Miten tekoäly muuttaa mediaa? Näin se voi jopa parantaa demokratiaa
Kotimainen media käyttää tekoälyä apunaan jo monin tavoin, mutta isoja demokratiaa parantaviakin käyttökohteita voisi olla.
Kuvittele herääväsi aamuun, jossa uutiset on räätälöity juuri sinulle tekoälyn avulla, tarjoten syvällisiä analyyseja kiinnostuksesi kohteista. Tämä ei ole tulevaisuuden utopiaa, vaan nykyhetken todellisuutta, jossa tekoäly muokkaa mediakokemustamme. Tämän teknologian integraatio mediaan ei ainoastaan tehosta sisällöntuotantoa vaan luo myös uusia tapoja yleisön tavoittamiseen, tarjoten henkilökohtaisia ja immersiivisiä kokemuksia.
Tekoäly on mullistanut media-alaa, mahdollistaen automatisoidut uutisrobotit ja personoidut sisältösuositukset, jotka parantavat käyttäjäkokemusta. Samanaikaisesti se herättää eettisiä kysymyksiä tiedon eheydestä ja yksilön autonomiasta, haastaen meidät pohtimaan, miten varmistamme teknologian vastuullisen käytön mediassa.
Tulevaisuudessa tekoäly voi tarjota vieläkin henkilökohtaisempia mediaelämyksiä, mutta tämä vaatii eettisesti kestävää lähestymistapaa ja jatkuvaa dialogia teknologian kehittäjien, median ammattilaisten ja yleisön välillä. Vain näin voimme varmistaa, että tekoälyn potentiaali hyödynnetään viisaasti ja vastuullisesti, edistäen avointa ja moniäänistä keskustelua.
”Kone pukkaa helposti joko tylsää luettelotekstiä tai kliseistä ja latteuksia vilisevää maalailua.”
Stop. Kaikki, mitä olet tähän mennessä lukenut, on tekoälyn tuottamaa. Halusimme kokeilla, kuinka hyvin tekoälyltä käy toimittajan työ. Ei kovin hyvin. Vaikka teksti on kökköä, sekin vaati useita prompteja eli kehotteita ensin Microsoftin Copilot-tekoälyohjelmalla ja sitten Open AI:n maksullisessa Chat GPT 4 -keskustelubotissa.
Tekoäly kuitenkin kehittyy koko ajan ja muuttanee koko median käyttöä. Imagen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan lähitulevaisuudessa esimerkiksi puhelimesi saattaa ehdottaa juuri sinua kiinnostavia artikkeleita, videoita ja uutisia. Kone oppii tuntemaan mieltymyksesi hyvin.
Uhkana on, että kuplan ja tutkan ulkopuolelle jää paljon kiinnostavaa yllättävistä aihepiireistä. Ja ennen kaikkea: näyttääkö tekoälymedia maailmasta erilaisen kuvan kuin perinteinen journalismi? Jälkimmäinen on ainakin ajankohtaisempaa, sillä mukana on uunituoreita sitaatteja. Tekoäly tuskin vähään aikaan kilauttaa kenellekään ja ehdottaa haastattelua.
Jutun alkua tekoälyn kanssa jumpatessa kävi myös ilmi, että kone pukkaa helposti joko tylsää luettelotekstiä tai kliseistä ja latteuksia vilisevää maalailua. Tekoäly yllättää tyyliltään positiivisesti vielä ani harvoin.
Tekoäly tekee tekstinsä ja kuvansa miljoonien koneeseen ladattujen artikkelien ja otosten perusteella. Lukija ei näe, millä logiikalla tämä tapahtuu. Toisaalta hän ei pääse ihmistoimittajankaan pään sisään: miksi journalisti on päätynyt juuri tähän aiheeseen, näihin haastateltaviin ja tällaisiin virkkeisiin?
”Mikä on totta ja mikä tekototta?”
Jukka Vahti johtaa Suomen juhlarahasto Sitran projektia nimeltään Digitaalinen valta ja demokratia. Kun Vahti katsoo tulevaisuuteen, hän näkee esimerkiksi eräänlaisia superapplikaatioita. Ne ovat sovelluksia, jotka käyttävät ihmisen puolesta useaa palvelua. Tekoälyn avulla tällainen appi voisi tehdä päivityksiä tai ainakin päivitysehdotuksia moneen sosiaaliseen mediaan hetkessä.
Supersovellus voisi myös käydä läpi koko Suomen tai miksei maailman mediaa ja poimia sieltä käyttäjää kiinnostavia uutisia ja reportaaseja.
