Suomeen Irakista muuttanut uskonnoton Kodo: ”En olisi uskonut, että sivistyneessä Suomessa uskonnolla on yhä näin vahva asema”

Kodo Harki oli vielä alaikäinen, kun hän saapui Suomeen turvapaikanhakijana. Hän oli syntynyt Irakin Makhmouriin, joka on kiistelty alue Irakin keskushallinnon ja Kurdistanin aluehallinnon välissä.

– Perinteiset arvot ja uskonnolliset normit olivat siellä voimissaan. Harva uskaltaa edelleenkään siellä julistautua julkisesti uskonnottomaksi, Kodo kertoo.

Irakissa uskonnolla on ollut hyvin vahva vaikutus yhteiskuntaan, ja se näkyy laajasti eri yhteiskunnan osa-alueilla, kuten lainsäädännössä, oikeusjärjestelmässä, koulutuksessa ja kasvatuksessa. Islamin uskon normit ohjaavat arkipäivää, ja uskonnolliset arvot heijastavat ihmisten jokapäiväistä elämää. Kodo erosi tästä perinteisestä näkemyksestä.

– En ollut lukenut yhtäkään kirjaa tai kuunnellut kenenkään puheita, mutta minun oli vaikea hyväksyä, että minulla ja siskollani oli eri oikeudet, jotka perustuivat uskontoon.

Kodo kasvoi uskomaan vankasti inhimillisyyteen ja omantuntoon. Tämä herätti kysymyksiä, ja hän alkoi nähdä asiat toisin kuin vallitseva näkemys. Uskonnottomana Irakissa hänellä oli vaikeuksia ja hän lähti kotimaastaan.

Kodo sai väliaikaisen oleskeluluvan asuttuaan viisi vuotta Suomessa, minkä jälkeen opiskeli rakennusalaa ammattikoulussa. Hän työskenteli myös siivousalalla ja joutui ihmiskaupan uhriksi kuuluisassa "siivoton ala" -tapauksessa. Nyt hän on asunut Suomessa 14 vuotta ja odottaa edelleen ensimmäistä pysyvää oleskelulupansa.

Suomessakin hän on säilyttänyt kriittisen suhteensa uskontoon, vaikka kyseessä olisi suomalaisen maallistunut versio kristinuskosta. Ollessaan vastaanottokeskuksessa hänelle tarjottiin apua kirkosta, ja moni sanoi hänelle, että kirkko saattaisi tarjota hänelle monenlaista tukea, jopa auttamaan oleskeluluvan saamisessa. Hän kuitenkin kieltäytyi tästä painokkaasti sanoen: ”olen paennut uskontoa, enkä aio täällä ryhtyä tekemisiin toisen uskonnon kanssa.”

Kodo näkee, että uskonnolla on Suomessa yhä vaikutusvaltaa.

– Tiedostan sen, että uskonnottomana jotkut asiat näyttäytyvät minulle terävämmin kuin muille, mutta en olisi uskonut, että sivistyneessä Suomessa uskonnolla olisi yhä näin vahva asema. En usko, että tällaiset asiat, kuten TV-ohjelmiin sisältyvät jumalanpalvelukset tai jumalanpilkan kieltävä lainsäädäntö, kuuluvat nykypäivään. Nämä ovat sellaisia asioita, joita näkee yleensä maissa, joissa rajoitetaan paljonkin kansalaisten vapauksia.

Hän hämmästeli, kun ensimmäisen kerran kuuli kirkkoon kuuluvien määrä Suomessa.

– Eräällä luennolla mainittiin, että Suomessa kolme neljästä kuuluu kirkkoon. Ensimmäinen reaktioni oli, ettei se voi pitää paikkansa. En olisi arvannut kirkkoon kuuluvien olevan näin suuri osuus Suomen väestöstä.

