Miten uskaltaisin kertoa Björn Wahlroosille, että minä johdan Suomea eikä hän?
Munkkiniemen herran mielestä Kimmo Kiljunen ymmärsi arvopohjaisen realismin täydellisesti sanoessaan että se ei kerro politiikan sisällöstä mitään.
1.9. Presidentin kyselytunti Ylellä. Olen ensimmäinen Suomen presidentti, jonka ”aprikointeja” ei arvuutella kabineteissa ja toreilla, koska kerron kaikille jokaisen ajatukseni ylpeän lapsen innokkuudella. Tänään puhuin Ukrainasta, raakuista, rasismista, Palestiinasta, presidentin syntyperästä, urheilusta (pidän!), ilmastonmuutoksesta (ikävää), Venäjän eliitistä, Suomen luonnosta (kaunis), ydinaseista ja Yhdysvaltain vaaleista (tärkeät). Niinistö-parka ei koskaan saanut nähdä sitä toimittajan ilmettä, että kiitos, nyt riittää.
2.9. ”Suhteita on rakennettava myös niiden kanssa, jotka eivät arvojamme jaa. Omalla esimerkillä johtaminen on arvostettua maailmalla, ja siinä Suomi on hyvä.” Näin jälkikäteen ajatellen ja ympärille katsellessani pohdin, kannattaisiko sittenkin puhua edeltäjieni tapaan hieman epäselvemmin.
4.9. Ruokin uuden ulkopolitiikan doktriinini nimissä Qatarin emiiriä. Lupasin Qatariin olympialaiset, jos emiiri muistaa, missä parhaillaan on. Nauru maittoi, kun ei millään muistanut. Qatarin ihmisoikeuksia en ottanut puheeksi, koska suhteita on rakennettava myös niiden kanssa, jotka eivät arvojamme jaa.
8.9. Taas soitto siitä numerosta. Björn Wahlroosin sihteeri komentaa isäntänsä puheille. Juostessani herra Wahlroosin luo, mietin, miten uskaltaisin kertoa hänelle, että minä johdan Suomea, ei hän, mutta pelkään olevani väärässä.
10.9. Tänään lupasin haastattelussa, että jos pääsen kasvotusten Kiinan Xin kanssa, aion painostaa häntä vaatimaan Venäjää lopettamaan sotatoimet. Joku voisi huomauttaa, että arvopohjainen realismini ei perustu arvoihin eikä realismiin, mutta Suzannella oli onneksi eilen yllään uusi mekko, jonka tiimoilta on haastateltu jo viittä asiantuntijaa.
11.9. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kiljusen Kimmo on ymmärtänyt arvopohjaisen realismini täydellisesti huomioidessaan, että se ei kerro politiikan sisällöstä mitään. Taidan olla tähän Kimmoon hieman rakastunut!
12.9. Suomen paras mahdollisuus tulla toimeen muuttuvassa maailmassa on se, että murran mainiosti nimeämäni ”ulkopolitiikan hiljaisuuden kehän” iloisen toiveikkaalla ja loputtomalla suomenruotsalaishöpinällä, joka väsyttää kaikki niin, että lopussa kuuntelijan suusta kuuluu suomen kielen kaksi kauneinta sanaa ”Javisst, javisst!”
13.9. Nyt venäläiset syyttävät suomalaisia ”natsipaskiaisiksi”, vaikka olen monta kertaa esittänyt toiveen, että poliittista keskustelua käytäisiin sivistyneellä, toisia kunnioittavalla tasolla.
14.9. Pelkään Saulin muuttaneen perheineen Espoosta Munkkiniemeen voidakseen seisoskella entistäkin useammin kotini portilla puistelemassa moittivana päätään.
16.9. Suuressa maailmassa presidenttejä yritetään murhata, oman väliaikaiskotini pensaikossa harrastettiin lehtitietojen mukaan ”oraaliseksiä”, jonka poliisi keskeytti. En edes tiennyt, että oraaliseksi on täällä edelleen rikos.
18.9. Tänään esitin Reutersille epärealistisia ehdotuksia YK:n turvallisuusneuvoston muuttamisesta. Globaali nauru siivittää nousuani maailmanhistorian alaviitteestä lauseeksi päätekstiin.
19.9. Voiko olla kansallinen vaara, jos presidentti ei osaa sanoa ”Ei!”, mietin kiitäessäni Tampereelle keskustelemaan niitä näitä kulttuurista.
23.9. Tuskin ymmärsi Ville Tavio edes haaveilla siitä, että merkittävintä mitä hän voi elämässään saada aikaan on tulla presidentin häpäisemäksi New Yorkissa.
24.9. Älykelloni räjähti, kun vatkasin se ranteessa tänään 228 ulkomaalaiskollegan kättä ja kerroin, että Suomi on merkitystään suurempi maa.
25.9. Lopultakin olen mysteeri, monien kasvojen mies. Näen YK:ssa kaiken lohduttomana, mutta valoisana. Vaadin samaan aikaa rauhaa ja Bideniä mahdollistamaan Ukrainan sodan potentiaalisen eskaloitumisen. Pelkäisin itseäni, jos olisin joku muu!