”Tai vaihtoehtoisesti jos sinun tekee mieli kiinalaista ruokaa, sovellus voisi verrata ravintoloiden ja ruokalähettipalveluiden tarjontaa ja hintoja sekä tilata sitten annoksen kotiisi”, Vahti kertoo.
Hänen mukaansa oleellista on, miten tekoälystä puhutaan.
”Tekoäly ei yksinään ole mikään toimija. Se on työkalu, jonka joku on rakentanut ja jota joku käyttää. Tämä raja on tärkeää pitää selkeänä.”
Helsingin Sanomien journalistisesta kehityksestä vastaava johtaja Esa Mäkinen näkee ihan mahdollisena, että mainostaminen ui tekoälyn tuotoksiin sisään.
”Joku on sanonut, että jos tarpeeksi kauan tuijottaa tyhjyyteen, sinne ilmestyy mainos.”
Tekoälyn teksteissä tai kuvissa sisällä oleva markkinointi voi olla pirullisen hienovaraista ja vaikeasti todennettavaa.
Mihin tekoäly on menossa? Mäkinen sanoo suoraan, ettei tiedä. Hänkin ajattelee nyt, keväällä 2024, että tulevaisuuden kännyköiden Sirit ja vastaavat saattavat etsiä käyttäjälle uutiset, ravintolat ynnä muut.
”Sellaiset sivustot, joiden ansaintalogiikka on perustunut esimerkiksi mainosten näyttämiseen, saattavat olla uhattuina. Kuten vaikka Google tai moni suomalainen media.”
Mihinkään digitaaliseen ei voi täysin luottaa. Mikä on totta ja mikä tekototta? Esimerkiksi musiikin supertähti Taylor Swift on joutunut tekoälyllä tehdyn deepfake-pornon uhriksi. New Hampshiren osavaltiossa taas äänestäjät saivat tammikuussa 2024 kummallisia puheluita. Heitä kehotettiin olemaan äänestämättä esivaaleissa. Soittajan ääni kuulosti ihan presidentti Joe Bidenilta. Kyse oli tekoälyhuijauksesta.
Tekoälyä pyörittävät supertietokoneet ovat kalliita, joten bisnes keskittyy kouralliselle kalifornialaisia it-jättejä. Toinen nouseva alue on autoritäärinen Kiina, joka on jo kärjessä tekoälyä koskevien akateemisten julkaisujen, patenttien ja rahoituksen määrässä.
”Apuun saattaa marssia robotti.”
Sitran Vahti on entinen politiikan toimittaja ja pohtinut viime aikoina tekoälyn vaikutuksia. Jos optimisteja ollaan, kone voi tehdä demokratialle nannaa.
Suomessa on 309 kuntaa mutta huomattavasti vähemmän toimituksia, jotka seuraavat tarkasti pienten paikkakuntien päätöksentekoa. Jokaisessa kunnassa on useita lautakuntia, joten hupenevien mediaresurssien aikana on ymmärrettävää, että moni kokous jää luupin ulkopuolelle.
”Maakunta- tai paikallislehdissä ei ole kunnolla aikaa seurata paikallistason päätöksentekoa. Ei kukaan istu jokaisessa kunnanvaltuuston kokouksessa, ja tuskin kaikkia kokouspöytäkirjoja käydään läpi”, Vahti sanoo.
Hänen mukaansa uhkakuvia voi hakea esimerkiksi Yhdysvalloista. Sinne on syntynyt uutiserämaita, joissa ei enää ilmesty yhtäkään paikallista lehteä. Sellaisilla seuduilla disinformaatio leviää etenkin somessa.
Apuun saattaa marssia robotti. Tekoälylle voi lähitulevaisuudessa antaa käskyjä tehdä tiivistelmiä kaikista kuntien, kuntayhtymien, hyvinvointialueiden, eduskunnan, ministeriöiden ynnä muiden kokouksista, tilinpäätöksistä ja talousarvioista. Kone voi esimerkiksi verrata tuoreita lukuja edellisvuoden vastaaviin ja vinkata eroavaisuuksista juttuaiheita.
Haaviin tarttuisi taatusti kertomisen arvoisia päätöksiä, jotka nykyään jäävät nappaamatta. Kansalaiset saisivat entistä paremmin tietoa kotiseutunsa asioista, ja media toimisi paremmin vallan vahtikoirana. Sitralla ei ole asiaan liittyvää konkreettista hanketta, vaan Vahti heittää ajatuksen toimituksille haasteena.
Toki tähänkin asiaan liittyy kysymysmerkkejä. Riittääkö konetoimittajien aikakaudella varmasti oikeita journalisteja soittamaan kunnanjohtajille ja kysymään ikävät jatkokysymykset? Voiko tekoälyn löydöksiin luottaa?
