Apu

Mitä jos Suomi eroaisi EU:sta – toimittaja ennustaa, miten se tapahtuisi

Mitä jos Suomi eroaisi EU:sta – toimittaja ennustaa, miten se tapahtuisi

Suomen EU-eron vaikutus tavalliseen kansalaiseen riippuisi siitä, olisiko ero jyrkkä vai loiva. Jos Suomi jäisi osaksi EU:n sisämarkkinoita, hyödyt ja haitat pysyisivät lähes ennallaan. Jyrkkä ero taas heikentäisi ratkaisevasti kansalaisten ja yritysten toimintaedellytyksiä Euroopassa.
Teksti Markus Leikola
Kuvat Hans Eiskonen
Mainos

Britannian uusi Suomen-suurlähettiläs Sir Geoffrey Worcester-Northampton pyyhkii hikeä otsaltaan. Lähestystön iso sali Kaivopuistossa on täpötäynnä toimittajia, heitä on enemmän kuin koskaan paitsi juhlissa ja kuninkaallisten valtiovierailujen aikaan.

Nyt julkistetaan Whitehallin, Britannian hallituksen, ensimmäiset arviot Brexitin seurauksista päivälleen kolme vuotta eropäivän jälkeen, 29. kesäkuuta 2022.

Tulokset kiinnostaisivat varmaan muutoinkin, Sir Geoffrey arvelee, mutta tilaisuus on saamassa erityistä painoa, koska Itävallan liittokansleri, kansallismielinen Sebastian Kurz on edellisenä päivänä ilmoittanut nostavansa maansa eron EU:sta Itävallan liittopäivävaalien ykköskysymykseksi.

Koko Eurooppa on kohahtanut: Itävalta, vaikka ei ollutkaan perustajajäsen, on kuitenkin ollut tähän asti vakaan maan maineessa. Kurz on kovan linjan populistina onnistunut nostamaan maltillisen konservatiivipuolueensa ÖVP:n ylivoimaiseksi ykköseksi hieman yli 40 prosentin kannatuksella. Hänen viestinsä on, kuten populisteilla aina, yksinkertainen.

– Parhaat palat naapurimaista: Unkarin pakolaispolitiikka ja Sveitsin riippumattomuus yhdistyneenä itävaltalaiseen ahkeruuteen johdattaa meidät Saksan ohi kaikilla menestyksen mittareilla! Itävaltalaisten tienaamat rahat kuuluvat itävaltalaisille!

Kurz tietää, mistä narusta vetää. Vuosikymmenten ajan itävaltalaiset ovat kokeneet olevansa isoveljensä Saksan varjossa, vaikka maalla sentään on takanaan suuruuden aikoja Habsburgien keisarikuntana – ja onpa niitäkin, jotka muistuttavat ylpeinä, että Hitler oli itävaltalainen.

– Naapurikateudesta voidaan tehdä positiivinen voima, Kurz selittää kriitikoilleen, jotka kysyvät, onko isänmaallista, että yhä useampiin ulkomaalaisiin kohdistuu arjen katuväkivaltaa Wienissä ja muissa suurkaupungeissa.

Sen sijaan maaseudun karjankasvattajat, joiden laidunmaita halkovat moottoritiet italialaisten ja puolalaisten rekkojen jonoineen, myhäilevät ja nimittävät nuorta liittokansleria Unser Bastiksi, meidän Bastiksi.

Sir Geoffrey selvittelee kurkkuaan ja heijastaa ensimmäiset käppyrät kankaalle. Britannian kansantuote oli kasvanut 1,5 prosenttia vuosittain. Hieman vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin, mutta joka tapauksessa enemmän kuin kiivaimmat Brexit-kriitikot olivat ennakoineet.

– Ottaen huomioon, että vientimme on kärsinyt joitakin takaiskuja, meidän täytyy todeta iloksemme, että sekä kotimainen kulutus että uusi vapaakauppasopimuksemme USA:n kanssa ovat auttaneet merkittävästi, Sir Geoffrey pääsee vauhtiin ja kulauttaa gin tonic -lasistaan aimo siemauksen.

Sir Geoffrey välttää mainitsemasta, että amerikkalaiset autonostajat luulevat Bentleytä ja Roveria jenkkimerkeiksi, eiväthän ne kuulosta japanilta tai korealta. Lisäksi Donald Trump on aloittanut toisen presidenttikautensa ajamalla Rolls-Roycella läpi Washingtonin, mainio pr-temppu.

Tilasto toisensa jälkeen todistaa viestinten edustajille, että Britanniassa todella on ollut elämää Brexitin jälkeen. Se ei ehkä ole aina ollut ruusuilla tanssimista, mutta verta, hikeä ja kyyneliä on vuodatettu vain kohtuullisesti.

Pohjimmiltaan ero on ollut yksinkertainen: erosta säädettiin laki, jolla eron hetkellä voimassa olevat EU:n lait määrättiin olemaan voimassa Britannian lakeina, ja samalla katkaistiin Brysselin napanuora lainsäädännön lähteenä. EU-direktiiveistä kopioitiin

20 000 eri lainkohtaa Britannian lainsäädännöksi. Erikseen säädettiin vielä, mitkä lait nimenomaan eivät siirry, vaan lakkaavat olemasta voimassa.

