Mondo

Miten tullaan todelliseksi viinientuntijaksi? Kovalla opiskelulla ja matkustamalla, sanoo Heidi Mäkinen

Miten tullaan todelliseksi viinientuntijaksi? Kovalla opiskelulla ja matkustamalla, sanoo Heidi Mäkinen
Kun Heidi Mäkinen innostui viinien maailmasta, se tarkoitti hänelle myös matkoja alaan perehtyessä. Lontoosta tuli hänelle samalla tuttu ja monelta osin rakas opiskelukaupunki.
Julkaistu: 23.9.2020

Yrityksen kokoushuone on kuin bileiden jäljiltä. Sivupöydällä on niin iso kokoelma puoliksi juotuja viinipulloja, että se päihittäisi Mad Men -­tv-sarjan mainostoimiston juoma­kärrytkin. Mutta juhlia täällä ei ole vietetty, tämä on Heidi Mäkisen arkea. Master Of Wine -koulutuksen Britanniassa suorittanut Mäkinen työskentelee viinien maahantuontifirmassa Viinitiessä Helsingissä. Hän on neljäs suomalainen, joka on saavuttanut alan arvostetuimman tutkinnon. Lontoosta hän on jo ehtinyt kotiutua takaisin Suomeen.

Ensimmäisen kosketuksensa viinimaailmaan Mäkinen sai noin 15-vuotiaana, jolloin hän oli perheensä kanssa matkalla Unkarin Nyíregyházassa. Kaupunki sijaitsee tokaijin-­viineistä tunnetulla alueella, ja siellä hän osallistui viininmaisteluun pimeässä kellarissa. Testaamisen jälkeen hän syljeksi juomat pois ja pohti, mikä makeista viineistä miellytti eniten. Mitään hän ei tietenkään viineistä vielä teini-iässä tiennyt, eikä hän osannut aavistaa, että oli juuri saanut maistiaisen tulevasta ammatistaan.

”Aloin kiinnostua viineistä vasta työskennellessäni parikymppisenä Tampereella, Näsinneulan ravintolassa”, Mäkinen kertoo. ”Ensiksi kiinnostuin asiakaspalvelusta ja sitten juomista. En usko, että viininmaisteluun on synnynnäistä lahjakkuutta, kaiken voi oppia. Ei kukaan synny viinilasi kädessä.”

Ennen Näsinneulaa Mäkinen oli ollut 18-vuotiaana töissä Keski-Englannin Burfordissa, Oxfordin lähellä sijaitsevassa 1 500 asukkaan kylässä. Hän työskenteli vuoden paikallisen perheen omistamassa pikkuhotellissa ja ravintolassa.

Halu oppia kieltä oli vienyt Mäkisen Englantiin, mutta siellä syttyi myös rakkaus ravintola-alaan. Maaseutumaisessa miljöössä asuminen kannusti hänet myös hankkimaan auton, jolla hän pääsi nopeasti vaikkapa Oxfordiin tai Cheltenhamiin katsomaan teatteria, tutustumaan ravintoloihin ja pelaamaan pubissa biljardia.

Mäkisellä on ollut jo nuoresta pitäen toinenkin intohimo: teatteri. Palattuaan Keski-Englannista hän suuntasikin Tampereen yliopistoon opiskelemaan teatteria. Siihen kipinä oli syttynyt viimeistään silloin, kun hän oli nähnyt lapsuuden kotikaupungissaan Kajaanissa Kristian Smedsin näytelmän Huutavan ääni korvessa. Se sai hänet ajattelemaan entistä syvemmin elämän mahdollisia kulkuja – kuinka helppoa ihmisen on suistua yksinäisyyteen, vihaan tai syrjäytymiseen.

”Teatteri oli iso intohimoni”, Mäkinen sanoo. ”Olin mukana parissa harrastajateatterissa, mutta kun en ole näyttelijä enkä kirjoittaja, en tiennyt miten olisin työllistynyt sillä alalla. Olin aika hukassa, kunnes innostuin viinistä toden teolla.”

Saatuaan kandin paperit Mäkinen alkoi opiskella viini­tietoutta Turun ammatti-instituutissa. Sitten hän hankki baarimestarin erikoisammattitutkinnon ja suoritti kansainvälisen Wine And Spirit Education -koulutuksen. Seuraavana oli vuorossa vaativa Master Of Wine -tutkinto, jota varten Mäkinen päätti muuttaa Lontooseen pariksi vuodeksi. Hän asui ensiksi vauraassa Holland Parkissa, sitten kiehtovan resuisessa Brixtonissa ja lopulta muutti Westminsteriin yhteisasuntoon kahden muun naisen kanssa.

”Lontoossa elämä oli niin kallista, että asunnon jakaminen oli aivan arkipäivää”, Mäkinen kertoo. ”Kaupunkina se tuntui hyvin vapauttavalta, sillä siellä jokainen voi olla aivan mitä haluaa. Metrossa näkee kaikenlaisia ihmisiä.”

Mäkinen rakasti kävellä Lontoossa ja kulki jalan kaikki alle tunnin matkat.

”On ihanaa, kun kaupunki pääsee yllättämään jatkuvasti. Vain kulman taakse kääntymällä voi äkkiä astua ison kadun vilskeestä pienelle kujalle tai rauhalliselle sisäpihalle. Jo ajatus siitä, että pääsisin taas kuljeksimaan Chelsean, Fitzrovian tai Sohon katuja, saa minut hymyilemään.”