”Journalismi on aina ollut luottamusbisnestä. Uutisiin pitää voida uskoa ja luottaa tai muuten se ei ole minkään arvoista. Kyllähän se korostuu tässä uudessa tekoälyä hyödyntävässä yhteiskunnassa”, puntaroi Vahti.
Demokratian kannalta on Vahdin mukaan vaarana, että tekoälyn ja sosiaalisen median algoritmien avulla poliitikot kohdentavat viestinsä hyvin pienille äänestäjäkunnille. Tällöin kansalaiset puhuvat vaalien alla ihan eri asioista. Kuplat vahvistuvat.
”Se ei demokratian kannalta ole ihan ongelmatonta, koska meillä voi sitten olla erilaisia todellisuuskäsityksiä.”
Suomalainen media hyödyntää tekoälyä jo monin tavoin. Helsingin Sanomien Mäkinen kertoo, että lehdessä on käytetty tekoälyä ainakin vuodesta 2015. Silloin alkoi kokeilu, jossa algoritmi suositteli artikkeleita lukijoille heidän mieltymystensä mukaan. Sen jälkeen on tullut juttuja tekeviä robotteja, metadatan käyttöä, koneääntä, personoitua etusivua, optimoituja otsikkoja ja niin edelleen.
”Ei niitä kukaan enää kutsu tekoälyksi, vaan ne ovat nyt vain tylsiä työkaluja”, Mäkinen sanoo.
Helsingin Sanomien tekoälytyökalut tekevät jutuille tiivistelmiä ja asiasanoitusta. Lukija hyötyy niistä esimerkiksi uutissivustoja kiireessä silmäillessään ja hakuja tehdessään. Sisällönsuosittelu HS.fi:n etusivulla ja artikkeleiden hännissä perustuu algoritmeihin. Lisäksi robottiääni lukee kaikki jutut ääneen lehden sovelluksessa.
Chat GPT nähtiin Sanomatalossakin tuoreeltaan tekoälyn läpimurroksi. Sitä ja samankaltaisia helppoja keskustelubotteja käytetään esimerkiksi haastattelukysymysten ideointiin, mutta Mäkinen ei ainakaan vielä lähde niitä ylistämään.
”Ne eivät ole älykkäitä. Ne ovat helvetin tyhmiä vehkeitä, joissa on vain tosi paljon raakaa laskentakapasiteettia, joka laittaa sanoja todennäköisyyksien mukaan peräkkäin. Tavallaan käyttöliittymäinnovaatio on siinä iso, olennainen osa. Bottia voi käyttää sparrailun apuna.”
Ylen johtava tekoälyosaaja Tove Mylläri kertoo, että yhtiön journalistit toivovat eniten tekoälyn apua äänen litterointiin. Yle kokeilee jatkuvasti uusia tekoälysovelluksia esimerkiksi omassa Yle News Labissaan.
Yksi tekoälykokeilu on äänikloonaus. Areenasta löytyy Teko Viki ja Köpi Show, jossa tekoäly puhuu Ville Eerikkälänä ja Juuso Kalliona yli 20 tuntia. Lopputulos on äkkiseltään uskottavan kuuloista Vikiä ja Köpiä mutta tarkemmin kuunneltuna aika tylsää valistusta esimerkiksi terveellisestä ruuasta. Mukana on myös outoa toistoa.
”Verkkosivustoilla sen sijaan genret erottuvat kehnommin, joten väärinymmärtämisen riski on suuri.”
Mediatutkija Maria Lassila-Merisalon mukaan journalismin perimmäinen tehtävä on lisätä ymmärrystä maailmasta.
Hänen mielestään on hyvin mahdollista, että tekoäly hoitaa jatkossa perusuutisoinnin, niin sanotun deskityön, esimerkiksi tiedotteista ja muista julkisista lähteistä. Silloin ihmisen tekemien feature-tekstien kuten aikaa vaativan tarinallisen journalismin arvo kasvaa. Kone ei voi uskottavasti tehdä läsnä olevaa reportaasia tai henkilöhaastattelua. Tekoäly tuskin saa tunnettakaan mukaan.
”Hyvien toimittajien tekstit ovat usein yllättäviä mutta etenevät silti hallitusti johonkin tiettyyn pisteeseen. En usko, että tekoäly pystyy kovin monimutkaiseen tekstiin”, sanoo Lassila-Merisalo.
Onko vaarana, että algoritmien ja tekoälyn tekstimallien vaikutuksesta lehtiteksti muuttuu samankaltaiseksi, keskimääräiseksi mössöksi?
