Mistä nuoret unelmoivat? ”Ei tarvitse sopia samaan muottiin”

Eyüp Yilmaz, 29, Helsinki ”Kun olin yläasteella, tajusin, että haluan eniten elämässäni yliopistoon. Aloin opiskella määrätietoisesti parempien arvosanojen eteen jo tuolloin, jotta yliopistoon pääseminen olisi tulevaisuudessa helpompaa. Pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä vuonna 2013, ja suoritin siellä kauppatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnot. Olen kotoisin Uudeltamaalta, Helsingistä tarkalleen ottaen. Alun perin olen kotoisin Turkista, mutta olen kasvanut ja elänyt Suomessa koko ikäni. Yksinhuoltajaäitini kasvatti minut ja siskoni ja koitti saada meidät mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan mukaan. Kun elää kahden kulttuurin välissä, on elämässä omat haasteensa. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi. Sain harrastaa paljon ja tehdä niitä asioita, mistä lapsena pidin. Työskentelen tällä hetkellä konsulttina it-alan yrityksessä. Lisäksi toimin turkin kielen tulkkina ja kääntäjänä omalla toiminimelläni aina, kun ehdin. Vapaa-ajallani tykkään pelata ja katsoa urheilua. Pidän myös matkustelusta, sillä Turkissa asuu sukulaisiani, joita käyn säännöllisesti tapaamassa. Minulle tärkein tapa viettää vapaa-aikaa on taiteen ja kulttuurin parissa. Arkkitehtuuri, teatteri, elokuvat, sarjat ja musiikki ovat lähellä sydäntäni, sillä kulttuuri antaa mahdollisuuden viettää aikaa itselle läheisten ihmisten kanssa. Tärkein unelmani tällä hetkellä liittyy työhön. Haluaisin olla jokin päivä sellaisessa tehtävässä, jossa pääsisin vaikuttamaan jollain tapaa ihmisten arkeen ja elämään. Haluaisin, että toimillani olisi vaikutusta siihen, että toinen ihminen voisi voida paremmin. Tämä on hyvin maailmaa syleilevä ajatus, mutta se vie minua eteenpäin. Ei-työhön-liittyvänä henkilökohtaisena unelmanani voisi olla vaikkapa koulun rakennuttaminen. Se olisi tilaisuus ottaa osaa paremman tulevaisuuden rakentamiseen seuraaville sukupolville. Kauppatieteiden tutkinnon avulla saavutettu osaaminen taloudesta ja laajojen projektien edistämisestä olisi todennäköisesti hyödyksi unelmani toteutuksessa. Unelmieni päivänä asuisin hienossa talossa ulkomailla. Olisin nukkunut hyvät unet, ja aloittaisin päivän hyvällä turkkilaisella aamupalalla, johon sisältyisi esimerkiksi laaja valikoima erilaisia juustoja, marmeladeja, kananmunaa, leivoksia ja teetä. Sen jälkeen urheilisin ja menisin rannalle uimaan sekä lukemaan kirjaa. Illalla kävisin katsomassa jalkapallo-ottelun, ja lopuksi söisin hyvän päivällisen. Voisin olla taloudellisesti riippumaton eli elää niin, ettei minun tarvitsisi aktiivisesti miettiä, mistä saan seuraavan kuukauden tienestit. Minulla olisi hyvät suhteet perheenjäseniini ja ystäviini, ja voisin elää terveenä. En kaipaa laskuvarjohyppyjä tai muutakaan kummempaa, kunhan elämän perustukset olisivat kunnossa. Jos ei ole unelmia tai tavoitteita, onko mitään syytä herätä seuraavaan päivään? pohtii Eyüp Yilmaz. Maailmassa on tällä hetkellä ennennäkemättömiä haasteita: ilmastonmuutosta, sotaa, yksinäisyyttä ja köyhyyttä. Päällisin puolin näen kuitenkin tulevaisuudessa hyvin paljon mahdollisuuksia, sillä niin kauan kuin on uskoa tulevaisuuteen, niin asiat voivat kääntyä jossain kohtaa paremmaksi. Sen eteen pitää tehdä kollektiivisesti hartiavoimin töitä. Unelmia on oltava, jotta elämä olisi merkityksellistä. Jos ei ole unelmia tai tavoitteita, onko mitään syytä herätä seuraavaan päivään? Totta kai aina tulee vastaan myös pettymyksiä. Pettymykset ovat juuri niitä, jotka parhaiten toimivat opetuksena