Apu

Mitä jos Suomi eroaisi eurosta – toimittaja ennustaa, miten se tapahtuisi

1


Mitä jos Suomi eroaisi eurosta – toimittaja ennustaa, miten se tapahtuisi

Miten Suomen ero eurosta näkyisi kansalaisten arjessa? Miten ero toteutettaisiin? Tässä on yksi todennäköinen skenaario, mitä tapahtuisi, mikäli euroeroon ryhdyttäisiin.
Teksti Markus Leikola
Kuvat Hans Eiskonen

On heinäkuun ensimmäinen päivä 2022. Poutapilvet seilaavat savolaisella taivaalla järvimaiseman poikki ja jatkavat sieltä pohjalaislakeuksille kuten eilenkin.

Jotain on kuitenkin toisin. Euro on keskiyöllä lakannut olemasta Suomen virallinen valuutta.

Suurin osa kansasta on lomalla, ja koska on perjantai, Helsingin ulosmenotiet ruuhkautuvat jo ennen kolmea iltapäivällä. Marketeissa moottoriteiden varrella on tungosta.

Pankkiautomaateilla on pisimmät jonot, sillä ne suljetaan viikonlopuksi ja täytetään markoilla. Vaikka markka on tänään ainoa virallinen valuutta, euroa käytetään sen rinnalla muun muassa siksi, että kenelläkään ei vielä ole markkaseteleitä.

Kansalaiset voivat käyttää euroja vuoden loppuun asti, niin on hallitus luvannut. Keskiyöllä nakkikioskeissa ja ravintoloissa luottokortilla maksajat ovat kuitenkin jo saaneet laskun eteensä markoissa.

Markkasetelien arvot ovat samat kuin euroseteleissä, eli automaateista saa maanantaiaamuna 20 ja 50 markan seteleitä. Markan arvokin on sama kuin euron, sillä hallitus haluaa tehdä mahdollisimman vähän muutoksia kerralla. On kuitenkin odotettavissa, että yksipuolinen ilmoitus markan arvon sitomisesta euroon ei riitä markkinoille – luottamus Suomen Pankkiin on kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla kovalla koetuksella.

Se ei johdu siitä, että Suomen Pankki olisi toiminut jotenkin taitamattomasti – päinvastoin, se on palkannut jo pari vuotta sitten joukon kansainvälisiä konsultteja päätöksenteon tueksi – vaan siitä, että yksikään maa ei ole aiemmin eronnut eurosta. Suomen Pankin tehtävä on jälleen turvata markan arvo ja puolustaa sitä kaikin laillisin keinoin. Tärkeimmät keinot ovat liikkeessä olevan rahan määrän ja korkotason sääntely sekä markan arvon määrittäminen suhteessa muihin valuuttoihin. Lisäksi pankki huolehtii rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja rahahuollosta.

Niinpä helsinkiläisten ryntäyksessä mökeilleen ei nähdä Suomen Pankin johtajia, ei edes heidät valinneita eduskunnan pankkivaltuusmiehiä. Kaikkien on käsketty olla viikonloppu valmiusasemissa Helsingissä ja pysyä hiljaa. Ihan vaan siltä varalta, että markan ulkoista arvoa täytyisi sittenkin tarkistaa eli devalvoida jo ensimmäisenä viikonloppuna. Myös hallitus ja valtiovarainministeri viettävät viikonlopun pääkaupungissa, suurimman osan ajasta valtioneuvoston tilannehuoneessa, jonne ministeriön ja pankin ekspertit ovat kokoontuneet tarkkailemaan seinän täydeltä monitoreja. Ruuduissa vilahtelee lukuja ja käyriä, jotka kertovat sijoittajien sormenliikkeistä omilla näppäimistöillään. Jos joku päättää ryhtyä pelaamaan Suomen markkaa vastaan eli on halukas ostamaan sitä suuria määriä, mutta kurssiin, joka on alle euron per markka, markkinat painavat markan kurssia irti hallituksen lupaamasta yhden suhde yhteen -kurssista. Ainoa tapa puolustautua on, että Suomen valtio ja Suomen Pankki ostavat itse markkaa markkinoilta viralliseen kurssiin. Se voi kuitenkin tulla kalliiksi, koska maan valuuttavarannot hupenevat markan puolustamiseen.

Tämä on vasta ensimmäinen viikonloppu, samanlaisia tulee lisää vielä siirtymäajankin jälkeen.