Kyllä ja ei. Lassila-Merisalon mukaan journalismin tyyli on muuttunut siihen suuntaan jo ennen tekoälyä. Ihmiset ovat tehneet sen verkossa ihan itse. Printtiaikana toimittajat saattoivat tehdä kokeilevaa journalismia, ”sekoilla”. Paperilehdessä jutun sijoitus kertoi jo usein kirjoituksen tyylilajin. Takasivujen tekstit luettiin eri tavalla kuin uutisosaston materiaali.
Verkkosivustoilla sen sijaan genret erottuvat kehnommin, joten väärinymmärtämisen riski on suuri. Netissä myös klikkien kalasteluun pohjautuva ansaintalogiikka ajaa tietyntyylisiin otsikoihin ja jutturakenteisiin.
Mediatutkija tähdentää, että tämä ennen oli paremmin -tyyppinen ajatus ei liity mitenkään toimittaja Matti Kuuselan teksteihin, joita Lassila-Merisalo on selvittänyt Aamulehden pyynnöstä. "Jos journalismissa astutaan fiktion puolelle, se pitää kertoa lukijalle selvästi."
Sen sijaan hän kaipaisi takaisin juttukeikkoja, joissa toimittaja menee jonnekin paikkaan tutkimaan, mitä tarinaa sieltä saisi irti. Tulevaisuudessa voisikin olla karkea työnjako, jossa kone tekisi deskiuutisia, kun ihminen ihmettelisi maailmaa toimituksen ulkopuolella ja tekisi kiinnostavia juttuja tavallisesta elämästä.
Lassila-Merisalon mukaan sanonta ”tieto kulkee tunteita pitkin” pitää paikkansa. Ennen kirjoittamistaidon keksimistä esimerkiksi metsästykseen liittyvää tietoa käärittiin usein tarinoiden muotoon. Tunne voi toisaalta myös estää tiedon omaksumista.
”Kun lapseni olivat pieniä, nukutin heitä ulkona. Jos joku olisi sanonut suden olevan liikkeellä, olisin ottanut lapset heti sisään. Näin siitäkin huolimatta, että tiedän suden tappaneen ihmisen viimeksi 1880-luvulla. Tunteisiin menevä suojeluvietti on niin vahva”, Lassila-Merisalo kertoo.
”Jos hyvin käy, tekoäly voi demokratisoida luovuutta ja tasata osaamiseroja.”
Voisi kuvitella, että säästöpaineitten alle joutuneella Ylellä olisi houkutusta laittaa tekoäly tekemään esimerkiksi lasten piirrettyjä nopeasti ja halvalla. Niin yhtiö ei kuitenkaan aio toimia.
”Rahansäästö ja tehokkuuden tavoittelu mistä tahansa sisällöistä tekoälyn avulla ei ole tavoiteltavaa eikä edes järkevää. Haluamme olla vastuullisia. Tekoäly ei voi itsessään olla luova. Jos miettii teknologia- ja mediakasvatuskulmaa, jotka ovat meille tosi tärkeitä, ne ohjaavat myös Pikku Kakkosen sisällöntuotantoa”, Ylen Mylläri sanoo.
Tekoäly voisi lähitulevaisuudessa myös kääntää automaattisesti Ylen tuotannon esimerkiksi englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Siihenkään ei Myllärin mukaan olla menossa.
”En näe sitä mahdollisena enkä edes tavoiteltavana. Tekoäly on meidän eettisten periaatteiden mukaisesti aina vain apuväline. Se ei missään tapauksessa tuottaisi itsenäisesti sisältöjä niin, että ihminen ei olisi mukana sisältöjä tarkistamassa.”
Kääntämisessä tekoälyä silti jo hyödynnetään. Ukrainankieliset uutiset Novyny ammentaa sisältöä Ylen muusta uutistarjonnasta. Käännökset tarkistaa ukrainankielinen toimittaja aina ennen julkaisua.
”Tekoälyllä on iso potentiaali vähemmistökielissä, joita Suomessa käytetään. Puhutaan vaikka arabiasta, farsista, darista tai somalista. Tai saamen kielistä tai karjalasta, jotka ovat meidän omia vähemmistökieliä”, muistuttaa Mylläri.
Myös Suomi on globaalisti pieni kieli. Tekoäly saattaa Myllärin mukaan avata suomalaisille sisällöntuottajille mahdollisuuksia eri puolilla maailmaa.
Jos hyvin käy, tekoäly voi demokratisoida luovuutta ja tasata osaamiseroja. Kun aiemmin lapsella piti olla lahjoja saadakseen aikaan sykähdyttävää taidetta, jatkossa sama on omaperäisillä prompteilla mahdollista laajalle lapsijoukolle. Tekoäly voi myös vähentää vieraasta kulttuurista johtuvia oppimishaasteita.
