”Sienestys ja seksi pitävät kipinän tallella” – Näin toimii uskonnottoman vasemmistolaisen ja vakaumuksellisen kristillisdemokraatin avioliitto
Ritva Huusko on helluntalaistaustainen kristillisdemokraatti ja puoliso Vesa kirkosta eronnut vasemmistoaktiivi. Suhteessa tärkeintä on kunnioittaa toisen vakaumusta. Pohjimmiltaan aviopari jakaa samat arvot.
Tyrnäväläisen ravintola Rannin portailla seisoo rennon näköinen mies farkuissa tupakalla. Hän on baariyrittäjä Vesa Huusko, 58. Sisältä ravintolasta kaikuu reipas musiikki. Peliautomaatin ja tuopin äärellä viihtyy arki-iltana muutama asiakas.
Pian pihaan kaartaa auto. Vesan vaimo Ritva, 55, tulee suoraan töistä. Ritva työskentelee parina päivänä viikossa psykoterapeuttina ja perheterapeuttina Oulussa. Loput työviikosta hän tekee pitkiä päiviä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä Jyväskylässä.
– Tapasimme syksyllä 2010. Etsimme molemmat uutta parisuhdetta netin deittisivuston kautta. Kiinnostuin heti, kun näin Ritvan profiilikuvan, jossa hän poseerasi lampaiden, moottorisahan ja traktorin kanssa, Vesa kertoo.
Ritva oli jo tavannut pari kumppaniehdokasta, mutta ei ollut oikein innostunut.
– Vesan kanssa keskustelu tuntui ensimmäisistä tekstiviesteistä alkaen vaivattomalta. Ensin viestittelimme, sitten soittelimme ja kuukauden päästä tapasimme. Treffipaikka oli Oulun kävelykadulla Rotuaarilla.
”Olin jo varautunut siihen, etten ehkä koskaan löydä miestä, jonka kanssa haluaisin olla.”
Ritva oli muuttanut vuotta aiemmin Tyrnävälle, josta hän ostanut vanhan koulun itselleen ja tyttärelleen. Kajaanissa asunut Vesa tuli pari viikkoa ensitapaamisen jälkeen yökylään. Ritva sai miehestä hyvän käsityksen.
– Oli marraskuun ensimmäiset pakkaset, peräti 17 miinusastetta. Vanhassa hirsitalossa jäätyivät putket eikä aamulla tullut tippaakaan vettä. Vesa ei kauhistunut. Hän haki lunta ulkoa ja sanoi, että keitetäänpä ensin kahvit ja aletaan sitten sulatella putkia, Ritva muistelee.
Kun hän mainitsi myöhemmin sivulauseessa lampolan tyhjennyksestä, Vesa tiedusteli oitis, missä talikko on. Saman vierailun aikana pariskunta siivosi myös jauhokaapin, koska Ritva oli löytänyt yhdestä jauhopussista ötökän.
Parin yhteys vahvistui, kun tutustuminen eteni. Vuonna 2011 Vesa otti lopputilin työstään ja pakkasi tavaransa ja yhdeksäsluokkalaisen poikansa Miikan autoon. Tytär Martta asui jo omillaan. Elämä Tyrnävällä alkoi, ja pian vietettiin häitä.
Mies ja ammatti haussa
Puolisoiden taustat ovat hyvin erilaisia. Oulussa syntynyt Ritva kasvoi helluntailiikkeeseen kuuluneessa perheessä ”kurissa ja Herran nuhteessa”. Hän opiskeli ensin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja sitten psykoterapeutiksi.
– En ole koskaan aiemmin ollut naimisissa enkä edes pitkässä parisuhteessa. Yksin ei ole kuitenkaan tarvinnut elää. Tyttäreni Esther on nyt 21-vuotias. Olin jo varautunut siihen, etten ehkä koskaan löydä miestä, jonka kanssa haluaisin olla. Hän löytyi sittenkin, Ritva sanoo iloisesti.
