"Minua on vaivannut äkkinäinen rintaa puristava tunne – Onko minulla sydänoireita?" – Kiminkinen vastaa

Minua on kahdesti vaivannut äkkinäinen rintaa puristava tunne, joka kiertää vasemman lavan taakse, mistä johtuen käsi osittain puutuu ja tikustelee. Oire kestää yleensä toista vuorokautta, kunnes hiipuu pikkuhiljaa. Toisella kerralla kun yritin mennä nukkumaan kivun aikana, kurkkuuni tuli paine, enkä pystynyt hengittämään viiteen sekuntiin. Sydän hakkasi nelisen kertaa niin, että se tuntui tulevan rinnasta läpi. Onko minulla sydänoireita vai ”niskat jumissa”?

Vastaus:

Kysymyksesi luotaa pahimman sepelvaltimotautiepidemian selättäneen kansamme tunnemuistin ytimeen: voisiko se johtua sydämestä?

Sepelvaltimotauti on pirullinen vastustaja. Oireettoman se voi viedä – tai ei hän ainakaan tule enää mahdollisista oireistaan kertomaan. Se on merkittävä sydämen vajaatoiminnan aiheuttaja jopa niin, ettei rintakipuja ole välttämättä esiintynyt, vain rasitushengenahdistusta ja heikentynyttä suorituskykyä. Sydänfilmissä ei tarvitse näkyä mitään viitteitä sepelvaltimotaudista jopa infarktinkaan yhteydessä – ja äkkiä voi kuolema silti yllättää.

Miten ihmeessä kukaan voi mennä potilaan valittamien oireiden perusteella sanomaan, ettei hänellä ole sepelvaltimotautia tai etteivät oireet ainakaan siitä aiheudu. Oireettoman on paha lähteä tutkimuksiin, ja häntä on epäkiitollista alkaa tutkia. Sehän johtaisi mahdottomuuteen ja yleiseen joukkohysteriaan.

Meidän on pakko pelata todennäköisyyksillä, jotka perustuvat pitkälliseen kokemukseen käytännön lääkärintyössä. Klassinen sepelvaltimotauti oireilee rasituksessa pakottaen hiljentämään tahtia. Tällöin oireistoon voi kuulua hengenahdistusta, poikkeuksellista rasituksessa (ei jälkeen vaan rasituksessa) uupumista, laaja-alaista rintakehällä tuntuvaa puristavaa, painavaa, kirvelevää ja jopa polttavaa tunnetta, joka voi levitä leukaperiin, hampaisiin, käsiin, hartioihin tai lapojen väliin. Rasituksen höllääminen korjaa oireet melko nopeasti, samoin nitrosuihke. Urani tuomalla kokemuksella voin sanoa: jos en saa kovennetullakaan kyselyllä rasitustestiin tulevalta potilaalta esille rasitusoireita, en saa niitä kyllä polkutestilläkään. Niin tärkeät ovat esitiedot.

Toisaalta, jos potilaalla esiintyy tyyppioireisto ja rasitustesti menee hyvin, on hänellä silti 80 prosentin todennäköisyydellä sepelvaltimotauti. Esitietojen perusteella potilas tulee silloin toimittaa luotettavimman diagnostisen keinon lähteille sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen, mutta ei siihen voi koko kansaa toimittaa. Ainoa kansanterveydellinen keino jo sairastuneiden hoitamisen lisäksi on alentaa koko väestön riskitasoja (kolesteroli, verenpaine, tupakka jne.). Tässä olemme onnistuneet erinomaisesti.

Kertomaani peilaten oireesi ei ole tyypillinen sepelvaltimotaudille ainakaan niiltä osin, jos se ei liity rasitukseen ja siihen, että se saattaa kestää toista vuorokautta. Mikäli sepelvaltimotauti oireilee jo levossa, miten sitten rasituksessa? Silloin tulisi olla jo päivystyksellisissä tutkimuksissa. Kieltämättä tukirankatyyppinen kipu on todennäköisin. Turvallisinta on kuitenkin poiketa lääkärissä.

Kysy terveydestä – Apu-klinikka vastaa.