Nyrkki tömähti parkkihallin tiiliseinään. Teini kääntyi katsomaan silmät leimuten ja korotti ääntään:

— En ikinä… siis IKINÄ mene siihen uudestaan! Turha edes yrittää.

Sitten poika kiskaisi hupparin hupun silmilleen ja marssi raivopäissään autolle.

Kieltämättä, reaktio oli helppo ymmärtää.

Se alkoi päänsärkynä, sitten kurkkukipuna ja kuumeiluna. Sen jälkeen tuli väsymys. Teini jäi pois koulusta ja nukkui pitkiä päiväunia, söi pelkkää jäätelöä. Apteekista löytyi suihketta, jonka olisi pitänyt auttaa kurkkukipuun, mutta sen ottaminen meni yökkäilyksi.

Sitten selvisi, että ollessani toisaalla lomalla talossa oli käynyt vieraita, jotka olivat tulleet suoraan ulkomailta, lentokentältä – tosin pakottavista syistä, heidän autonsa oli ollut matkan ajan pihallamme säilössä ja turvassa.

Viikko sen jälkeen sairastui ensin poika, sitten mies. Omaolo.fi:n kautta tehty oirearvio ehdotti koronatestiin menemistä. Yllättäen Helsingin koronaneuvonta vastasi muutaman minuutin odottelun jälkeen ja testiaika saatiin samalle päivälle, tunnin päähän.

— Jos perheessä useampi on kipeä, otetaan se eniten oirehtiva testiin, neuvonta kertoi.

Eli tässä tapauksessa poika.

Teiniä otti päähän lähteä kipeänä mihinkään.

Kaupungin terveydenhuollon testipaikka sijaitsi kotoa lyhyen automatkan päässä, kauppakeskuksen vieressä, tyhjäksi jääneen liikehuoneiston tiloissa.

Testipaikan ovella seisoi portsari – päästä varpaisiin suojattu hoitaja, joka tarkisti, että testiaika oli varattu, kasvomaskit ovat asiallisesti kasvoilla ja kädet desifioidaan ennen sisäänmenoa. Odotustilaan otettiin vain viisi ihmistä kerrallaan, tuolien asettelussa oli muistettu turvaväli.

Itse testitila oli sermein jaettu noin viiteen osaan. Jokaisessa osastossa oli hoitaja, joka tarkisti sosiaaliturvatunnuksen loppuosan, tuoli sekä testaaja: jälleen yltä päältä suojavarusteissa oleva hoitaja. Teinin testaajaksi osui nuorehko mies.

Teini pyydettiin istumaan ja kallistamaan päätä ylöspäin. Nuori mies työnsi tikun nenään. Koronatestissä näyte otetaan pumpulitikulla sieraimen kautta nenänielusta.

Karjahdus. Verta alkoi pulputa teinin nenästä, sermin takana kirkui pikkutyttö.

Äidille ojennettiin ohjelappu kuinka toimia, jos tulos on positiivinen/negatiivinen. Testitulos tulisi noin viiden päivän päästä.

Siinä vaiheessa veristä nenäliinaa pitelevä teini oli jo marssinut ulos.

Järkytys oli melkoinen. Voiko se oikeasti olla noin kauheaa?

Ei se ole.

Parin päivän päästä näet oma kurkku tuli kipeäksi. Nieleminen muuttui yhä vaikeammaksi. Kuume alkoi sahata, jäseniä särkeä, nenä meni tukkoon ja kaikki maistui pahvilta. Koska lapsen testitulos viipyi ja viipyi, oli lopulta alistuttava siihen, että itsekin pitää mennä testeihin.

Omaolo.fi ehdotti samaa.

Piti kysyä Koronaneuvonnalta, että kannattaako testiin mennä, jos lapsen testitulos ei ole vielä tullut? Pitääkö lapsen testitulosta odottaa? Mutta neuvonta ei vastannut.

Yli tunnin jonottamisen jälkeen Helsingin kaupungin koronaneuvonta soitti edelleen samaa ”Kaikki linjamme ovat varattuja. Palvelemme teitä mahdollisimman pian” – nauhaa.

