Mitä opin kuuden tunnin automatkalla miehen kanssa – paljastuksia, salaisuuksia ja yhden urbaanin legendan
Miehet eivät puhu keskenään naisista niin paljon kuin naiset miehistä. Ja kuulemma turha kuvitella, etteivät he puhu meistä siksi, että haluavat olla meille lojaaleita, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.
Ajoin vasta miehen kanssa yli kuusi tuntia autolla. Siinä ehti kysellä kaikenlaista vastakkaisesta sukupuolesta ja oppia uutta, esimerkiksi juuri autoista.
– Audi on herkkä kulkupeli, mies sanoi. – Se kertoo paljon kun sitä ajaa.
– Jopa tarinoita? kysyin vinosti hymyillen.
– Niin.
Miesten kateus toisten autoja kohtaan on kuulemma urbaani legenda. Toisen hienoon autoon suhtaudutaan positiivisesti ja kysytään, saako kokeilla. Tai sitten he eivät tiedosta kateuttaan.
Ja ainakin nuori mies hankkii auton saadakseen naisia, ei päästäkseen paikasta A paikkaan B. (Ja voi sitä nuorten miesten uhoa! Kuulin yhden kehuneen, että hän saisi tapettua hevosen nyrkillä. Myöhemmin hän myönsi, että tarvittaisiin myös nyrkkirauta.)
Opin senkin, että miehet eivät puhu keskenään naisista niin paljon kuin naiset miehistä. Meidät saatetaan mainita, mutta ”miesaika” käytetään tärkeämpiin asioihin kuten autoihin, urheiluun, maailmantilanteeseen ja asioitten hintoihin. Ja kuulemma turha kuvitella, etteivät he puhu meistä siksi, että haluavat olla meille lojaaleita. Emme vain yksinkertaisesti ole niin kiinnostavia. Tämän asian kanssa on elettävä.
”Erityisesti joukkuepeleissä miehen kunnia on vaakalaudalla. Yksikin virhe, ja kaikki haluavat lynkata hänet.”
Kerran kyläpaikassa isäntä katsoi syrjäsilmällä läppärillä pyörivää jääkiekkoa samalla kun keskusteli vieraitten kanssa. Minua se ei loukannut. Miksi intohimostaan pitäisi luopua kenenkään takia? Olisi voinut tietysti kysyä, että emmekö me riitä? Tyhmä kysymys. Emme tietenkään.
Aloin udella isännältä jääkiekosta. Karjuuko hän matseja katsoessaan? Kuulemma joskus kotisohvalla. Jääkiekko-ottelussa vain amatöörit huutavat. Asiaan vihkiytyneet istuvat hiljaa. Joskus myhäillään, joskus poskilihakset kiristyvät, mutta metelöidä ei saa.
Erityisesti joukkuepeleissä miehen kunnia on vaakalaudalla. Yksikin virhe, ja kaikki haluavat lynkata hänet. Ikävä ilmiö. Sitä paitsi pelikentän laidalta on helppo huudella. Menkää itse sinne!
”Muuten, montako lihapullaa mies pystyy syömään? Niin monta kuin niitä on.”
Miestä ei kannata pyytää tekemään mitään, mistä hän ei todennäköisesti suoriudu. Kerran shamppoopullon korkki vieri vahingossa kylpyammeen alle. Mies ei sitä sieltä onnistunut sohimaan millään esille. Naisystäväni tarjoutui kokeilemaan. Kielsin häntä. Jos nainen olisi saanut korkin ammeen alta pois, olisi ollut helvetti irti. No, nyt vähän liioittelin.
Monissa kulttuureissa miehen ja perheen kunnia saa aikaan pahaa jälkeä, jopa vainajia. Onneksi se on täällä harvinaisempaa, ainakin toistaiseksi.
Muuten, montako lihapullaa mies pystyy syömään? Niin monta kuin niitä on.
