkasivat suuren osan KuPS topparien ja maalivahti Johannes Kreidlin pitkistä avauksista.
Interin ensimmäisen jakson kaksi parasta tilannetta tulikin KuPS:n pallonmenetysten seurauksena puolen tunnin jälkeen. Ensin 31. peliminuutilla Arifi ajautui keskialueelle pieneneviin tiloihin ja antoi paineistettuna heikon syötön, josta Inter sai nopean vastaiskun päätteeksi pelattua pallon Legbolle, jonka olisi pitänyt seitsemästä metristä keskeltä maalia saada pallo enää ohi viivalla seisovan Ibrahim Cissen. Kaksi minuuttia myöhemmin Oksasen pitkä syöttö maatapitkin Luyeye-Lutumballe katkotaan, ja Inter saa ylivoimahyökkäyksen kahta KuPS-puolustajaa vastaan. Tilanne päättyy Cissen blokkiin Essomban parhaalta maalintekoalueelta lähteneeseen laukaukseen.
Oma hyökkäyspeli jäi samoista syistä kuopiolaisilta ensimmäisellä jaksolla kevyesti. Viime vuonna KuPS tuli Jani Honkavaaran alaisuudessa tunnetuksi rohkeasta kentäntäytöstään. Laitapakit hoitivat leveyden nostamalla jo aikaisin ylemmille alueille. Tämä vapautti nimelliset laitapelaajat liikkumaan keskikentän keskelle, jolloin KuPS sai kentän keskikaistalle yläalueille 5-6 pelaajaa.
Nytkin neljän keskikentän laidoilla aloittivat Petteri Pennanen ja Otto Ruoppi, joiden väripaletti tulee parhaiten käyttöön kentän keskellä maalaillessa. Riskitasot kauden avauksen vaikeassa vieraspelissä olivat ensijaksolla sen verran matalat, että Pennanen ja Ruoppi vastasivat leveydestä KuPS:n käynnistellessä hyökkäyksiään omalta alueelta. Vasta pallon oltua ylempänä tai joukkueen selvittyä pois prässin alta, vapautuivat Pennanen ja Ruoppi liikkumaan keskelle.
Koska KuPS ei löytänyt keinoja säilyttää pallonhallintaa tai päästä Interin kenttäpuoliskolle, eivät Pennanen ja Ruoppi usein ehtineet liikkua keskelle – ennen kuin KuPS-hyökkäys oli jo päättynyt. Niinä harvoina kertoina kun KuPS pallon turkulaisten kenttäpuoliskolle sai, tyytyi se ottamaan happea pidemmän pallonhallintajakson muodossa. Minkäänlaista uhkaa se tuotti hyvin vähän, vierailut kotijoukkueen boksissa voi ensimmäiseltä jaksolta laskea varmasti yhden käden sormin.
Puoliajalla oli tapahtunut valmentamista, sillä toisen jakson ensimmäiset 15 minuuttia KuPS oli kentällä parempi joukkue. Wiss vaihtoi Ruopin ja Luyeye-Lutumban roolit päittäin, ja roteva Ruoppi onnistui kohdepelaajana huomattavasti Luyeye-Lutumbaa ja Sadikua paremmin. KuPS-kasvatti myös prässäsi ensimmäisen 45 hyökkääjiä aggressiivisemmin, kuten koko KuPS-joukkue toisen jakson alussa. Ensimmäisellä jaksolla joukkue tyytyi peittelemään 4-2-2-2-muodossaan, ja painetta annettiin lähinnä yksi kerrallaan oman suoran vastustajan saadessa pallon.
Prässin KuPS purki tyhjentämällä pelintekoaluetta viemällä toisen miesvartioidun keskikenttäpelaajan alueelta pois, ja antamalla vasemmalle pakille Godwin Antwille vapauden liikkua keskelle. Myös Pennanen ja oikealle laidalle siirretty Luyeye-Lutumba näyttivät liikkuvan vapaammin, toki aikaa kavennuksille jäi nyt KuPS hyökkäyksien keston pidentyessä.
Näillä viilauksilla KuPS sai toisen jakson alussa pallonhallintaa Inter-päädyssä, tapettua Inter-hyökkäykset alkuunsa, muutaman riiston hyvillä alueilla, ja muutaman erikoistilanteen. Ottelun ensimmäisestä KuPS-kulmapotkusta toppari Samuli Miettinen puski johtomaalin.
”Kokonaisuudessaan avausottelu näytti siltä, että Inter on valmiimpi haastamaan KuPS:n pronssimitalista kuin KuPS haastamaan mestarisuosikkeja Ilvestä ja HJK:ta.”
Hyvä vartti riitti tällä kertaa pisteeseen, sillä Interin tasoittaessa 76. minuutilla, oli ote välissä ehtinyt jo siirtyä sen verran reilusti, että tasoitusta pääsi toisen jakson tapahtumienkin perusteella kutsumaan ansaituksi.
Kokonaisuudessaan avausottelu näytti siltä, että Inter on valmiimpi haastamaan KuPS:n pronssimitalista kuin KuPS haastamaan mestarisuosikkeja Ilvestä ja HJK:ta. Toisen jakson alku näytti, että Wissillä on keinoja muuhunkin kuin altavastaajafutikseen.
Moni iso kysymys jää kuitenkin odottamaan vastausta: pystyykö KuPS tulemaan pallon kanssa laadukkaan prässin alta? Onko KuPSilla toimiva varaventtiili eli tapa mennä prässin yli? Kumpikin on europelien kannalta olennainen kysymys.
Millä keinoilla KuPS tuottaa pitkissä hyökkäyksissä tehoja ja vaaraa? Kykeneekö KuPS prässäämään tavalla, joka häiritsee merkittävästi vastustajan pallollista pelaamista? Jos kykenee, niin missä peleissä?
Vastausten paino arvo on valtava. Ne määrittävät kuopiolaisten kauden.