Vesa on lähtöisin Vuolijoelta Kainuusta. Hän syntyi kaksoissisarensa kanssa seitsenlapsisen perheen iltatähdistöksi. Meneväinen poika kiersi ylioppilastutkinnon jälkeen monta kesää Euroopassa liftaamalla.
– Opin suhtautumaan avoimesti ihmisiin. Kommunikointi sujui, vaikkei aina ollut yhteistä kieltäkään.
Viimein Vesan piti miettiä, mitä alkaisi isona tehdä – jos ryhtyisi vaikka baarimikoksi. Hän valmistui ravintolatarjoilijaksi vuonna 1988 ja pääsi saman tien Kajaanin Seurahuoneelle töihin. Myöhemmin hän hankki myös ravintolakokin koulutuksen.
Vesa avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1994. Esikoinen Martta syntyi jo saman vuoden aikana ja Miika seuraavana.
– Ennen vuosituhannen vaihdetta aloitin Vasemmistoliiton kansanedustajan Anne Huotarin eduskunta-avustajana. Jatkoin työssä kahdeksan vuotta, kunnes Anne jäi pois eduskunnasta.
Samoihin aikoihin päättyi myös avioliitto. Vesa keksi uudelleen, mikä hänestä tulee isona. Hän alkoi opiskella sosionomiksi. Opintojen ohessa hän työskenteli kuntoutettavien työttömien ohjaajana.
Tyrnävälle muuton jälkeen Vesa palasi kuitenkin ravintola-alalle.
– Työväentalon yhteydessä oleva ravintola sopii minulle. Olen nuoruudesta asti ollut aktiivinen vasemmistolainen ja kuulunut lukuisiin järjestöihin. Nykyisin olen Tyrnävän Vasemmiston puheenjohtaja, hän kertoo.
Ihmisyyden kunnioitus yhdistää
Vesa erosi kirkosta jo 18-vuotiaana. Ritvalla taas on luja kristillinen vakaumus. Miten näkemykset sopivat yhteen? Pariskunta katsoo toisiaan.
– Erosin kirkosta, koska en uskonut pappien puheita. En kuitenkaan kutsuisi itseäni ateistiksi. Ehkä uskonnoton on parempi luonnehdinta, Vesa sanoo.
Ritva kertoo, että hän oli jo tavallaan tottunut parisuhteeseen, jossa toisella on voimakas usko ja toisella taas ei.
– Mummuni ja pappani olivat samassa tilanteessa: mummu uskoi, mutta pappa ei. Omat vanhempani olivat taas molemmat helluntailaisia. Olen kasvanut siinä uskossa, mutta en ole yrittänyt käännyttää Vesaa omalle katsantokannalleni.
Myöhemmin Ritva on hieman kyseenalaistanut omaa suhdettaan helluntaiseurakuntaan.
– Olen nähnyt ihmisten vajavaisuuden ja ottanut siksi vähän välimatkaa helluntailaisiin. Nykyisin käyn tavallisessa evankelisluterilaisessa kirkossa.
Vaikka usko ei yhdistäkään, Vesa ja Ritva sanovat, että muuten he jakavat samat arvot. Molemmat kunnioittavat ihmistä ja ihmisyyttä. Tasa-arvo ja vapaus ovat tärkeitä arvoja.
– Kunnioitamme toistemme vakaumusta, Vesa sanoo.
Keskinäinen kunnioitus näkyi myös silloin, kun pariskunta asteli avioon. Ensin heidät vihittiin maistraatissa.
– Sitten lainasimme helluntaiseurakunnalta ison kokousteltan. Vesa sai työväentalolta lainaksi pöydät ja tuolit. Meidät siunattiin avioliittoon ystävien ja sukulaisten edessä helluntailaisten teltassa, jossa oli työväentalon kalusteet, Ritva naurahtaa.
Vesa suostui järjestelyyn helposti.
