Mistä vauvat tulevat?

Monelle vanhemmalle lapsen kiinnostus vauvoihin liittyviä asioita kohtaan voi tulla yllätyksenä. Lapsi on voinut myös kuulla aikuisseksuaalisuuteen liittyviä sanoja, minkä takia yllättävään tilanteeseen onkin hyvä valmistautua tarpeeksi ajoissa.

– On erittäin tärkeää, että lapsi ymmärtää, että tällaisistakin asioista on lupa kysyä. Aikuisen tulee antaa yksinkertainen ikätasoinen vastaus, sanoo Väestöliiton lasten keho- ja tunnekasvatuksen hankekoordinaattori Henriikka Kangaskoski.

Seksuaalikasvatus on jokaisen lapsen oikeus, jonka kautta lapset oppivat tärkeitä turvataitoja, kehon oikeuksia ja sosiaalisia sääntöjä, kuten yksityisyyttä. Se mahdollistaa turvallisen tutustumisen omaan kehoon ja seksuaalisuuteen ja auttaa välttämään riskitilanteita. Lisäksi seksuaalikasvatukseen kuuluu opetusta monenlaisuudesta, tunteista ja itsetunnosta. Myöhemmin seksuaalikasvatukseen liittyy myös murrosiästä ja muista nuoruuden seksuaalisuuteen liittyvistä asioista valistaminen.

Sexpon seksuaaliterapeutti Anna Kolsterin mukaan lasten seksuaalikasvatus alkaa kehonosien nimeämisestä – samalla tavalla, kun vauvoille ja taaperoille annetaan nimet varpaille, niin myös sukuelimet pitää nimetä. Tässä on tärkeää käyttää konkreettisia ja yleisiä nimityksiä kehonosille, kuten pimppi ja pippeli.

– Jos puhuu jostain aarrearkusta, lapsen on tosi vaikea ylipäätänsä ymmärtää, mistä on kyse, sanoo Kolster.

Kehonosien nimeäminen liittyy myös turvakasvatukseen ja siihen, miten lapselle opetetaan pitämään kiinni omista rajoista.

Tärkeää on kuitenkin myös luoda sosiaaliset raamit siihen, milloin asioista on sopivaa puhua tai omaa kehoa on sopivaa tutkia. Esimerkiksi ruokapöydässä ei voi ottaa alushousuja pois, vaan omaa kehoa tutkitaan omassa rauhassa.

Kolster kertoo, että pienet lapset ovat hyvin kehollisia ja omasta kehosta olisikin tärkeää luoda positiivinen kuva. Asioista kysely tai puhuminen ei saa lapsen mielessä yhdistyä häpeään.

– Pikkulapsia ei oma seksuaalisuus hävetä, vaan useimmiten se on sitten me aikuiset, joita hävettää, kun lapsi esimerkiksi nakuilee.

Varsinaisesti seksistä ja vauvoihin liittyvistä asioista kannattaa lapsille kertoa hyvin yksinkertaisesti viimeistään ennen kouluun tai eskariin menoa, sanoo Kangaskoski. Koulussa nuoremmat lapset voivat altistua vanhempien lasten kertomille ja näyttämille asioille sekä kuulla asioita, joita eivät ymmärrä ilman vanhemman apua. On tärkeää olla turvallinen aikuinen, joka osaa jakaa ikätasoista tietoa myönteisesti. Lapsi ei tarvitse yksityiskohtaista tietoa aikuisten asioista. Tärkeintä on, että hän saa viestin, että asioista voi puhua oman turvallisen aikuisen kanssa.

Moni lapsi voi kysyä aiheeseen liittyviä kysymyksiä jo ennen kouluun menoa.

– Meillä oli päiväkodissa kysellyt jo kaksivuotias, että mistä vauvat tulevat.

Lapsen yllättäviin kysymyksiin kannattaa siis valmistautua jo hyvissä ajoin ennen kuin lapsi oppii puhumaan. Aiheesta kertovat kuvakirjat ovat aikuisille hyvä apu.

Nuorille, alle kouluikäisille, lapsille seksistä ja vauvoista kannattaa kertoa hyvinkin yksinkertaisesti ja selittää juuri asioiden biologinen ja tunteisiin liittyvä puoli. Aikuisten seksuaalinen halu on syytä jättää kuvailematta. Tärkeää on pysyä totuudessa.