Koska omaolo.fi ehdotti testiä, sen kautta pystyi myös varaamaan ajan netistä. Ensimmäinen aika löytyi seuraavaksi aamuksi. Koko illan teini murahteli, että kyllä tuo hymy tuosta vielä hyytyy, saatpahan sitten itse kokea…

Oli hieman vaikeaa saada unta. Luulisi kymmenien poskiontelotulehduskierteiden takia koettujen punkteerausten ja muutaman nenäleikkauksen jälkeen jo tottuneen siihen, että nenään tungetaan tavaraa, mutta korvissa soi edelleen teinin karjahdus ja sermin takana kirkuva pikkutyttö.

Muistelin erään lääkärin lausetta. Oli tulossa toinen poskionteloleikkaus ja lääkäri ronkki nenääni. Kun kyyneleet nousivat silmiin, lääkäri laski instrumentin käsistään ja mietti hetken hiljaa.

– Minä pidän työstäni. Mutta nenä-, korva- ja kurkkulääkärinä joudun usein aiheuttamaan kipua potilaalle. Ja se tässä työssä ei ole kivaa.

Koronatestit ovat jo pitkän aikaa aiheuttaneet keskustelua: paljon on mm. kysytty sitä, miksi pumpulitikku pitää työntää nenän kautta kurkkuun?

”Näytetikulla on tarkoitus päästä nenän takaosaan, jotta limakalvosta saadaan irti pintasolukkoa”, kertoi johtava asiantuntija Carita Savolainen-Kopra Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) Helsingin Sanomille toukokuussa.

”Virukset ovat solun sisällä ja siksi limakalvon pintaa täytyy vähän kaapia”.

Lastentautien erikoislääkärit Anna Kotiranta ja Minna Kanervo kutsuivat vuorostaan testiä Hesarin mielipidepalstalla ”kajoavaksi, kivuliaaksi ja jopa pahoinpitelyn tunnusmerkit täyttäväksi toimenpiteeksi”, jota ei pitäisi hyväkuntoisille lapsille varotoimenpiteenä tehdä.

Lapsille – eikä ehkä nuhaisille teineille.

Ei tuntunut kivalta mennä takaisin. Sama paikka, samat turvallisuustoimenpiteet. Omalle kohdalle testaajaksi osui taas mieshenkilö, mutta vanhempi kuin se, joka teinin nenää ronkki.

Lempeä olemus, lempeä ääni. ”Tässä olisi paperia, jos niistäisit nenäsi. Testi kestää noin viisi sekuntia, minä lasken sen sinulle.”

Tikku pujahtaa varovaisen helläkätisesti nenään, kulkee sieraimeen ja osuu jonnekin nielun perukoille. Mies alkaa pyörittää tikkua pumpulipäätä ja laskee ääneen, yksi kaksi… tikku pois, testi tehty.

Ällistyin täysin. Missä kipu, missä karjahdus, missä se tunne, kuin ”menisi vettä nenään”? Missä se kaikki kauheus, mitä netin keskustelupalstoilta saa lukea, missä verinen nenäliina.

Voimia, jaksamista ja lepoa testin ottanut mies toivotti. Sain jo tutun lapun käteeni ja sitten ohjattiin ulos.

Testipisteen ulkopuolella odotteli vuoroaan tuttu kaveri, kollega. Ehdin huikkaista, ettei se satu, kun kollega kutsuttiin sisään. Astelin kohti autoa ja mietin, että mitä ihmettä juuri tapahtui. Eihän se testi tuntunut miltään?

Testi on juuri niin hellä ja kivuton, kuin sen tekijä.

Korona ei katoa vielä mihinkään. Joka päivä testejä tehdään Suomessa tuhansia ja sitä me voisimme kunnioittaa. Moniin muihin maihin verrattuna olemme näet etuoikeutetussa asemassa. Me pääsemme halutessamme testiin.

Lapsen testituloksessa meni viisi päivää ja omassani kaksi, tosin sain kolme kertaa saman tekstiviestin. Kumpikin tulos oli negatiivisia.

Kadulla vuoroaan odottava kollega lähetti testinsä jälkeen tekstiviestin: ”Kyl se vähän äkäseltä tuntui”.

Ei saanut minun helläkätistä testaajaa.

Joten jos niin ikävästi sattuu, että sairastuu ja tulee tarve mennä koronatestiin, kannattaa ennen testiä avata suunsa:

– Et kiltti viitsisi sitten runnoa. Nenä vähän kipeä.