Kodo on joutunut usein keskusteluihin uskonnollisista asioista Suomessa, ja häntä on kehotettu "palaamaan oikealle tielle." Monet keskustelut ovat päättyneet epäasiallisiin kommentteihin, kun hän on nostanut esiin esimerkiksi uskonnollisten opinkappaleiden ristiriitaisuuksia.

– Uskonnon harjoittajilla voi olla vähän tietoa omasta uskonnostaan. Uskonnollisia asioita kyseenalaistavia paheksutaan, Kodo kertoo.

Hän on kuitenkin ollut avoin kuuntelemaan muita näkemyksiä ja valmis omaksumaan ne, mikäli tulee vakuuttuneeksi. Toistaiseksi hän ei ole kuitenkaan löytänyt sellaista logiikkaa, joka vakuuttaisi hänet.

– Esimerkiksi islamissa luvataan seuraavassa elämässä paljon herkkuja, mutta voiko ihminen todella nauttia niistä, jos samalla hänen läheisensä tai muut kärsivät rangaistuksia epäuskosta? Kodo kysyy.

Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin rehtori, uskontotieteilijä Tuomas Martikainen kertoo, että tutkimusten mukaan reilut 20 prosenttia Suomessa asuvista maahan muuttaneista on uskonnottomia.

– Luvut perustuvat kansainvälisiin arvioihin, joita käytämme, Martikainen tarkentaa.

Lähtömaa vaikuttaakin uskonnottomiksi julistautuvien lukuun suuresti. Irakista Suomeen maahan tulleista on arvioitu olevan muslimeja peräti 98 %. Uskonnottomaksi julistautuva Kodo edustaa tässä suhteessa siis selkeää vähemmistöä.

– Pidän myös todennäköisenä, että vahvasti uskonnollisista valtioista saapuneiden maahanmuuttajien joukossa on yliedustettuina uskonnottomia maahanmuuttajia, jotka etsivät vähemmän uskonnollista asuinpaikkaa, Martikainen lisää.

Tutkija kertoo, että Lähi-idän alueelta tulleissa on myös paljon uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, kotimaan uskonnollisen vainon takia.

Erika O. muutti 26 vuotta sitten Kazakstanista Suomeen, kun meni suomalaisen miehen kanssa naimisiin. 14 vuotta myöhemmin hän erosi liitosta ja elää nyt naisen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa.

– Olen muslimi, hän vastaa kysyttäessä uskonnosta.

Hän ei kuitenkaan noudata uskontoon liittyviä normeja, eikä pidättäydy esimerkiksi alkoholin nauttimisesta tai sianlihan syömisestä.

Erika sanoo uskovansa, että on olemassa jotakin yliluonnollista, mutta ei halua sitoa itseään tarkemmin uskontonormeihin. Kazakstanissa onkin kommentoitu, ettei hän ole ”oikea muslimi”, minkä Erika näkee kaksoisstandardina.

– Monet sielläkin käyvät moskeijassa ja eivät koske alkoholiin esimerkiksi juhlissa, mutta kotona he saattavat kuitenkin juoda. Vastaavia esimerkkejä on paljon eli näytetään jotain ja tehdään jotain muuta, Erika sanoo.

Hänen tarinansa heijastaa monien maahanmuuttajien kokemuksia. He saattavat kysyttäessä ja virallisesti tunnistautua tiettyyn uskontoon, mutta eivät välttämättä noudata sen sääntöjä eikä uskonnon rooli ole heidän arjessaan muutenkaan merkittävä.

Tuomas Martikainen huomauttaa, että uskontoryhmään kuulumisella ja oikealla uskonnollisuudella ei ole suoraa yhteyttä.

– Uskonto voi olla jollekin ensisijaisesti uskomusjärjestelmä, mutta se voidaan nähdä myös etniseksi kuulumiseksi, missä uskolla ei välttämättä ole yhtään mitään merkitystä. Kyse ei ole virheellisestä ymmärryksestä, vaan ihmiset ajattelevat näistä asioista eri tavoin, Martikainen sanoo.