Kaikki alkoi kahdesta muutoksesta

Mikkelin vesillä kalastaa Suomen Pankin eläkkeelle siirtynyt pääjohtaja Erkki Liikanen. Hän naureskelee, ettei hänen tarvitse onneksi olla enää päivystämässä. Tosin Liikanen on niin malttamaton, että hän pälyilee vähän väliä älypuhelintaan, vaikka hän on asettanut sen hälyttämään, jos markka lähtee syöksyyn. Siinä tapauksessa tiedotusvälineet soittavat myös hänelle, ja hän pääsee toteamaan nykypolitiikasta: ”Mitä minä sanoin.”

Kun eduskuntavaalien jälkeen kesällä 2019 hankalien hallitusneuvottelujen jälkeen valtaan tullut hallitus lähti itsepintaisesti ajamaan Suomen eroa eurosta, koko Suomen Pankin johtajisto päätti erota protestiksi. Liikasen seuraaja, Olli Rehn, Mikkelin poikia hänkin, ei ehtinyt toimia pääjohtajana kuin kesästä 2018 kesään 2019.

Miten tähän tilanteeseen on tultu? Kaikki alkoi kahdesta muutoksesta. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa eurokriittiset puolueet pääsivät vaa’ankieleksi. Hallitusta ei saatu muodostettua ilman niiden tukea. Euroopan keskuspankki nosti kesästä 2018 lähtien ohjauskorkoja USA:n keskuspankin perässä, jottei mannerten välinen ero kasvaisi liian isoksi.

Samaan aikaan nousukausi päättyi eri aikaan eri euromaissa, ja lisäksi Espanjassa ja Italiassa paljastui isoja väärinkäytöksiä, joiden seurauksena kummassakin maassa meni suuri pankki konkurssiin. Eurokriittisyys kasvoi syksyn 2018 kuluessa erityisesti Saksassa, mistä tuli lisää paineita pihtisynnytetylle kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien hallitusyhteistyölle. Angela Merkel valitsi paineiden purkamiseksi uusien vaalien sijasta vaihtoehdoksi muutosten vaatimisen Euroopan vakausmekanismiin. Sen seurauksena sekä Espanjassa että Italiassa lainojen myöntäminen kiristyi niin paljon, että työttömyys lähti nopeaan nousuun ja maiden talousnäkymät synkkenivät viikko viikolta.

Niinpä Suomen hallitus ei tuntenut olevansa yksin valmistellessaan euroeroa. Suomalaisten yllätykseksi neuvottelut, johon osallistuivat keskuspankit, EU:n komissio ja parlamentti sekä Suomen hallitus, sujuivat nopeasti. Päivämääristä ja toimenpiteistä saatettiin sopia EU:n ylimääräisessä huippukokouksessa jo keväällä 2020, jolloin eron aikataulu pultattiin parin kuukauden päähän 1.4.–31.8. väliseen aikaan.

Hinta on ennallaan – tosin ei enää euroissa

Jotta markkinat eivät pääsisi liikaa manipuloimaan valuuttakursseja, tarkka päivä jätettiin auki. Aikalisä silti otettiin. Haluttiin selvittää, olisiko muita maita lähdössä samaan kelkkaan, Hollannissa ja Itävallassakin uudet hallitukset olivat vahvasti eurovastaisia. Vuoden lisäaika ei edes riittänyt, koska Saksa ja Ranska halusivat varmistaa, että euroalueella olisi tarjota uusia houkuttimia kohti ulko-ovea rymisteleville maille. Neuvotteluja käytiin monella foorumilla yhtä aikaa, mutta vaihtelevien tilanteiden jälkeen Suomi päätyi ainoana euroeroon.

Samaan aikaan rahaliikenne pyöri maailmassa 24/7, taukoamatta. Spekulaatiosta nauttivat riskisijoittajat ovat ennenkin pelanneet pienempiä valuuttoja suuria vastaan, eli yrittäneet oikein ajoitetuilla osto- ja myyntioperaatioilla kääriä kurssieroista suuria voittoja. Näin ollen ei voitu ajatellakaan mitään Brexitin kaltaisia, monta vuotta etukäteen julkistettuja päivämääriä. Lehdet eivät muusta spekuloineetkaan kuin tuosta ajankohdasta, kunnes Suomen hallitus juhannusaattona 2022 kello 20 piti yllätystiedotustilaisuuden Kesärannassa ja kertoi, että pari vuotta pedattu muutos tapahtuu viikon päästä.

Maanantaina 3. heinäkuuta aamulla kauppojen auetessa seitsemältä maitolitra on entisellään, samoin leivän hinta – tosin ei enää euroissa, vaan markoissa. Mahdollinen valuuttakriisi ei heijastuisikaan kovin nopeasti kuluttajatuotteisiin, vaan näkyisi ensin finanssimarkkinoilla. Niitä valtioneuvoston tilannehuoneessa on jännitetty jo monta tuntia siitä lähtien, kun Tokion pörssi avautui ensimmäisenä maailman merkittävimmistä finanssikeskuksista viikonlopun jälkeen Suomen aikaa kolmelta aamuyöllä.

