Miksi tekoäly on uhka? Sen pimeät puolet saattavat auttaa meidät eroon haitallisesta kiintymyksestä teknologiaan
Sekin päivä voi koittaa, jolloin dopamiinia ihmisestä lypsävät some-sovellukset menettävät viehätyksensä, jos ihmiset yksinkertaisesti kyllästyvät, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Millainen on maailma tekoälyn jälkeen? Todennäköisesti vastaus on tylsä. Siitä, mikä nyt on uutta, tulee arkea yhä nopeammin. Viiden vuoden kuluttua tekoälyllä on käyttökohteita, joita kukaan ei ole vielä keksinyt – ja ihmisiä työskentelee ammateissa, joita ei vielä ole olemassa.
Ajatusleikiltä ei voi silti välttyä: entä jos tekoälyn parasta antia ihmisille olisikin ongelmanratkaisun sijaan se silmänkääntötemppu, että kone saadaan jäljittelemään ihmistä ja tuottamaan aidolta vaikuttavaa kuvaa ja ääntä eli jäljittelemään todellisuutta liian uskottavasti?
Ongelmanratkaisu arkistuu ensin. Koneellisesti tuotettu sisältö loukkaavista kuvaväärennöksistä koneen kirjoittamiin uutisiin aiheuttaa ensin pahennusta, sitten suuri yleisö menettää luottamuksensa ja kyllästyy, kun tekoäly paljastaa tekoälyn luomat väärennökset. Viimeinen niitti on, kun hassuvideot rivoja puhuvista valtionjohtajista lakkaavat viihdyttämästä.
Opiskelijat osaavat jo käyttää tekoälyä luvattomalla tavalla harjoitustöiden kirjoittamiseen – ja jäävät kiinni. Vilungista narahtaminen voi lisätä suoraa vuorovaikutusta, jos suulliset kuulustelut yleistyvät oppineisuuden mittarina.
Sekin päivä voi koittaa, jolloin dopamiinia ihmisestä lypsävät some-sovellukset menettävät viehätyksensä, jos ihmiset yksinkertaisesti kyllästyvät. Juttukaveria koneesta ei saa. Toimittaja Manu Marttinen yritti, mutta kumppani osoittautui epäluotettavaksi. Sellaista tyyppiä pidetään usein ärsyttävänä.
