Miten kirjoittaa kirja? Tässä kolmen kohdan opas, jota voi soveltaa myös muihin toimiin: Aloita, jatka, lopeta
Kun kirja törmää seinään – kuten on tapahtunut jokaisen kirjani kohdalla – suostun siihen, että kirjoitan sana kerrallaan, lause kerrallaan, päivä kerrallaan. On jatkettava, muulla ei ole merkitystä, kirjoittaa Antti Tuomainen.
Olen miettinyt kirjan kirjoittamista, kysyjä useimmiten aloittaa, ja päätyy kohta kuvailemaan jotakin kohtaamaansa ongelmaa joko kaavailemassaan tarinassa tai itsessään, jotakin mikä estää toimeen ryhtymisen. Tunnen samaa kohtalonyhteyttä joka kerta, kun yritän vastata kysymyksiin.
Olen aikoinaan ollut samanlaisessa tilanteessa. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta, unelmoinut sen julkaisemisesta, nähnyt tuhat estettä asian tiellä. Nyt, kolmetoista romaania myöhemmin, uskon tietäväni jotakin asiasta. Tässä kolmen kohdan opas romaanin kirjoittamiseen, jota – ainakin oman kokemukseni perusteella – voi soveltaa myös moniin muihin toimiin.
Paras tapa saada selville, miten kirja todella pitää aloittaa, on kirjoittaa se ensin loppuun. Tärkeintä on päästä liikkeelle.
1. Aloita
Jos sinulla on suurin piirtein tiedossasi henkilö(t) ja teema tai asia, josta haluat kirjoittaa, se riittää. Aloittaa voi mistä vain.
Tähän on ainakin yksi hyvä syy: alun joudut joka tapauksessa kirjoittamaan uudestaan, usein moneen kertaan. Ja paras tapa saada selville, miten kirja todella pitää aloittaa, on kirjoittaa se ensin loppuun. Tärkeintä on päästä liikkeelle.
Jos alku tuntuu iloisen lupaavalta, tuntemuksesta kannattaa pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Ilo ja into nimittäin karisevat.
Takaisinkääntyminen houkuttelee, mutta se on myöhäistä. Edessäpäin on vain lisää autiomaata.
2. Jatka
Kutsun tätä vaihetta romaanin kirjoittamisessa autiomaan ylitykseksi. Takaisinkääntyminen houkuttelee, mutta se on myöhäistä. Edessäpäin on vain lisää autiomaata, ja jokainen lupaavalta näyttävä inspiraatiolähde paljastuu kangastukseksi. Syitä kirjoittamisen keskeyttämiseen, tauon pitämiseen ja kokonaan lopettamiseen nousee mieleen enemmän kuin mitään tarinaan tai henkilöihin liittyvää. Se toinen idea oli sittenkin parempi. Tästä ei tule mitään. Paitsi tuho. Paljastun. Kun kirja törmää seinään – kuten on tapahtunut jokaisen kirjani kohdalla – suostun siihen, että kirjoitan sana kerrallaan, lause kerrallaan, päivä kerrallaan.
On jatkettava, muulla ei ole merkitystä. Sillä jossain vaiheessa, tähän mennessä joka kerta, edessä siintää jotakin, mitä en olisi synkimmillä hetkilläni koskaan uskonut näkeväni.
Koska kerron tarinoita, pyrin siihen, että suurin osa tarinan langoista on jollakin tapaa solmittu yhteen.
3. Lopeta
Tunnen kirjailijoita, jotka romaanin aloittaessaan tietävät sen viimeisen lauseen. En ole koskaan yltänyt tähän joukkoon. Itselleni romaanin päätös rakentuu lopultakin kaikesta siitä, mitä olen kirjoittanut aiemmin. Koska kerron tarinoita, pyrin siihen, että suurin osa tarinan langoista on jollakin tapaa solmittu yhteen ja että kokonaisuus on mahdollisimman yhtenäinen. Ihannetapauksessa romaani julkaistaan ja joku kenties jopa lukee sen. Oma lopettamiseni jatkuu vielä tämän jälkeenkin.
Olen huomannut, etten halua ripustautua yhteenkään kirjaan, edes onnistuneimpaan.
Se ei tarkoita, ettenkö olisi niistä jokaisesta ylpeä ja iloitsisi kaikesta niiden saamasta huomiosta, vaan pelkästään sitä, että tässä vaiheessa mieleni hamuaa jo muualle, uusiin maisemiin.
Epäilen, että jos olet lukenut tänne asti, tiedätkin jo mikä on edessä. Aloita.