Ainakaan toistaiseksi markkaa vastaan ei ole hyökätty, eikä suomalaisosakkeita ole noteerattuna Aasian pörsseissä.

Suomen Pankki palaa herraksi taloon

Vähitellen muutkin maailman finanssikeskukset alkavat noteerata Suomen markkaa muiden maailman valuuttojen rinnalla: Frankfurt, Pariisi, Lontoo ja iltapäivällä New York. Markkinat tuntuvat luottavan Suomen haluun ja kykyyn taata tuoreen valuuttansa arvo. Toki sitä on pedattu myös pankkien aluejohtajille lähetetyillä salaisilla kiertokirjeillä, joissa varoitetaan pankkeja lisäämästä äkillisesti luotonantoa. Suomen Pankin pääjohtajan allekirjoittamassa kirjeessä sekä vedotaan pankkien isänmaallisuuteen että uhataan Suomen Pankin nostavan yönylikorkoaan niille pankeille, jotka lipeävät kuririntamasta.

Suomen Pankki on palannut herraksi taloon oltuaan pari vuosikymmentä Euroopan Keskuspankin sivukonttori.

Alkuillan mittaan Senaatintorilta alkaa lähteä väsynyttä pukuväkeä koteihinsa, kyllästyneenä kokoussämpylöihin ja ruutujen tuijottamiseen. Ulkona päivystäneet toimittajat bongaavat joukosta myös työmarkkinajohtajia, jotka vastaavat tavanomaisen vältellen kysymyksiin, onko jostakin pidättyvästä palkkalinjasta sovittu siitäkin isänmaan edun nimissä.

Tällaiset asiat jäävät tulevien vuosien tutkivien journalistien selvitettäväksi, sillä auringon siirtyessä kesäillan päätteeksi koivunlatvojen tuntumaan tunnelma kaikkialla Suomessa on lähinnä helpottunut. Käteinenkin on riittänyt automaateissa eri puolilla maata, eikä mitään hälyttävää ole tapahtunut.

Markan arvon jännittäminen ei lakkaa koskaan, mutta ainakin ensimmäisestä päivästä aivan yksin selvittiin kun­nialla.

Lukusuosituksia: Sixten Korkman: Euro, valuutta vailla valtiota (Taloustieto 2013). Thomas Piketty: Pitääkö pankkiirit pelastaa? Kirjoituksia talouskriisin ytimestä (Minerva 2016). Esko Seppänen: Emumunaus (Into 2012). Antti Suvanto & Jarmo Kontulainen: EKP ilmoitti tänään… (Docendo 2016).

Miten eurosta eroaminen vaikuttaisi tavalliseen suomalaiseen?

Tampereen yliopiston valtio-opin vastuuprofessori ja eurooppalaisen edustuksellisen demokratian tutkija Tapio Raunio:

– Jos Suomi eroaisi eurosta, se tapahtuisi luultavasti Euroopan unionista lähtemisen seurauksena. Totta kai oma valuutta avaa niin sanottuja keplottelun mahdollisuuksia ilman, että ollaan riippuvaisia muiden valtioiden toimista. Kysymys eurosta ei ole millään tavalla mustavalkoinen. Vaikka valtion omalla valuutalla onkin helpompi keplotella, kolikolla on kääntöpuoli: epävarmuus, Raunio pohtii.

Vastuuprofessori Raunion mukaan oma pieni valuutta on täysin riippuvainen oman pienen valuutta-alueen taloudesta eli siitä, miten Suomella menee taloudellisesti.

– Kuten nähtiin 1990-luvun alussa, jos tulee suuria vastoinkäymisiä, yhtäältä omalla valuuttapolitiikalla voidaan nousta ahdingosta nopeammin, mutta toisaalta taas menetetään isomman valuutta-alueen tuoma vakaus, tilanteelle altistutaan helpommin.

Raunio muistuttaa, että yksi syy siihen, miksi euroon alun perinkin siirryttiin, oli se, että ei tehtäisi enää niin sanottuja vaalibudjetteja.

– Ennen siirtymistä poliitikot – etenkin vaalien lähestyessä – toteuttivat talouspolitiikkaa, joka ei ollut julkisen talouskurin ja vakaan talouspolitiikan mukaista.

Valtteri Mörttinen

Julkaistu: 7.7.2018