Apu

Missä perhoset ovat talvella? – Osa niiden syömästä ravinnosta muuttuu glyseroliksi, joka estää jäätymisen

Missä perhoset ovat talvella? – Osa niiden syömästä ravinnosta muuttuu glyseroliksi, joka estää jäätymisen
Me ihmiset saamme talven tullen vetää paksua palttoota ylle ja lämmitellä kodin lämmössä. Puu ja öljy palavat, jotta mukavasti tarkenisimme. Mutta miten selviävät hennot perhoset talven ankarista pakkasista?
Julkaistu: 21.2.2021
Aurinko kimaltaa valkoisella hangella ja pakkanen nipistelee poskia. Sormetkin kohmettuvat nopeasti lapasissa. Huurre kimaltelee puissa, ja järvet ovat paksussa jäässä. Savu nousee suoraan taivaalle, tuuli on jäänyt nukkumaan.
Perhosten kannalta maisema näyttää kuolleelta. Kukat ovat kuihtuneet paksun lumipatjan alle, ja pienen ötökän ruumiinnesteet jäätyisivät kovassa pakkasessa. Silti perhoset ilmestyvät jostakin keväällä. Missä ne viettävät talven?
Suurin osa perhosista on lumen alla suojassa. Aikuistalvehtijat etsiy­tyvät ulkorakennuksiin, luoliin ja kellareihin, jotka tasaavat lämpötiloja. Kuvan hylätystä perunakellarista laskin seitsemän liuskayökköstä, viisi neitoperhosta ja vihervarpumittarin.
Liuskayökkösiä.

Nokkosperhonen eksyy etsiessään talvehtimispaikkaa

Vaikka lumi on kylmää, se on samalla hyvä lämmöneriste. Lumi estää kovan pakkasen pääsyn maanrajaan, siellä pakkasta ei ole kuin jokunen aste. Suurin osa perhosista talvehtii lumen suojan alla, mikä munana, mikä toukkana, kotelona tai aikuisena. Siellä ne ovat turvassa myös hyönteisiä etsiviltä linnuilta.
Syksyllä nokkosperhonen tulee usein sisälle huoneisiin. Vaikka sen vie varovasti ulos, on se kohta pyrkimässä takaisin. Se on etsimässä hyvää talvehtimispaikkaa, mitä se ei tosin lämmitetyistä huoneista löydä. Se tarvitsee riittävän kylmää, jotta sen aineenvaihdunta hidastuisi niin, että ravintovarat riittäisivät kevääseen.
Lumen alla lähellä maan pintaa talvehtiva sitruunaperhonen herää huhti-toukokuun vaihteessa. Se voi elää jopa vuoden ikäiseksi, mikä on perhosten maailmassa kunnioitettava saavutus.
Täplätupsukas talvehtii munina puun rungolla, suojattomina pakkaselta.

Suurin osa perhosista talvehtii kotelona

Kylmilleen jääneen ullakon tai ulkorakennuksen sisäkatossa roikkuu joskus useita talvehtivia nokkos- ja neitoperhosia. Ne ovat siivet supussa liikkumattomina ja niiden seurassa saattaa olla jokunen suruvaippa ja vankkarakenteinen liuskayökkönen. Liuskayökköset talvehtivat mielellään suurin joukoin luolissakin.
Perhosten enemmistö talvehtii kotelona. Vain pieni osa talvehtii aikuisina, edellä mainittujen lisäksi ainakin herukkaperhonen, sitruunaperhonen, neitoperhonen, loimuyökkönen ja ruskohirsiyökkönen. Kaikki eivät löydä riittävän hyvää talvehtimispaikkaa selvitäkseen kevääseen asti.
Osa perhosista talvehtii paikoissa, joissa pakkanen kiristyy hyvinkin alas. On tärkeää etteivät solut jäädy, sillä jääkiteet rikkoisivat solujen rakenteen ja perhonen kuolisi. Perhosissa on alkanut tapahtua jo kesällä muutoksia, joiden ansiosta ne selviävät jopa yli kolmenkymmenen asteen pakkasista hengissä.
Vihervarpumittari lentää syksyllä, talvehtii aikuisena ja virkoaa taas keväällä lentoon.
Talvehtivia perhosia kannattaa etsiä ullakoilta, kylmistä kellareista ja luolista. Neitoperhonen talvehtii siivet yhteenpainettuina katosta roikkuen.

Sisäinen pakkasneste

Perhosilla on monia keinoja suojautua pakkaselta. Ne esimerkiksi käyttävät pakkasnesteitä. Perhosen ravinnosta osa muuttuu ennen talven tuloa glyseroliksi, ja se estää tehokkaasti jäätymistä. Sitä muodostuu vielä lisää talven tiukentaessa otettaan.
Perhosten elimistöstä poistuu vettä, ja suolojen ja sokereiden määrä kasvaa. Se alentaa jäätymispistettä entisestään. Talvehtiva heinähukan toukka kestää jopa neljänkymmenen asteen pakkasta.
Talvehtivia perhosia voi etsiä kellareiden katoista ja seiniltä, kylmänä pysyviltä ullakoilta ja ulkorakennuksista. Löytö­havainnot voi kirjata muistiin ja tutkia ke­väällä, pääsevätkö kaikki siivilleen, vai ovatko talven pakkaset ottaneet osansa.
Kevättalvella ruostesiiven toukat taivaltavat lumella etsimässä kote­loitumispaikkaa.
Kommentoi »