Mondon lukijan matkatarina: Kadonneen sormuksen tapaus
Leena Mallatin perhe teki ikimuistoisen road tripin Kaliforniassa. Mondo-lehti julkaisee lukijoiden kertomuksia matkoilta, joilla on tapahtunut jotakin hauskaa tai muuten erityisen mieleenpainuvaa. Löydät ohjeen oman tarinasi lähettämiseen tämän kertomuksen lopusta. Julkaistusta tarinasta lehti maksaa pienen palkkionkin.
Olimme kuukauden syksyisellä matkalla Yhdysvalloissa. Kiersimme mieheni ja kolmekymppisen poikamme kanssa vuokra-autolla pääosin Kaliforniassa, pikkuisen Arizonassa, Nevadassa ja Utahissakin.
Aloitimme San Franciscosta. Matkalla oli lukuisia pieniä kaupunkeja ja muutama suuri –Los Angeles sekä Las Vegas –, Kuolemanlaakso, Tahoejärvi, monia kansallispuistoja ja jokunen viinilaakso.
Kunkin meistä toiveet käyntikohteista ja elämyksistä oli yritetty ujuttaa ohjelmaan, niin San Franciscon nykytaiteen museosta Dodgersien kotipeliin kuin Lululemonin outletista Squaw Valleyn olympiakylään. Oli upeita ja hämmästyttäviä maisemia, suuria elämyksiä, mutta myös surullista katsottavaa.
Matkamme sujui onnekkaissa merkeissä. Sadettakin oli koko matkan aikana vain pari tuntia Montereyssa, joten Big Little Lies -sarjan rantakahvilatunnelmaan ei ihan päästy.
Etukäteen oli jännittänyt, miten suunnitelmat aikatauluineen onnistuisivat. Niin majoitus- kuin lippuvaraukset kuitenkin toimivat. Jokin motelli oli pettymys, toinen taas iloinen yllätys.
Jouduin perumaan osallistumiseni retkelle navajoreservaatin Antelopekanjonin maanalaisiin maisemiin, kun sydämeni oireili yli 30 asteen kuumuudesta. Vietin siestaa, kun miehet ihastelivat kanjonin näkymiä.
Reissun suurin ”draama” sattui Barstow'ssa, kun odottelin pesulassa poikani kanssa pyykkejämme kuivurista. Paikallinen juttukaverini joutui sanaharkkaan erään aggressiivisen miehen kanssa. Riidan syy oli aiheeton epäily dollarin arvoisen pesukoneajan viemisestä. Kaverini täytyi paeta miestä viereiseen kauppaan, kunnes rettelöitsijä saatiin rauhoittumaan.
Matkamme ainoa huomattava takaisku koetteli enemmän tunteita kuin taloutta tai aikatauluja. Mieheni oli laittanut vihkisormuksensa talteen kolikkokukkaroon, kun ei ollut muistanut jättää sormusta Suomeen. Hän saa helteessä hikoillessaan sormustaipeeseen herkästi ihottumaa.
Kun hän päätti siirtää sormuksen kukkarosta turvallisempaan paikkaan, sitä ei enää löytynytkään kolikoiden joukosta. Lohdutin miestä, ettei lähes 40-vuotinen avioliittomme ole koskaan ollut sormuksen varassa, vaikka tietysti jaoin hänen mielipahansa.
Kaliforniaa koettelevat usein syksyisin maastopalot. Matkan lopulla, kun olimme jo palanneet San Franciscoon, palot alkoivatkin. Televisiossa oli uutisia sähkökatkoista ja Sonoman viinitarhoja uhkaavista tulipaloista. Kotimatkaamme edeltävänä iltapäivänä mieheni lähti ostamaan lähikadun lehtiautomaatista sanomalehden, jotta saisimme tv-uutisia tarkempia tietoja palojen leviämisestä.
Motelliin palattuaan hänellä oli tuliaisia. Hän oli levittänyt kolikkonsa lehtiautomaattilaatikon päälle etsiäkseen sopivat rahat. Yksi neljännesdollarin kolikko oli ihme kyllä kiiltänyt auringossa muita enemmän.
Tarkemmin katsoessa oli selvinnyt, että kolikkoa ympäröi kultainen kehys. Vihkisormus oli juuttunut rahan ympärille. Mies oli iloinen, sillä kolikot – ja sormus – olisivat jääneet seuraavana aamuna motellin pöydälle, toki setelitippien kanssa.
Mitä tästä opimme? Lukeminen kannattaa aina.
Tapahtuiko sinulle reissussa jotain tarinan arvoista? Kirjoita siitä noin 3000 merkin eli A4-arkin mittainen juttu ja lähetä teksti osoitteeseen mondo@a-lehdet.fi. Julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio.
