Miten ennustaa säätä itse – Näin tarkkailet luonnon merkkejä ja teet oikeat johtopäätökset – Pilvien muodolla ja lintujen lentokorkeudella on väliä
Muutaman lähitunnin sääennusteita voi opetella tekemään itse, usein jopa hyvällä menestyksellä. Siinä tarvitaan muutamien pilvien ja niiden merkityksen tuntemista sekä tietoa tuulen käyttäytymisestä.
Suomen kesäsää on arvaamaton. Välillä päällemme saapuu idästä korkeapaine ja saamme nauttia auringosta ja lämmöstä. Etelän suunnalta saapuvat matalapaineet tuovat hellettä ja ukkoskuuroja. Pohjoisesta saapuessaan matalapaineet tuovat hyytävät terveiset Jäämereltä.
Lähisään ennustaminen on hyödyllinen taito. Ensiksi pitää määrittää matala- ja korkeapaineiden sijainti ja mihin suuntaan ne liikkuvat. Se ei ole niin vaikeaa kuin voisi kuvitella, ainakaan kesällä.
Matalapaineen sijainnin voit selvittää seisomalla niin, että tuuli puhaltaa takaa selkääsi. Nosta vasen käsi sivulle vaakasuoraan. Käsi osoittaa kohti matalapainetta, ja sen keskus sijaitsee hiukan käden etupuolella. Korkeapaine sijaitsee päinvastaisessa suunnassa hiukan takaviistossa.
Kun seisot selkä tuuleen ja yläpilvet liikkuvat vasemmalta oikealle, matalapaine ja sateet ovat tulossa. Yläpilvien viilettäessä oikealta vasemmalle, on matalapaine poistumassa ja sää kirkastumassa saapuvan korkeapaineen myötä.
Kauniit, koukkupäiset jalaspilvet sinisellä taivaalla ovat ensimmäinen merkki lähestyvästä saderintamasta, vaikka sää on vielä kaunis. Jos jalaspilvet ilmestyvät taivaalle jo aamupäivällä, voi odottaa auringon katoavan pilvien taakse muutaman tunnin kuluttua ja jo illalla voi vihmoa vettä.
Usein taivaalla on pilviä monessa kerroksessa. Alhaalla kulkee repaleisia sumupilviä eli stratuksia, niiden päällä voi olla monenmuotoisia hahtuvapilviä eli altocumuluksia ja korkeimmalla läpikuultavia untuvapilviä eli cirruksia. Kun pilviä on monessa kerroksessa, ne eivät yleensä sada.
Auringonpaisteisina kesäpäivinä taivaalle alkaa muodostua valkoisia kumpupilviä eli cumuluksia. Ne saattavat kasvaa kilometrien korkuisiksi kuuro- ja ukkospilviksi. Pilven pitää kasvaa vähintään kaksi kilometriä korkeaksi, että se alkaa sataa.
Pääskyjen lentotavasta on jo ammoin ennustettu lähisäätä. Korkealla sinisellä taivaalla viilettävät pääskyset kertoivat hyvän sään jatkuvan, matalalla veden pintaa viistävät parvet taas kertoivat, että sade on tulossa.
Pääskysten lentokorkeus määräytyy niiden ravinnon eli hyönteisten lentokorkeudesta. Kun aurinko lämmittää aamupäivällä maata, lämmennyt ilma kohoaa ylöspäin ja nostaa myös kevyet hyönteiset mukanaan.
Ilman jäähtyessä varsinkin veden päällä on lämpimämpää ja tyynempää ja hyönteisten on helpompi lentää matalalla. Tämä uskomus on varsin paikkansapitävä.
Monia muitakin eläimiä on käytetty sään ennustamiseen. Tunnetuin lienee etenkin lapsilla etana, jolta kysyttiin ”etana etana, näytä sarves, onko huomenna pouta”.
