Miten vähentäisin menojani 300 euroa kuussa? Lääkkeistä en voi tinkiä ja autoa ei ole – 18 000 tyhjää pulloa ratkaisisi ongelman
Leipäjonoihin suunnattua ruoka-apua on lisätty, kun kaikkea muuta on leikattu. Olemme siirtymässä hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysyhteiskuntaan. Se on suurempi muutos kuin moni vielä arvaakaan, kirjoittaa Auli Viitala.
Hallitus toivoo, että ihmiset hakeutuvat töihin, kun etuja leikataan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön SOSTEn mukaan tämän vuoden päätökset tuottavat 68 000 pienituloista lisää. Ja hallitus ilmoitti leikkaavansa asumistuesta vielä lisää.
Minunkin pitää vähentää ensi kuusta alkaen menoja 300 euroa kuussa eli 3 600 euroa vuodessa. Sen saavat aikaan hallituksen leikkaukset. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja kirjoitan kotona itsekseni muutaman tunnin viikossa, jotta saan lisätuloja. Sitä ei voi lisätä syistä, joita en halua avata.
Olen aika paljon käyttänyt laskinta, mutta en tahdo millään saada tulosta plussan puolelle.
Asumistuki, joka on meillä ollut kuukaudessa 332 euroa, pienenee lähes nollaan, kun hallituksen keväinen päätös meidän osaltamme astuu voimaan (niin sanotussa vuositarkistuksessa). Tuloja ei kuitenkaan ole mahdollista kasvattaa, joten kulutuksesta on leikattava. Asumme tosi edullisesti verrattuna naapureihin, joten asunnonvaihtokaan ei auta. Ei auta, menoja on saatava alas.
”Miesystävän voisin jättää, hänen luokseen matka maksaa 15 euroa suuntaan. Toisaalta olen ehtinyt kiintyä häneen kovastikin kahdeksan vuoden aikana.”
Tutkin käyttötilini tapahtumat. Lääkkeistä ei voi tinkiä. Ei ole autoa ja kuljen eläkeläiskortilla bussissa ja junassa. Miesystävän voisin jättää, hänen luokseen matka maksaa 15 euroa suuntaan. Toisaalta olen ehtinyt kiintyä häneen kovastikin kahdeksan vuoden aikana. Eron jälkeen hän ei ehkä enää täyttäisi jääkaappiani. Tämä siis huumoria.
En tuhlaa vaatteisiin. Mitä minä niillä tekisin?
Ainoa merkittävä säästökohde on siis ruoka. Selvitykseni paljasti – onneksi – että olen ollut sen suhteen aivan liian höveli, joten kiristettävää pitäisi olla. Haasteeni liittyvät yleensä tilanteisiin, joissa jaksamisen rajat tulevat vastaan. Silloin tulee hankittua nopeasti ja kallista: pakastepizzaa tai muuta valmista.
”Joku ehdotti pullojen keräämistä yleisötapahtumissa. Kyllä, työkyvyttömälle. Laskin, että 18 000 tyhjää pulloa ratkaisisi ongelman.”
Kysyin Facebook-kavereiltani halpoja ruokaideoita. Sainkin neuvoja. Pavut ovat halpoja, ja ne on helppo maustaa. Kannattaa suunnitella ruokalista ja käydä vain kerran viikossa kaupassa. Keittoja ja muhennoksia voi pakastaa, niin aina on jotain silloin kun ei jaksa tehdä ruokaa. Mainioita neuvoja mutta ikävä kyllä turhan tuttuja. Aion tietenkin noudattaa niitä tarkemmin kuin tähän asti, mutta ei niillä 300:aa kiritä umpeen millään.
Joku ehdotti pullojen keräämistä yleisötapahtumissa. Kyllä, työkyvyttömälle. Laskin, että 18 000 tyhjää pulloa ratkaisisi ongelman, mutta aiheuttaisi tukun uusia. En kannata pimeää työtä, mutta laskin senkin, että minun pitäisi tehdä ja saada myytyä sukkapari päivässä, jos paikkaisin vajetta myymällä pimeästi villasukkia. Normaalitahdillani sukkien hinnaksi pitäisi panna satanen, ja silti jättää verot maksamatta. Ei, sukat päätyvät vastedeskin lahjoiksi. Säästäähän siinä, että tekee lahjat itse, mutta niin olen tehnyt jo vuosia.
Hallituksen yksi päätös on hölmöläisten peitonjatkamista. Leipäjonoihin suunnattua ruoka-apua on lisätty, kun kaikkea muuta on leikattu. Olemme siirtymässä hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysyhteiskuntaan. Se on suurempi muutos kuin moni vielä arvaakaan.