Eron jälkeisistä suhteista neuvoteltiin tuhansia isoja ja pieniä sopimuksia, tärkeimpänä vapaakauppa- ja tullisopimus, josta väännettiin tiukimmin. Lopulta kauppasuhteiden säilyminen mahdollisimman muuttumattomina oli niin tärkeää, että suurin osa kaupasta säilyi ennallaan ja kiristyksiinkin sovittiin pitkiä siirtymäaikoja sekä mahdollisuus tarkistaa niitä myöhemmin.

Hallitus kokoontuu hätäistuntoon

Seuraavan aamun lehdet kertovat, että kansalaisaloite kansanäänestyksestä EU-eron järjestämiseksi on kerännyt edellisenä päivänä 20 000 allekirjoitusta. Ylen radiouutisten mukaan määrä kasvaa toista tuhatta tunnissa. Opposition suurimman puolueen johtaja, joka vielä 2019 vaalitenteissä oli harras EU:n ihailija, on antanut STT:lle lausunnon, jossa hän sanoo:

– Suomi ei voi jäädä yksin uppoavaan laivaan. Vastuullista politiikkaa on seurata tilannetta nyt tarkasti.

Kun Suomen hallitus kokoontuu Kesärantaan hätäistuntoon aamukahdeksalta keskustelemaan tilanteesta, ministerien kasvoilla näkyy väsymys. Ei puhettakaan, että heinäkuu kuluisi mökillä lomaillen.

– Näyttää siltä, että paineet kansanäänestyksen järjestämiseksi alkavat olla ylivoimaisia, pääministeri sanoo.

– Sama juttu Ruotsissa, juuri kuulin, vahvistaa ulkoministeri.

– Voidaanko edes lykätä sitä mahdollisimman pitkälle? kysyy sisäministeri.

– Lykätä? Kai kuulitte, kuinka oppositio taiteilee ollakseen sanomatta mitään, mutta luodakseen kuvan, ettei hallitus tee mitään. Paniikki on viimeinen, mitä tässä tarvitaan! pääministeri jyrähtää.

– Ei meillä paniikkia olekaan, mutta EKP:llä kyllä, ja lisäksi sinun puolueesi kannattajilla. Että eiköhän aleta sorvata aikataulua ja siitä tiedotetta heittää kaikkein rauhallisimpana pysytellyt valtiovarainministeri.

Konsensukseksi muodostuu käsitys, että kansanäänestys täytyisi järjestää seuraavana keväänä. Tavoitteena on koordinoida se samaksi päiväksi kuin Ruotsin äänestys, jotta kummankaan tulos ei vaikuttaisi toiseen. Kevääseen mennessä tiedettäisiin Itävallan ja muun Euroopan tilanteesta paljon enemmän. EKP:llä on aikaa puolustaa euroa. Lisäksi Taru Tujunen ja muut poliittisen viestinnän gurut ennätetään hyvissä ajoin valjastaa hallituksen EU:ssa pysymistä tukevaan kampanjaan.

Kansalaisaloitteelle ei jätetä mahdollisuutta näyttää, kuinka isoksi se kasvaisi. Pääministeri pitääkin vielä samana iltana televisiopuheen. Hän ilmestyy tummassa puvussa kansalaisten koteihin kertomaan, että EU:n edellytykset hoitaa ydintehtä­viään saattavat olla heikkenemässä, vaikka mitään varmuutta siitä ei ole.

– Olen ollut yhteydessä hyvään ystävääni, Ranskan presidentti Emmanuel Macroniin, ja molemmat pidämme tärkeänä, että paniikkia tulee välttää, mutta on välttämätöntä hakea EU:n jatkolle kansalaisten riittävä tuki kaikissa vastuuntuntoisissa, kansanvaltaisissa maissa. Kansanäänestys järjestettäisiin 20. maaliskuuta 2022 hallituksen aloitteesta.

Kun tv-kameroiden lamput sammuvat, pääministeri kuivaa hikeä otsaltaan. Puhelimessa Macron on haukkunut Suomen pääministerin pataluhaksi, rintamakarkuriksi ja epäeurooppalaiseksi analfabeetiksi. Ei oppositiossakaan hurrata – siellä harmitellaan pääministerin pikaista esiintuloa. Kaikki ovat unohtaneet oppositiojohtajan aamuisen vetoomuksen.

– Mitä jos… pääministerin erityisavustaja kysyy taksissa matkalla tv-studiosta Kesärantaan illan viimeiseen palaveriin.

– ...kansa päättää väärin? täydentää pääministeri. Hän lisää, että kuten tänään nähtiin, elämä on jatkunut Britanniassakin.

– Mikä pahinta, eron lietsojat ovat saaneet Brexitistä itselleen valmiit nuotit siitä, miten ero toteutetaan. On julkinen salaisuus, että seuraavien eroajien kynnys on ollut jo pari vuotta paljon alempana, pääministeri huokaa ja murjottaa loppumatkan.

