
Muistatko vielä puhelinkopit? Entä Mobira Citymanin, joka maksoi nykyrahassa 7 500 euroa? Näin viestintä on kehittynyt 1900-luvulta tähän päivään
Ennen kännyköitä kaverin sai puhelimella kiinni vain, jos hän sattui olemaan kotona.
Ennen puhelimien keksimistä asiat piti käydä kertomassa paikan päällä tai kirjoittaa kirjeeseen. 1800-luvulta lähtien kiireellisiä viestejä välitettiin lennättimellä. Lennätinviesti eli sähke oli morseaakkosin kirjoitettu viesti, joka kulki sähköisesti johdinta pitkin lyhyinä ja pitkinä virtapulsseina ja tulostui paperinauhalle pisteinä ja viivoina. Sähkeitä lähettivät ja vastaanottivat esimerkiksi postit, jotka toimittivat viestit vastaanottajalle.

Puhelin patentoitiin vuonna 1876. Alussa puhelut kulkivat piuhaa pitkin vain kahden laitteen välillä. Myöhemmin soitettiin puhelinkeskukseen, jossa piuhat yhdistettiin käsin, jotta puhelu ohjautui soittajan haluamaan paikkaan. 1920-luvulta lähtien kotiin saattoi hankkia puhelimen, jossa puhelun määränpään pystyi valitsemaan numeroilla.

Koska puhelimia ei voinut kuljettaa mukana, katujen varsille pystytettiin puhelinkoppeja. Näin ihmiset saivat soitettua toisilleen muualtakin kuin kotoa. Pienen kopin seinällä oli kolikoilla toimiva puhelin ja puhelinluettelo. Paksu kirja oli täynnä kaupungin ihmisten ja yritysten yhteystietoja. Suomen ensimmäinen puhelinkioski pysytettiin 1912.