Master of Wine -opiskelu oli pitkälti omatoimista ­tiedonhankkimista ja esseiden kirjoittamista. Mäkinen vietti päiviä tietokoneellaan keräämässä tietoa muun muassa biodynaamisesta viljelystä, satomäärien kasvatuksesta, ilmaston­muutoksen viinialaan kohdistamista uhista, pullotuksesta, bisnespuolesta – aivan kaikesta.

Illat hän työskenteli sommelierina yksityisellä viini­klubilla. Työpaikan hankkimisessa auttoi se, että hän sijoittui vuonna 2016 sommelierien MM-kisoissa kahdeksanneksi.

”Hyvä sommelier on ensisijaisesti asiakaspalvelija”, Mäkinen summaa. ”Tietomäärällä ei ole merkitystä, jos sitä ei pysty välittämään asiakkaalle. Perinteinen näkemys sommelierista on kai ylpeä ranskalainen herrasmies nenä pystyssä, mutta nuorempi sukupolvi ymmärtää jo, ettei snobbailemalla puku päällä enää pääse pitkälle.”

Työhön viinien maahantuonnissa kuuluu yleensä matkailua, Mäkinen kertoo. Matkat suuntautuvat etenkin Saksaan ja Espanjaan, yhä useammin myös Italiaan ja Ranskaan. Hän käy viini­tiloilla, joista pienimmillä pääsee usein myös yöpymään omistajan kodissa.

”En usko, että millään muulla alalla pääsee työn puolesta näin kauniisiin paikkoihin”, Mäkinen toteaa. ”Maaseudun viinitilat ovat usein suorastaan paratiisimaisia paikkoja.”

Tilavierailut syventävät kontakteja tuottajiin myös ihmisinä. Viime aikojen trendejä juoma-alallakin ovat olleet läpinäkyvyys ja autenttisuus sekä ihmisiä kiinnostavat tarinat ja tekijät viinien takana. Vaikka Mäkinen on opiskellut teatteria, viinien mausta hän ei vielä löydä tarinoita, joita käyttää työssään, mutta muusta juomien ympärillä kyllä.

Ilmastonmuutoksen takia viininviljelyä uhkaavat samat asiat kuin muutakin maataloutta: eroosio, tuholaismyrkyt ja maaperän biodiversiteetin väheneminen. Kun viljelyalueen lämpötila muuttuu, se ei olekaan enää ideaali jollekin rypäle­tyypille. Jos viiniä voi tehdä kestävin menetelmin, se lisää juomien arvoa tekijöille ja kuluttajille.

”Minulle viini merkitsee ennen kaikkea ihmisiä ja kulttuuria. Suomessa alkoholijuomat saatetaan nähdä ensiksi päihteinä ja vasta sitten kulttuuriasiana, mutta kun tilallinen on tehnyt viininsä käsityönä omalla takapihallaan, se on vähän kuin maustaisi ruokiaan oman yrttimaan tuotoksilla. Tietyn juoman maku voi tuoda viinienystävälle muistoja samoin kuin vaikka äidin tekemä ruisleipä suomalaiselle.”

Mitä maailman viinitrendeissä tapahtuu? Heidi Mäkinen nostaa esiin kasvavan kiinnostuksen Euroopan ulkopuolella tuotettuihin viineihin. Niiden hiilijalanjälki ei välttämättä ole eurooppalaisia suurempi, koska ne tuodaan tänne laivalla eikä lentoteitse tai rekka-autoilla. Hänen haave­listallaan on päästä tutustumaan Uuden-Seelannin raikkaisiin ja hapokkaisiin viineihin sekä maan upeaan luontoon.

Yhä yleistyvä ilmiö ovat ruokaa ja viiniä yhteen naittavat menyyt ravintoloissa. Toisaalta bistromaisuudelle ja rentoudelle on kysyntää – kaiken ei tarvitse olla monimutkaista.

”Usein jatkan työmatkoja omilla vapailla”, Mäkinen kertoo. ”Kun olin vähän aikaa sitten Champagnessa, jatkoin siitä viikonlopuksi Pariisiin. Kaikki matkailuni pyörii ruuan ja viinin ympärillä, sillä menenpä mihin kaupunkiin hyvänsä, mietin heti baareja ja ravintoloita, joissa haluan käydä.”

Mäkisellä ei ole siis tarvetta lähteä esimerkiksi patikka­retkelle luontoon päästäkseen eroon työasioista. Tai jos hän sellaiselle lähtisi, hän ottaisi sinnekin mukaan viiniä.

Hänellä ei ole myöskään lainkaan epäilystä siitä, etteikö viini kiehtoisi ja työllistäisi häntä koko loppuelämänsä.

”Ainoa harmi on, etten ole päässyt katsomaan tarpeeksi teatteria. On ironista, että Kajaanissa seurasin kulttuuri­tarjonnasta kaiken mutta isoissa kaupungeissa olen päässyt vain raapaisemaan pintaa. Mutta olen iloinen kaikista paikoista ja tilanteista, joihin viini voi minut viedä.”

Heidi Mäkinen

31-vuotias sommelier ja baarimestari, joka on suorittanut Master of Wine -tutkinnon Britanniassa. Viini­alan vaativan koulutuksen on koko maailmassa käynyt läpi alle 400 ihmistä.

Kommentoi »