Aika entinen ei palaa

Residenssissään Sir Geoffrey lopettaa kovalevylle tallentuneen tv-puheen katselun ja valmistautuu raportoimaan Lontooseen. Pitkään aikaan ei Whitehall ole odottanut hänen raporttiaan kaukaisesta Helsingistä niin malttamattomana kuin nyt. Britannian aloittama Brexit on leviämässä Euroopan-laajuiseksi ilmiöksi!

Sir Geoffrey näppäilee tabletistaan tuoreimmat EU-jäsenyyden kannatusluvut: jopa Saksassa vain 47 prosenttia. Siellä on vallassa kokemattoman nuoren kristillisdemokraattisen liittokanslerin johtama vähemmistöhallitus, ja se kamppailee niin ammattiliittoja kuin siirtolaisvastaista äärioikeistoakin vastaan. Belgiassa unionin takana on 36 prosenttia väestöstä, kun maan hallituskriisi täyttää 10 kuukautta. Italiassa populistit heittävät illansuussa hekin esiin ajatuksen maansa EU-erosta, vaikka Bryssel on budjettimyönnytyksillä ostanut italialaiset ruotuun jo kolmasti neljän viime vuoden aikana. Budjettikurista lipsuminen on puolestaan saanut entistä useamman näkyvän europarlamentaarikon turhautumaan koko unioniin – ja media on paisutellut heidän haastattelujaan näkyvästi.

Vain Ranskassa ja entisen itäblokin maissa EU:n kannatus on yli 50 prosenttia. Bulgarialaiset ja romanialaiset rakastavat lypsylehmäänsä, kun taas Macron on kovin yksin Euroopan puhemiehenä. Ranska on hävinnyt muutama vuosi sitten tiukassa äänestyksessä komission puheenjohtajan paikan Luxemburgille Itä- ja Pohjois-Euroopan liittouduttua Ranskaa vastaan.

Sir Geoffrey laskee viskilasin yöpöydälleen ja sammuttaa valon. Hän ajattelee, että järjestelmä, jossa kaikki tappelevat kaikkia vastaan, on aivan liian monimutkainen, vaikka EU:ssa paljon hyvää onkin. Britannialla on täysi työ pitää Wales mukana unionissa, kun Skotlanti on jo päättänyt irrottautua.

– Aika entinen ei palaa, vanha veikko, Sir Geoffrey huokaa itselleen nostaen vielä lasin huulilleen.

Edes ketunmetsästys ei enää ole sallittua. Siitä se rappio alkoi. Sitten Sir Geoffrey nukahtaa ja näkee unta nuoruutensa kettujahdeista, mutta ennen kuin aamuauringon säteet siivilöityvät Kaivopuiston verhojen väleistä sisään residenssiin, uni on muuttunut painajaiseksi, jossa Sir Geoffreyllä on koiria pakoon juoksevan ketun osa.

Lukusuosituksia: Joschka Fischer: Epäonnistunut Eurooppa? (Into 2016). Jouko Kajanoja & Eero Yrjö-Koskinen (toim.): Hajoaako unioni? (Into 2016). Jyrki Karvi-nen (toim.): Järistyksiä Euroopan unionissa (Docendo 2016). Marko Ruonala & Heli Pietilä: EU-perusteos. 3., uudistettu laitos. (UM, Eurooppatiedotus 2014).

Miten EU-ero vaikuttaisi tavalliseen suomalaiseen?

Tampereen yliopiston valtio-opin vastuuprofessori ja eurooppalaisen edustuksellisen demokratian tutkija Tapio Raunio:

– Yhtälö on sama kuin Britanniassakin. Vaikutus kansalaiseen riippuu täysin siitä, toteutuuko jyrkempi vai pehmeämpi ero. Pehmeässä erossa Suomi säilyisi osana sisämarkkinoita, ja silloin vapaakaupasta ja rajojen avautumisesta tulevat hyödyt ja haitat säilyisivät käytännössä ennallaan. Jyrkemmässä erossa taas entisenlaiset rajavelvoitteet ja -maksut astuisivat voimaan, Raunio arvioi.

Raunio muistuttaa, että jyrkkä ero tuntuisi kansalaisille konkreettisesti valuuttapolitiikkaan liittyvänä epävarmuutena. Kansalaisten ja yritysten toimintaedellytykset eurooppalaisilla markkinoilla heikkenisivät ratkaisevasti. Useat yritykset ovat parin viime viikon aikana ilmoittaneet siirtävänsä tehtaansa pois Britanniasta, mikäli britit eivät pysy sisämarkkinoilla.

– Tietysti talouskysymykseen keskittyminen on konkreettisinta, mutta on olemassa toinenkin ulottuvuus. Täytyy muistaa, että ihmiset kokevat eurooppalaisuuden myös identiteettikysymyksenä. Varsinkin monet nuoret, jotka ovat eläneet ainoastaan EU-aikana, pitävät Suomessakin EU:ta luonnollisena osana elämää. Vaikutus tuntuu siis myös ihmisen omassa identiteettipohjassa, vastuuprofessori Raunio sanoo.

Valtteri Mörttinen

Julkaistu: 9.7.2018