”Vain lapsenuskosi pitää maailman ehjänä”, ylisti Suzanne minua, kun olin todennut Naton olevan neljän vuoden päästä entistä vahvempi
Munkkiniemen herra miettii, mitähän arvopohjainen realisti tekisi, jos USA kävisi vaatimaan Ahvenanmaata omakseen.
19.1. Valmistaudun uuteen maailmanjärjestykseen kokoustamalla kehonkielen ammattilaisten kanssa. Etsimme vastausta kysymykseen, miten ylistää ja ymmärtää Trumpia puheessa, mutta ilmaista samaan aikaan lanteilla ”Just kidding, bros!”.
21.1. Maailman talousfoorum Davosissa on ystäväpiirilleni tärkeä tilaisuus otattaa kuvia itsestämme koskettelemassa Zelenskyiä. Huomaan kättelijöiden määrän vähentyneen, tulisikohan arvopohjaisen realistin tehdä tästä omat johtopäätöksensä?
22.1. Lausuntoni kaipaavat hiomista. Totesin tänään Bloombergille hieman laiskasti, että ”Itämeri on pieni meri”, vaikka olisin voinut kertoa Itämeren olevan 1) meri, 2) lännestä päin katsottuna idässä, 3) pieni.
24.1. Ylitän itseni toistuvasti niin urheilussa kuin kansainvälisessä politiikassa. Annoin Davosissa kansainväliselle medialle 12 haastattelua, joissa kerroin, että vaikka vaihdoimme juuri koulua, olemme jo nyt nousseet uuden Nato-koulun kilteimmäksi oppilaaksi ja koulun pahimman kiusaajan USA:n parhaaksi ystäväksi.
26.1. Kotiruokaa ja vettä Mettellä med Ulf och Jonas. Ruokailun jälkeen pelaamme Kimbleä. Meillä Skandinaviassa ei huolta huomisesta!
27. 1. Auschwitzin vapauttamisen juhlapäivän tilaisuus Puolassa. Miksi olen hieman allapäin?
28.1. ”Vain lapsenuskosi pitää maailman ehjänä”, ylisti Suzanne kannustavaan tapaansa todettuani Der Spiegelille, että uskon Naton olevan neljän vuoden päästä entistäkin vahvempi.
29.1. Kun pahantahtoista kritiikkiä on alkanut sadella päälleni mediassa, jouduin hankkimaan nostetta keskustelemalla julkisesti Helsingin piispan Teemu Laajasalon kanssa Tuomiokirkon kryptassa. Onneksi Teemu on aina valmis auttamaan hädässä olevia eliitin jäseniä.
31.1. Ihanaa, ettei kukaan ole kysynyt, eikö ylistämäni ”tanskalainen hygge-diplomatia” tarkoita pahimmillaan sitä, että maataan elegantin torkkupeiton alla ja toivotaan parasta.
3.2. Valmistelen puhettani Valtiopäivien avajaisiin. Miten sanotaan ”Trump” käyttämättä sanaa ”Trump”, miten sanotaan jotain sanomatta mitään?
4.2. Herään kesken Macchiavellin alleviivaamisen Suzannen nauruun. ”Luetko Jaska Jokusta?”, kysyn toiveikkaana, mutta Suzanne vastaa naurun sijasta Elon Muskin haastaneen Legon oikeuteen. Joudun torumaan, ”Sshhhhhh! Ole varovaisempi sanoissasi!”.
5.2. Pelkään puhuneeni liian suoraan sanoessani Valtiopäivien avajaispuheessa Yhdysvaltojen ulkopolitiikan olevan Suomelle ”haaste”, vaikka olisin voinut sanoa ”mahdollisuus”.
6.2. Gazan muuttaminen Rivieraksi Trumpilta juuri sitä ajattelua vankileirien ulkopuolelta, jota maailma kaipaa.
8.2. Sen verran kritiikkiä eli valeuutisia Suomea eli tasavallan presidenttiä kohtaan alkanut näkyä mediassa eli valemediassa, että taidan joutua kutsumaan muutaman päätoimittajan kylään eli puhutteluun, siitä mikä on sopivaa Suomen eli tasavallan presidentin kannalta.
9.2. Jos suhtautumisemme kansainvälisen oikeuden vastaisiin kommentteihin ja tekoihin vaihtelee sen mukaan, kuka niitä esittää, eikö juuri se ole kaunein esimerkki arvopohjaisesta realismista?
10.2. Hups och hoppsan! Teinköhän jotain väärin? Kun kolmen nuoren naisen joukkue voitti hiihdon Suomen Cupin naisten viestin, lähetin onnitteluni joukkueenjohtajalle Antti Tuiskulle, joka ei ainoastaan ole mies, vaan minun laillani kaikkien tuntema: ”Onneksi olkoon! Hieno päivä ja tekemisen meininki.”
11.2. Mitähän arvopohjainen realisti tekisi, jos USA vaatisi häneltä Ahvenanmaan omakseen? En edes pidä perunalastuista. Turhia, vaarallisia kaloreita – eli vähän kuin Ahvenanmaa.
