Ministeri nautti elämästä ja osoittautui ihmiseksi – järkyttyikö joku oikeasti?
Oli kyse ministeristä tai kenestä tahansa, on vaarallinen tie, jos jokainen horjahdus tuomitaan välittömästi, pohtii Avun päätoimittaja Samuel Savolainen.
Sosiaalinen media kuohahti taas. Ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala kuvattiin Ruisrockissa somevideolla päihtyneenä JVG:n VilleGallen kanssa – ja kiivas keskustelu oli valmis.
Tuttu kysymys nousi pintaan: miten poliitikkojen kuuluu käyttäytyä? Ovatko he ihmisiä vai jatkuvasti julkisessa roolissa? Vai tulisiko heidän olla peräti pyhimyksiä?
On täysin selvää, että ministereillä on vastuu toimia esimerkillisesti. Erityisesti jos he ovat virka-asemansa vuoksi kutsuttuja vieraita. Mutta missä menee raja inhimillisyyden ja esimerkillisyyden välillä?
Sanna Marin sai saman lynkkauksen kesällä 2022. Kummassakin tapauksessa monet sometuomarit olivat valmiina tuomitsemaan salamannopeasti.
Pysähdytään hetkeksi. Näiden ihmisten työpöydillä on asioita, jotka vaikuttavat miljoonien elämään – päätökset koskevat esimerkiksi budjetteja, kriisejä ja kansainvälisiä jännitteitä. Jos joku tarvitsee vapautumisen hetken rokkifestarilla – siihen tuskin kenenkään maailma kaatuu, kunhan lait eivät rikkoudu ja kukaan ei loukkaannu.
Oli kyse ministeristä tai kenestä tahansa, on vaarallinen tie, jos jokainen horjahdus tuomitaan välittömästi.
Tämä ei tarkoita, että kritiikki olisi kiellettyä. Multalan käytös oli sopimatonta. Mutta sen sijaan että lynkattaisiin ja leimattaisiin yhdestä toilailusta, voisimme keskittyä enemmän siihen, miten nämä ihmiset hoitavat oikeita töitään. Siinä on todellinen mittari.
On tuskin kenenkään etu, jos poliitikot pelkäävät olla ihmisiä. Kenenkään etu ei ole sekään, jos heiltä ei voida odottaa vastuullisuutta. Tämä tasapaino vaatii kypsyyttä sekä poliitikoilta että kansalaisilta – ja medialta. Multalastakin tehtiin nyt juttua jutun perään, mutta olikohan tapahtuneen painoarvo kuitenkaan niin suuri kuin siitä nousseesta myrskystä.
Multalan tapaus muistutti ainakin sen, että julkinen valta tuo mukanaan vastuun. Mutta se voisi muistuttaa myös siitä, että moraalisen täydellisyyden odottaminen on turhaa.
Sitä kun tuskin on kenelläkään.