ja kasvattavat ihmistä. Esimerkiksi ennen kuin pääsin opiskelemaan kauppatieteitä, hain oikeustieteelliseen, josta paikka jäi vain muutamasta pisteestä kiinni. Se kyrsii yhä, mutta teemme töitä siksi, että saavuttaisimme tavoitteemme ja unelmamme. Mielestäni niiden pitäisi kuulua jokaisen elämään jollain tapaa elämäntilanteesta riippumatta. Unelmat ovat erilaisia, ja mielestäni jokainen unelma on yhtä arvokas.” Peppi Hoppula, 17, Sodankylä ”Olen aina asunut Sodankylässä, ja mielestäni tällainen pieni kunta on mahtava paikka elää. Elämäni on ollut aika urheiluntäyteinen. Minut ja sisarukseni on pienestä asti laitettu erilaisiin urheiluharrastuksiin, ja olemme aina urheilleet ja liikkuneet luonnossa paljon. Tällä hetkellä harrastan Crossfitiä ja seinäkiipeilyä sekä talvisin lumilautailua. Olen aina tykännyt harrastaa ja mahdollistaa muiden harrastuksia esimerkiksi yleisurheilukoulun ja kiipeilykerhon ohjaajana. Unelmanani on suorittaa naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Kaksi isoveljeäni ovat molemmat käyneet armeijan sekä isämme on siellä töissä. Armeija on ollut kotonamme suhteellisen iso asia, mutta itselleni ajatus asepalveluksen suorittamisesta on kirkastunut vasta lähiaikoina. Ennen lukiota armeijan käyminen on aina ollut sellainen vaihtoehto, että jos en keksi muuta, niin menen sinne. Nyt, kun aikaa on kulunut, olen tajunnut, että haluan ehdottomasti käydä sen. Olen myös miettinyt, että tekisinkin armeijasta uran ja jäisin sinne töihin. Haluaisin suorittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen joko Sodankylässä tai Säkylässä, jossa voi kouluttautua kansainvälisiin valmiusjoukkoihin. Haluaisin tulevaisuudessa lähteä rauhanturvaajaksi. Mielestäni meillä on hieno maa, ja koska olen kykenevä puolustamaan sitä, niin kyllä sitä ylpeästi puolustaisin. Venäjän hyökättyä Ukrainaan moni armeijaan lähtöä pohtinut ystäväni on tullut toisiin ajatuksiin. Itselläni Ukrainan sota ei ole tahtoa ainakaan vähentänyt, vaan ehkä jopa vähän lisännyt. Muutoin tulevaisuuden suunnitelmani ovat tosi auki. Haluaisin, että kymmenen vuoden päästä minulla olisi työ, jossa saisi olla aktiivinen, ei pelkkää toimistossa istumista. Työ voisi olla sellainen, joka auttaisi muita ihmisiä. Täällä Lapissa ja varsinkin Sodankylässä on melko vaikeaa opiskella, mutta toivon, että joskus pääsisin takaisin Lapin alueelle asumaan. Mielestäni olisi surullista, jos joskus perustaisin perheen tai hankkisin lemmikkejä, että niiden pitäisi kasvaa isossa ja kiireisessä kaupungissa. Pienemmässä kunnassa ei ole liian kiire, ihmiset ovat ystävällisiä ja kaikki auttavat toisiaan. Meillä on luonto lähellä ja laskettelukeskukset vieressä. Moni nuori haluaa jäädä tai palata takaisin Lappiin, ajattelee Peppi Hoppula. Unelmieni päivä olisi sellainen, että söisin hyvän aamupalan, ja lähtisin laskettelurinteeseen. Olisin rinteessä mahdollisimman kauan, ja sitten menisin kotona saunaan. Tykkään katsoa urheilua, joten sitä olisi luvassa saunan jälkeen. Jos olisi joku kaveri tai muu, jonka kanssa tehdä nämä kaikki, ja hyvää ruokaa siihen päälle, niin eiköhän siinä olisi jo ihan hyvä päivä. Haluaisin ihmisten tietävän, että meillä nuorilla on tosi monenlaisia unelmia. Vaikka täältä Lapista moni nuori haluaa muuttaa etelään esimerkiksi kavereiden tai harrastusmahdollisuuksien perässä, voi monen nuoren unelma olla myös jäädä tai päästä takaisin Lappiin. Yhteiskunnan tulevaisuus ei näytä mielestäni hirveän hyvältä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja sotien kannalta. Uskon kuitenkin, että meidän on mahdollista