– Ei minulla ole mitään tuollaisia rituaaleja vastaan, hän sanoo.
Puhutaanko vai ei?
Kunnallispolitiikka on alkanut ajan mittaan kiinnostaa myös Ritvaa. Hän liittyi viisi vuotta sitten kristillisdemokraattien jäseneksi.
– Meitä yhdistää Vesan kanssa myös se, että haluamme olla heikompien puolella, niin kunnallispolitiikassa kuin muutenkin elämässä.
Parin suurin erimielisyys liittyy puhumiseen. Ritvan mukaan harvapuheisessa kainuulaisperheessä kasvanut Vesa ei ole oppinut keskustelemaan asioista samaan tapaan kuin hän itse. Ritvan perhepiirissä on aina puhuttu paljon.
”Minulta menee hermot, kun hän ei vastaa ollenkaan tai sanoo, että nyt tuolla meni jänis.”
– Viimeksi toissa päivänä riitelimme tästä teemasta. Yritän opettaa puolisolleni samoja asioita kuin töissä asiakkailleni. Asioista pitää puhua ääneen! Hänelle puhumisen opettaminen on kuitenkin vaikeampaa, koska tilanteessa on mukana tunne tai sanoisinko vaimous.
Ritva sanoo monen puolison tavoin, että toisen ajatuksista on vaikea tietää, jos tämä ei puhu mitään.
Vesa taas toteaa, että jos puolisosta pitää sanoa jokin ärsyttävä piirre, niin se on juuri keskustelun vaatiminen.
– Hän haluaa keskustella, enkä aina pääse heti kärryille, mistä edes on kyse. Se ärsyttää. Yleensä lasken sataan ja yritän rauhallisesti miettiä, mikä nyt mättää.
– Kyllä hän välillä laskee kahteensataankin. Minulta menee hermot, kun hän ei vastaa ollenkaan tai sanoo, että joo tai ei tai nyt tuolla meni jänis. Tuntuu, ettei hän ole yhtään kiinnostunut siitä, mitä yritän sanoa, eikä arvosta minua, Ritva tuhahtaa.
Vesaa helpottaa, ettei hän ole kokemuksineen yksin.
– Ravintolan henkilökunnan vessassa on ajelehtinut pitkään 2000-luvun alussa ilmestynyt Apu-lehti. Siinä kerrotaan tästä samasta ongelmasta.
Ritva on kuitenkin oppinut jo hyväksymään puolisonsa erilaisuuden. Hän myös kertoo, että suhteen alussa juuri Vesan harvapuheisuus tavallaan viehätti häntä.
Vesa arvelee, että hän on oppinut vuosien varrella puhumaan enemmän. Vaimonkin mielestä edistystä on tapahtunut alkuvuosista.
– Nykyisin pystyt paremmin kertomaan, mitä ajattelet jostakin asiasta. Keskustelu sujuu helpommin. Aiemmat miessuhteeni kaatuivat siihen, ettei toinen ollut lainkaan valmis puhumaan. Tämä mies ainakin yrittää.
Sienessä ja sängyssä sujuu
Toissa kesänä pariskunta tapaili eri puolella Suomea kuin riiausreissuilla konsanaan. Ritva halusi tehdä perheterapiatyötä tunnetuksi ja keksi tempauksen: hän kävelee läpi Suomen Nuorgamista Helsinkiin. Matkan varrella seuraan voisi liittyä muitakin perheterapeutteja.
– Tiedotin asiasta kuitenkin huonosti, joten matkan perimmäinen tarkoitus ei täysin onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen, että selvisin siitä.
Ritva käveli 500 kilometriä Nuorgamista Rovaniemelle noin 30 kilometrin päivävauhtia. Sitten kantapäähän iski plantaarifaskiitti, joten Rovaniemellä hän vaihtoi polkupyörään. Hän eteni päivässä keskimäärin 75 kilometriä.
– Olin varannut reissuun kaksi kuukautta, joten kiirettä ei ollut. Tein matkaa nautiskellen.
