Ministeri Lulu Ranne: ”Aiempi hallitus korosti päästöjen vähentämistä – me sitä, että Suomi kulkee kumipyörillä”

Poliitikonura alkoi homeesta. Silloinen kolmen, nykyinen neljän lapsen äiti vihastui hämeenlinnalaisiin homekouluihin ja -päiväkoteihin.

– Näin, kuinka huonosti asioita oli hoidettu. Lähdin mukaan vanhempainyhdistyksiin, Lulu Ranne sanoo.

Rakennustekniikan diplomi-insinööri valittiin syksyn 2008 kuntavaaleissa Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon kokoomuslaisena. Vuonna 2012 hän siirtyi perussuomalaisiin.

Politiikkaan ajautunut vihainen äiti on eduskuntaan ensi kerran vuonna 2019 valittu, vuodesta 2023 liikenne- ja viestintäministerinä toiminut Lulu Ranne.

Ranteen hallinnonala on ollut alkuvuodesta politiikan keskiössä. Merenalaisia kaapeleita on vaurioitettu ja Yleisradion irtisanomiset ovat kuohuttaneet tunteita, puolesta ja vastaan.

Itse ministeri on melko tuntematon.

Ranne antaa haastattelun Janakkalassa, Helsingistä Tampereelle johtavan Valtatie 3:n päälle rakennetulla liikenneasemalla. Täällä, kotivaalipiirissään, hän ei ole tuntematon. ”Respect”, huikkaa pöydän ohi pyyhältävä mies.

Ranne pääsee heti vauhtiin ja kehuu johtamaansa liikennepolitiikkaa. Omasta mielestään se on ollut ”jäätävän” hyvää.

– Aiempi hallitus korosti päästöjen vähentämistä. Se pyrki rajoittamaan autolla ajamista ja lentämistä. Nyt painotetaan sitä, että Suomi kulkee kumipyörillä.

Tammikuu oli Copernicus-ilmastopalvelun mukaan maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin tammikuu. Kaikilta ei heru respectiä ilmastoa lämmittäville jäätäville toimille.

– Energia- ja ilmastopolitiikan tulee olla realistista. Olosuhteista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne lähtökohtaisesti ovat, Ranne kuittaa ja muistuttaa Suomen pitkistä välimatkoista.

Hän ei kiellä ilmastonmuutosta, mutta...

– Suomi on kuitenkin pienenpieni tekijä. Suurimmat päästöjentuottajat Kiina, Intia, Yhdysvallat vaikuttavat isoon kuvaan. Myös Suomen pitää vähentää päästöjä, on vähentänytkin, mutta toimet pitää suhteuttaa kansantalouteemme ja kilpailukykyymme.

Millainen on ministerin perheen oma auto?

– Tietysti polttomoottoriauto, bensa-auto. Neljä vuotta vanha. Vie viisi litraa satasella.

Ministerin poseerausta sivusta seuraavan pariskunnan supattelusta erottuu sana: taksiuudistus. Vuosina 2015–2019 liikenneministerinä toimineen keskustalaisen Anne Bernerin läpiajamasta taksiuudistuksesta on kehkeytynyt kansalaisten mielissä epäonnistuneen politiikan synonyymi. Taksin saatavuus vaikeutui, hinnoittelu epämääräistyi, matkanteko kävi vaarallisemmaksi. Kuljettajilta lakattiin vaatimasta kotimaisen kielen taitoa. Kuskien paikallistuntemus korvautui navigaattoreilla, jos niilläkään.

Ranne innostuu päästessään puhumaan pieleen menneen uudistuksen korjaamisesta:

– Ai että, minulla on ihana lista, hän hykertelee: – Kymmeniä kohtia.

Ministeri lupaa pakollisen kuljettajakoulutuksen palautuvan. Taksiyrittäjä- ja kuljettajakokeiden vaatimustasoa nostetaan. Taksamittarit tulevat pakollisiksi. Kuskeilta aletaan edellyttää kykyä vastata vaativimpiinkin kysymyksiin kotimaisella kielellä.

Eikä petoksiin ja muihin talousrikoksiin syyllistyneillä olisi enää pääsyä alalle.

Tavoitteena on saada lakipaketti eduskuntaan syksyn aikana. Lait tulisivat voimaan ensi vuoden alusta.

Sinisilmäinen. Tuo sana toistuu Ranteen puheessa. Se kuuluu muun maussa, kun Ranteen mukaan sinisilmäisen Suomen riittämättömästi piilottamia tietoliikenne- ja muita merikaapeleita on vaurioitettu viime kuukausina.

– Eivät vahingonteot ole olleet sattumaa. En tietenkään tiedä, mitä niiden taustalla on. Viranomaiset tutkivat.

Kaapeleita on alettu salata. Mahdolliset hämärämaakarit ovat tosin ehkä jo ehtineet imuroida niiden reittejä.

– On tärkeää, että Naton alukset turvaavat merikaapeleita. Vielä tärkeämpää on piilottaa uusia, rakennettavia yhteyksiä aiempaa paremmin, sekä suojata niiden rantautumispaikkoja.

Kaikkia sabotaaseja on mahdoton estää. Ministeri rauhoittelee silti kokonaisturvallisuuden olevan ”hyvin hanskassa”.