Ylellä on oma Chat GPT:n kaltainen tekoälytyökalu Yle GPT, joka on rakennettu Open AI:n rajapinnan päälle. Sitä on kaikkien toimittajien helppo käyttää. Lisäksi yhtiöllä on datatieteilijöitä, jotka pystyvät käsittelemään vaativampia datamassoja. Tällaisia projekteja ovat olleet esimerkiksi Ukrainasta Venäjälle kaapattujen lasten etsiminen ja Suomen itärajan takaisten sotilastukikohtien muutosten selvittäminen.
Lisäksi tekoälyn avulla tuotettu koneääni nimeltään Ilona lukee paikallisia säätiedotuksia ja uutissisältöjä.
Periaatteessa tekoäly voisi analytiikan avulla hypätä uutistyötä vetävän päällikön housuihin. Apparaatti tilaisi tai jopa tekisi itse juttuja niistä aiheista, jotka keräävät hyvin klikkauksia ja lukuaikaa. Helsingin Sanomissa ei olla niin pitkällä, eikä tekoäly ole Mäkisen mukaan muutenkaan tappamassa toimittajan ammattia. Myös kuvaajia on jatkossakin. Tekoäly ei voi ottaa journalistista valokuvaa.
Mäkinen mainitsee esimerkin, jossa tekoälyn tuloksia hyödyntävä Googlen kuvahaku menee metsään. Kun hakee sanalla Tienanmen, tulosten joukossa oli pitkään feikkiselfie, jonka tankkien eteen mennyt kiinalaismies on muka ottanut 1989. Lisäksi Googlen Gemini-tekoäly tekee pyytämättä osasta natseja tummaihoisia.
Varoituksia muokkauksesta ei ole. Digitaaliset vesileimat eivät Mäkisen mukaan ole pelastus.
”Se on sellaista kilpajuoksua, jossa huijarit ovat aina paljon vahvemmalla.”
Mäkisen mielestä suomalaisen median ei kannata vain odottaa ja katsoa, mitä Piilaakson pojat keksivät vaan olla itsekin aktiivinen.
”Olemme kerran nähneet digitaalisen transformaation, joten ei toista kertaa enää seistä tumput suorina ihmettelemässä, että mitäs tässä maailmassa oikein tapahtuu. Jos ihmiset haluavat nauttia sisältönsä tekoälyn avusteisena, niin meidän pitää tarjota sellaista”, kertoo Mäkinen.
Tekoäly on lyönyt läpi pienemmissäkin toimituksissa. Tekniikan Maailman Tuuma-tekoäly hakee vastauksia lehden yli 20 000 jutusta. Palvelu on vain tilaajille.
Keskisuomalainen-konsernin 77 lehdessä on käytössä kaksi Azure Open AI:n tekoälysovellusta. Toinen tekee jutuista lyhennelmiä ja otsikoita, toisen kanssa taas voi keskustella samaan tapaan kuin Chat GPT:ssä. Tekoälyn avulla myös taitetaan lehtiä, esimerkiksi Hufvudstadsbladetia ja Kalevaa.
Bauer Media lanseerasi marraskuussa tekoälyradion, jonka sisältö on täysin tekoälyn avulla tuotettua. Tuutista tulee etenkin musiikkia, mainoksia ja robotin lukemia uutisia.
Tämän jutun teossa on käytetty paitsi alun Chat GPT:tä myös äänen tekstiksi muuttavaa Wordin ja Teamsin litterointia. Tekoälyn kanssa on lisäksi keskusteltu tekoälyn historian vaiheista ja luonnosteltu kuvituksia. Faktat on toki tarkastettu.
Lopuksi pyydän tekoälyä antamaan artikkelistani palautetta. Masiina suoltaa muutamassa sekunnissa kritiikittömän vastauksensa:
”Tekstisi tarjoaa monipuolisen katsauksen tekoälyn vaikutuksesta mediaan, herättäen keskustelua teknologian eettisistä ulottuvuuksista ja tarpeesta vastuulliseen käyttöön. Sen loppuosa, jossa paljastetaan sisällön olevan tekoälyn tuottamaa, tuo esiin tekoälyn rajoitteet mutta myös sen kehittymisen. Teksti korostaa tarvetta jatkuvan dialogin ylläpitämiseen kehittäjien, median ammattilaisten ja yleisön välillä, jotta tekoälyn potentiaali voidaan hyödyntää vastuullisesti.”
Artikkelin kuvitus on tehty tekoälyllä.