Vesa ajeli alkuviikosta vapaapäivinään tapaamaan vaimoaan eri puolelle Suomea. Suhde sai aivan uutta väriä, kun nukuttiin vieraissa paikoissa teltassa tai hotellissa.
Kotona arjessa pariskunnalla on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Lampaita ei ole enää, mutta kanalassa kaakattaa ja kiekuu kymmenen kanaa ja kaksi kukkoa. Sekä Ritva että Vesa ovat työssään paljon tekemisissä ihmisten kanssa, joten vapaa-aikana he viihtyvät metsässä.
– Rakastamme sienessä käyntiä ja sieniruokia. Niitä on kiva kokkailla yhdessä, vaikka Vesa on se varsinainen mestari keittiössä, Ritva sanoo.
Pariskunta lisää pilke silmäkulmassa, että myös sängyssä sujuu hyvin.
– Sienestys ja seksi pitävät kipinän tallella, Vesa kiteyttää.
Parilla on toimiva resepti myös vastoinkäymisiin.
– Voin aina turvata Jumalaan ja luottaa, että asiat järjestyvät, Ritva sanoo.
Entä aatteen mies Vesa?
– Luotan siihen, että asiat järjestyvät, Vesa myhäilee.
Toisen erillisyyttä pitää kunnioittaa
Jos valitsee puolison, jolla on tietyistä asioista täysin erilaiset näkemykset kuin itsellä, silloin täytyy vain hyväksyä hänet. Näin sanoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Titta Sopanen.
– Rakastumisvaiheessa monet ovat sokeita tällaiselle erilaisuudelle. Kun huuma haihtuu, toisen mielipiteet saattavat alkaa ärsyttää. Tämä ei kuitenkaan muodostu hyvässä parisuhteessa esteeksi, jos kunnioittaa toisen erillisyyttä. Hän on oma ihmisensä, ja minä olen toinen.
Kannattaa myös pohtia, onko omien arvojen mukaista kestää se, että toisella on täysin erilaiset arvot. Voinko hyväksyä, että toinen ajattelee noin?
– Itseään ei pidä yrittää muuttaa. Jos alkaa toimia omia arvojaan vastaan, siitä voi seurata masennusta ja ahdistusta, Sopanen sanoo.
Tilanne on usein hankalampi, jos toinen esimerkiksi tulee uskoon vasta vuosikausien parisuhteen jälkeen. Tällöin voidaan joutua pohtimaan, onnistuuko yhteiselämä enää.
Erilaiset viestintätavat tuottavat usein ongelmia parisuhteessa. Etenkin naiset tapaavat valittaa, ettei mieskumppani puhu tarpeeksi.
– Ottaisin taas esille erillisyyden kunnioittamisen. Jos toinen ei halua käsitellä asioita puhumalla, saako häntä pakottaa? Jos jokin asia hiertää kovasti, on luonnollista edellyttää, että toinen ilmaisee mielipiteensä jotenkin. Ajatuksia ei kukaan pysty lukemaan.
Toisaalta keskustelunhaluinen osapuoli ei voi vaatia, että kumppani analysoisi asioita hänen kanssaan illat pitkät. Vähäpuheisen pitää kuitenkin ponnistaa jonkin verran pois mukavuusalueeltaan, jottei toisen tarvitse arvailla, mitä mieltä hän on.
– Puoliso voi yrittää kertoa, miksi hänelle on niin tärkeää, että toinen puhuisi ajatuksistaan. Jos esimerkiksi johonkin tunneasiaan liittyvää seikkaa on hyvin vaikea sanoa ääneen, voisiko sen kirjoittaa paperille?
Toista ihmistä ei voi täysin muuttaa. Jos tilanne ärsyttää jatkuvasti, on syytä pohtia, voiko suhteessa silti elää jokseenkin tyytyväisenä.
Asiantuntija: psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Titta Sopanen.
