Miten saadaan lapset lukemaan? Ei ainakaan näillä nyt käytössä olevilla neljällä keinolla

Lapset ja nuoret eivät enää lue. Jotain pitäisi keksiä, että se muuttuisi. Lukeminen on mahtavaa niin monella tavalla.

Kirjat avaavat maailmoja, joissa voi kokea ja tuntea asioita oman elämänpiirinsä ulkopuolelta. Lukeminen kehittää ajattelua ja empatiaa. Hyvä lukutaito voi myös vaikuttaa siihen, miten pärjää yhteiskunnassa.

Kun seuraa keskustelua kirjoista ja lukemisesta, herää kuitenkin epäily, ettei lapsia saada lukemaan ainakaan näillä käytössä olevilla keinoilla.

1. Ripustaudutaan fyysiseen kirjaan. Usein tuntuu, että vain lukeminen paperilta, jota varten on kaadettu metsää ja keitetty sellua, on oikeaa lukemista.

Lukulaitteelle tai puhelimeen ladattu e-kirja tai äänikirja on huonompi, koska:

__ pieni näyttö

__ sininen valo

__ laiteriippuvuus

__ täytä oma suosikkisi.

Kirjaa on toki ihana hipelöidä, mutta sanat ovat samat käyttöliittymästä riippumatta.

2. Naureskellaan Tiktok-kirjoille. Sosiaalisessa mediassa trendaavat kirjat ovat arveluttavia, koska somevaikuttajat, usein nuoret naiset, suosittelevat niitä. Eiväthän ne kuulosta oikealta kirjallisuudelta ollenkaan.

Entäpä chiliemojit? Hehee. Chili viittaa siihen, että kirja on spicy eli siinä on seksiä.

Jää hämäräksi, miksi on ongelma, että kirja kiinnostaa lukijoita ympäri maailmaa ja nuoret puhuvat siitä Tiktokissa ja Instagramissa.

3. Arvostetaan vain vanhoja kirjoja. Kun minä olin lapsi, luin kaikki Neiti Etsivät, Vihervaaran Annat ja tietenkin Pikku naisia. (Sen jälkeen hiihdin kouluun, ainakin melkein.) Kyllä sinunkin, lapseni, pitää lukea ne. Jos et lue, et ymmärrä mitään laatukirjallisuudesta.

Jälkikäteen väitteen voisi kyseenalaistaa etenkin Neiti Etsivien kohdalla.

Mutta oli kirja ansiokas tai ansioton, lapsillakin on oma makunsa. Yksi tykkää fantasiasta, toinen tietokirjoista, ja joku ehkä myös tyttökirjaklassikoista. Jos vanhemman suosikit eivät lasta kiinnosta, se kannattaa hyväksyä.

4. Ei lueta itse. Aikuiset kauhistelevat, etteivät lapset lue, mutta seuraavat itse mieluummin someöyhötystä kuin tarttuvat kirjaan. Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee, niin kuin minä sanon.

Tämä toimii aina, eikö vain?

Myönnän, etten tiedä, miten lasten lukemista voisi lisätä. Jos tietäisin, rummuttaisin sitä kaikkialla.

Lukeminen on murroksessa, ja tuskin palaa siihen, mitä se oli 20 vuotta tai 50 vuotta sitten. Miksi palaisi? Ei muukaan yhteiskunta liiku ajassa taaksepäin, vaikka nostalgikkoa kuinka kaihertaisi.

Ajattelen, että lukemisen kannalta ainakin kaksi asiaa on kuitenkin tärkeää.

Ensimmäinen on se, että innostumme yhdessä kirjoista, puhumme niistä, lainaamme, lataamme ja ostamme niitä. Valitsemme kirjat elämäämme.

Toiseksi kannattaisi arvostaa myös tämän hetken lukemisen tapoja, ei väheksyä niitä.