– Tietoliikenneyhteyksiä on rakennettu pitkäjänteisesti yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöllä, ei meitä yllätetty. Työtä jatketaan.

Ajat ovat käyneet arvaamattomiksi. Onko maan turvallisuudesta ja kriittisestä infrasta vastaavien ministerien henkilökohtaisia turvatoimia lisätty?

– En voi kommentoida.

Lulu Ranne syntyi Kristiinankaupungissa vuonna 1971. Tuula Amberlan levyttämä kappale teki harvinaisen etunimen tunnetuksi vasta 13 vuotta myöhemmin. Tulevan ministerin äiti keksi nimen tomerasta tummatukkaisesta tytöstä kertoneesta Pikku Lulu -sarjakuvasta.

Jos ei ole Ranteen etunimi aivan perisuomalainen, ei sitä ollut hänen lapsuutensa ja nuoruutensakaan. Perhe muutti korvalääkäri-isän töiden perässä Kajaaniin, Kemiin, jopa Saudi-Arabiaan. Koko kouluaikansa, esikoulusta lukioon, Ranne asui Ruotsin Haaparannalla. Hän ei kokenut itseään ruotsinsuomalaiseksi.

– Olimme Suomen kansalaisia, puhuimme suomea. Kotiimme tilattiin Helsingin Sanomia ja Pohjolan Sanomia.

Haaparantalainen koululainen seurasi Suomen televisiota. Hän lumoutui etenkin Pikku Kakkosesta ja muista Yleisradion lastenohjelmista.

Niin, Yleisradio! Yleisradiohan tunnetusti närkästyttää perussuomalaisia. Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen tavoittelee jopa koko yhtiön lakkauttamista.

– Ei tietenkään, Ranne puuskahtaa kysymykseen, onko puolueella ideologinen pyrkimys ajaa valtakunnallinen mediayhtiö alas. Hän luettelee pitkän listan Ylen tärkeitä tehtäviä.

Ylelle määrätyt säästöt johtavat 309 työsuhteen päättymiseen. Potkut saa 156 työntekijää. Ylessä on kuitenkin noin 3 000 vakituista palkollista. Monesta mediayhtiöstä on potkittu pihalle suhteellisesti suurempiakin työntekijämääriä.

– Näiden pienten säästöjen on pakko johtaa teknologian entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen. Ylen johdon ja muun henkilöstön tulee myös kiinnittää suurempaa huomiota siihen, miten työaikansa käyttää, Ranne sanoo.

Ranteen mielestä sekä keskustelua Ylen tulevaisuudesta että firman ”rankkaa laihduttamista” tulee jatkaa. Hänestä seuraavakin hallitus joutuu hakemaan säästöjä Ylestä ja muista julkisrahoitteisista toiminnoista.

Ranne kajoaisi myös poliitikkokollegojensa vihreään oksaan, hallintoneuvostoihin.

– Emme tarvitse hallintoneuvostoa Ylessä. Emme missään muussakaan valtion omistamassa yhtiössä, linjaa aikanaan Postin hallintoneuvostoon kuulunut Ranne.

Esimerkiksi 21-jäseninen Ylen hallintoneuvosto kokoontuu vuodessa 6–7 kertaa. Kokouspalkkiot vaihtelevat puheenjohtajan 950 eurosta rivijäsenen 650 euroon.

Miten eduskunnan alaista Yleä valvotaan, jos hallintoneuvosto lakkautetaan?

– Eiköhän siihen löydy ratkaisu.

Hallintoneuvostojen lakkauttaminen menisi seuraavalle hallitukselle. Nykyinen hallitus ei ole asiasta sopinut.

Kollegat luonnehtivat Lulu Rannetta: Työmoraaliltaan hyvä asioihin perehtyjä. Puolueen uskollinen soturi. Uraa määrätietoisesti rakentava poliitikko. Työmoraaliaan Ranne muistaa itsekin ylistää. Urahakuisuutta, pyrkyryyttä hän ei itsessään tunnista.

– Kun lähdin kunnallispolitiikkaan, en ajatellut kansanedustajuutta, saati ministeriyttä.

– Olisivat diplomi-insinöörin hommat olleet helpompia. On tämä välillä raskasta. Näihin hommiin ei synnytä, näihin kuollaan. On tosin mahtavaa päästä vaikuttamaan asioihin.

Monet pitävät Rannetta puoluejohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purran luottopoliitikkona. Asian sanotaan käyneen ilmi viime elokuussa, kun Purra junaili Ranteelle tuplaministeriyden Mari Rantasen jouduttua tyttärensä sairastumisen vuoksi luopumaan pariksi kuukaudeksi sisäministerin salkusta. Ranteen mielestä Purran ratkaisu ei osoita luottohenkilöiden vähäisyyttä tai hänen epäilyjään ministeriryhmän ulkopuolisten kansanedustajien kyvykkyydestä.

– Purra tuntee minut ja työmoraalini. Hän halusi paikalle henkilön, joka jo tiesi, miten ministerinhommia hoidetaan. Jos kyseessä olisi ollut pidempiaikainen sisäministerin pesti, olisi varmaan harkittu muita vaihtoehtoja.

Puolueen puheenjohtajaksi Ranne ei pyri.

– Tuen Riikkaa. Toivon hänen jaksavan.