Martikaisen mukaan vastaavanlaisia esimerkkejä on myös Suomessa. Joku voi kuulua kirkkoon, mutta ei koe itseään lainkaan uskonnolliseksi, mutta taas toisaalta:

– Tänä päivänä monet pitävät itsensä henkisinä ihmisinä, mutta eivät halua kuulua kirkkoon.

Erika haluaakin tehdä eron muslimin ja islamin välillä. Hän kertoo, että vielä 1800-luvun lopussa asukkaat hänen kotimaassaan Kazakstanissa olivat tengristejä ennen kuin heistä tuli muslimeja. Wahhabiitin tuoma poliittinen islam ilmestyi vasta 1990-luvulla. Tätä kehitystä uskonnon ja politiikan välillä hän ei pidä hyvänä.

– Naisten hijabin ja miesten oikeaoppisten housujen käytön kasvu näkyy katukuvissa. Oma veljenikin on vastikään alkanut rukoilemaan viidesti päivässä ja hän noudattaa tiukasti muitakin uskonnon kuuluvia sääntöjä. Tapaus ei suinkaan ole poikkeus, vaan laajalti tuttu ilmiö Kazakstanissa.

Uskontoihin tiukasti liittyvät poliittiset liikkeet ovat saaneet ihmisiä valvomaan ja puuttumaan toistensa arkeen. Tähän Erika on törmää kotimaan matkoillaan ja on omakohtaisiakin kokemuksia.

Myös Kodo on huomannut, että poliittinen islam on tietoisesti tuonut uskonnolliset symbolit laajemmin yhteiskuntiin ja se on vahvistunut.

– Liike on pyrkinyt muokkaamaan vanhoillisia maailmankatsomuksia yleisemmiksi näkökulmiksi ja ovat valitettavasti jossain määrin myös onnistuneet siinä, Kodo sanoo.

Muslimi- ja islam -käsitteiden sekoittuminen on myös Martikaiselle tuttu. Siksi on tärkeää olla tarkkana, kun julkisessa keskustelussa määritellään esimerkiksi uskonnon roolia Suomeen maahan muuttaneiden keskuudessa.

– Ihminen voi kokea tärkeäksi kutsua itseään vaikka muslimiksi, vaikka uskonnollisilla uskomuksella ja käytännöllä ei olekaan hänelle suurempaa merkitystä. Jotkut asiat määritellään kulttuuriksi ja jotkut uskonnoksi. On tärkeää tehdä erottelu kulttuurisen merkityksen ja uskonnon välillä.

Martikainen muistuttaa, että maailman mittakaavassa Suomi on vähäisen uskonnollisuuden maa. Täällä ei myöskään uskonto määritä julkista keskustelua tai pakota ihmisiä olemaan yhdenmukaisia.

Sekä Erika että Kodo arvostavat Suomen uskonnonvapautta.

– Suomea rakastan myös sen takia, että jokainen voi olla mitä vaan, kunhan ei häiritse muita, sanoo Erika.

Yritimme haastatella tähän juttuun muitakin maahan muuttaneita, joiden maailmankuva poikkea valtauskonnon vakaumuksesta, mutta halu esiintyä omalla nimellä ja kasvoilla tässä aiheessa oli vähäinen. Tämä on myös uskontotutkija Martikaiselle tuttu asia. Uskonnottomaksi julistautumisella Suomessa voi olla vakavia seurauksia.

– Moni on huolissaan, että jos he toisivat omia näkemyksiään esille avoimesti, heille tai heidän läheisilleen voisi tulla sosiaalisia seurauksia.

– Moni on myös sisältänyt sen ajatuksen, että jotkut uskovaiset haluavat puolustaa uskonnollisia näkemyksiään niin paljon, että ovat sen takia valmiita kenties jopa käyttäytymään väkivaltaisesti uskonnottomia kohtaan, Martikainen sanoo.