saada parannusta aikaan. Päättävissä asemissa olevien aikuisten pitäisi kysyä suoraan meiltä nuorilta, miten meidän ajatuksia voisi ottaa enemmän huomioon päätöksenteossa.” Iida Jääskeläinen, 21, Lapinlahti ”En suunnittele tulevaisuuttani kovin tarkkaan, minulle on tärkeää mennä päivä kerrallaan ja elää omannäköistäni elämää. Minulla on kuitenkin toiveita ja haaveita, joita varten täytyy vähän työskennellä. Olen aina ollut ujo, sillä lapsena vietin aikaa paljon perheeni ja sukulaisteni kanssa. Luulen, että jos olisin käynyt enemmän ulkona ja vieraissa paikoissa, uskaliaisuutta olisi enemmän. Kulunut vuosi on ollut minulle kuitenkin eteenpäin menemisen vuosi. Olen ollut mukana kuntouttavassa työtoiminnassa nuorten työpajalla tammikuusta 2022. Käyn täällä neljä kertaa viikossa, maanantaista torstaihin. Kuntouttavassa työtoiminnassa teen paljon erilaisia käsitöitä, joita myydään kuntouttavan työtoiminnan kirpputorilla, Pitäjäntuvalla. Teen välillä kirpputorilla kassavuoroja. Kotona minulla on kissa, jonka kanssa vietän aikaa. Muuta en hirveästi tee vapaa-ajalla, työtoiminta on mukavin osa viikkoani. Työtoiminnassa saa päättää itse oman kiinnostuksen mukaan, mitä käsitöitä haluaa tehdä. Itselleni mieleisintä on maalaaminen, piirtäminen sekä korujen askarteleminen. Käsillä tekeminen on aina ollut sellaista toimintaa, mikä minua kiinnostaa, sillä se on rauhallista. On palkitseva tunne, kun saa jonkin työn valmiiksi ja vieläpä myytyä. Elämässäni on tapahtunut paljon, ja koen, että olen saanut paljon lisää rohkeutta tehdä ja kokeilla uusia asioita. Tämä vuosi on vaikuttanut ajatuksiini tulevaisuudesta merkittävästi. Vuosi sitten en olisi esimerkiksi uskaltanut edes kuvitella, että joskus muuttaisin omaan asuntoon tai kävisin ulkomailla. Nyt olen asunut omassa asunnossani jo vuoden, ja elämä on ollut todella mukavaa muutettuani. Oloni on paljon itsenäisempi. Jostain syystä Saksa on aina, pienestä pitäen, kiehtonut Iida Jääskeläistä. Unelmanani on matkustella. Haluaisin käydä esimerkiksi Saksassa, sillä se on pienestä asti kiinnostanut minua kovasti, ja olen aina haaveillut pääseväni näkemään sen maan. Saksassa ei ole mitään tiettyä, yksittäistä asiaa, joka tekee siitä itselleni kiehtovan, se vain on aina tuntunut itselleni mielenkiintoiselta. Kieli, kulttuuri ja nähtävyydet kiinnostavat minua Saksassa eniten. En osaa vielä puhua saksan kieltä, mutta se olisi tavoitteena. Lisäksi haaveilen tekeväni työkseni digitaalista piirtämistä. Opettelen piirtämistä kotona erilaisten ohjeiden avulla, ja tykkään eniten piirtää ihmisiä ja fantasiaolentoja. Unelmieni päivän viettäisin Saksassa. Kävisin katselemassa nähtävyyksiä, ja voisin piirtää sielläkin. Saksasta voisi löytää inspiraatiota piirtämiseen. Ottaisin rennosti, ja tutustuisin uusiin ihmisiin, sillä minua on aina kiinnostanut tavata ihmisiä ulkomailta sekä tutustua toisiin kulttuureihin. Olen viime aikoina saanut online-pelien kautta tosi paljon ystäviä ulkomailta. Netissä on mielestäni helpompaa tutustua ihmisiin kuin kasvotusten, ja pelatessa tulee tavattua ihmisiä eri puolilta maailmaa. Uskon, että kun pikku hiljaa kerään rohkeutta, unelma Saksan reissusta tulee joskus toteutumaan. Nuorten unelmista olisi tärkeää tietää se, että kaikilla on elämässään omat arvot, mielenkiinnon kohteet ja haaveet. Mielestäni nuoria olisi tärkeää rohkaista tavoittelemaan omia haaveitaan, ja sanoa heille, että kaikkien ei tarvitse sopia samaan muottiin. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, ja kaikkien tulisi saada tehdä juuri sitä, mitä he itse haluavat.”