Kolster kertoo esimerkin, mitä sanoa, jos taapero tai leikki-ikäinen lapsi kysyy, mistä vauvat tulevat:

– Vauvojen tekemiseen tarvitaan miehellä oleva vauvasiemen ja naisilla oleva vauvamuna. Isän vauvasiemenet löytävät äidin vauvamunan, kun vanhemmat halailevat ja pippeli menee pimppiin. Vanhemmat halailevat koska he pitävät toisistaan.

Kolster kuitenkin muistuttaa, että lapselle on hyvä kertoa erilaisista perhemuodoista ja erilaisista tavoista saada vauvoja. Esimerkiksi, että kaksi äitiä voivat lainata vauvasiemeniä tai sitten voi adoptoida lapsen vanhemmilta, jotka eivät pystyneet pitämään siitä huolta.

Kolsterin mukaan pienet lapset eivät useimmiten kysy lisäkysymyksiä, mutta alla on muutama mahdollinen lisäkysymys ja mitä voisi esimerkiksi vastata.

Lapsen kyselyihin kannattaa valmistautua esimerkiksi ostamalla tai lukemalla lasten seksuaalikasvatukseen liittyviä kirjoja. Myös netistä Väestöliiton sivuilta löytyy paljon materiaalia, missä kerrotaan konkreettisia ohjeita tällaisiin keskusteluihin. Omalla valmistautumisella voi varmistaa, että tilanne on sekä lapselle että itselleen mahdollisimman luonteva ja helppo. Kirjoja voi toki myös käyttää keskustelussa mukana ja se voi helpottaa vanhemman taakkaa improvisoida mahdollisesti yllättävässä tilanteessa.

Vaikka olisi valmistautunut etukäteen kuinka hyvin, on mahdollista, että lapsi esittää kysymyksensä tilanteessa, jossa vanhempi ei halua siihen ruveta vastaamaan.

– Silloin voi sanoa, että olipa tärkeä kysymys, puhutaan siitä myöhemmin, sanoo Kangaskoski.

Tärkeää on oikeasti sitten palata asiaan myöhemmin, kun ollaan tilanteessa, jossa keskustelulle on aikaa.

On tärkeää valmistaa lapsi myös kohtaamaan internetissä pornoa, sillä alakoululaiset hyvin todennäköisesti törmäävät siihen jossain kohtaa. Kangaskoski korostaisi lapsille sitä, että jos näkee jotain epämiellyttävää sitä ei tarvitse jäädä katsomaan.

Lapselle voi kertoa etukäteen, että netissä on videoita, jotka on tarkoitettu aikuisille ja niissä voi tapahtua asioita, jotka näyttävät tosi hurjalta. Kolster kertoo, että lapselle voi sanoa pornon olevan jonkun aikuisen fantasia. On myös tärkeää korostaa, että porno on näyteltyä ja erilaista kuin seksi oikeassa elämässä, joka on yksityistä ja aina vapaaehtoista.

Tärkeintä on painottaa, että aikuiselle voi aina tulla puhumaan, jos on nähnyt jotain, mitä ei ymmärrä tai joka ahdistaa, eikä aikuinen hermostu siitä.

Seksuaalikasvatuksessa on parempi olla hieman ennen aikojaan liikkeellä, sillä useimmiten mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän asiat alkavat nolostuttamaan. Ennen kehon muutoksia lapset ovat Kolsterin mukaan useimmiten vastaanottavaisempia ja uteliaampia.

– Lapsille tällaiset asiat eivät ole kummoisia, kertoo Kolster.

Seksuaalikasvatukseen kuuluu myös murrosiän muutoksista kertominen lapselle, tämä olisi tärkeää tehdä viimeistään noin 8–9-vuotiaan lapsen kanssa, koska varsinkin tytöillä murrosikä voi alkaa jo aikaisemmin kuin vanhemmat monesti luulevat. On tärkeää puhua kummankin kehon muutoksista kaikille lapsille ja kertoa miksi keho muuttuu. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa.

Jos lapsen kanssa on puhuttu lisääntymisestä ennen kouluun menoa ja vanhempi ottaa asian uudelleen esille esimerkiksi tokaluokkalaisen kanssa, on Kolsterin mukaan hyvä aloittaa ihan alusta.

– Toki voi myös vähän tunnustella, että mitä lapsi tietää. Voi vaikka sanoa, että on itse lukenut tällaisen kirjan, että siinä puhuttiin tällaisesta, tiesitkö tämän?