”Näyttäkää minulle lapsi, joka ei tykkää pienpeleistä sisätiloissa!” – Miksi suomalaisessa jalkapallossa ei hyödynnetä laajemmin futsalin tarjoamia mahdollisuuksia?
Voisiko futsal tarjota merkittävän kilpailuedun suomalaisen jalkapallon pelaajakehitykselle? Sitä mieltä on ainakin Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri. Tekstissään Meri esittää useita perusteluja väitteelleen.
Syksyn sarjat ovat ohi, ja suomalaisessa juniorijalkapallossa eletään jälleen pitkää ja pimeää talvikautta.
Valoa on vähän, keliolosuhteet vaihtelevat ja kevään sarjapelit siintävät kuukausien päässä.
Merkittävä osa juniorijoukkueista harjoittelee ympäri vuoden ulkona. Vaikka harjoituspuitteet etenkin pääkaupunkiseudulla ovat kehittyneet, ani harva joukkue pääsee nauttimaan jatkuvista hallivuoroista läpi syksyn ja talven.
Vaikka jalkapallo on ulkolaji, kylmyys, pimeys ja viima koettelevat toisinaan ainakin nuorimpia pelaajia. Samalla harjoittelun tempo ja kilpailullisuus sekä tekemisen yleinen taso eittämättä laskevat.
Samaan aikaan suomalaisessa jalkapallossa voivotellaan pelaajakehityksemme ainakin jonkinasteista alennustilaa.
Poikamaajoukkuetasolla tulee tappio Andorralle, Huuhkajilla on tahmeaa, ja suomalaispelaajat loistavat poissaolollaan Euroopan suurimmissa sarjoissa.
Kirjoitin heinäkuussa suomalaisen jalkapallon kadoksissa olevasta identiteetistä. Yksi pääviesteistäni oli, että emme tee mitään sellaista, joka oikeuttaisi meitä odottamaan parempia tuloksia kuin aikaisemmin.
Yhdeksi kehitysehdotukseksi esitin voimakkaampaa panostamista futsaliin.
Juuri nyt, ensilumen saavuttua pääkaupunkiseudulle, ehdotus tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan.
”Voivottelemme juniorityömme vaikeuksia ja vaatimatonta pelaajakehitystä, mutta emme näe edessämme niitä mahdollisuuksia, joita futsal voisi tarjota.”
Tilanne on monin tavoin nurinkurinen.
Voivottelemme juniorityömme vaikeuksia ja vaatimatonta pelaajakehitystä, mutta emme näe edessämme niitä mahdollisuuksia, joita futsal voisi tarjota.
Ensinnäkin futsalin hyödyt ovat siinä määrin merkittäviä myös jalkapallolle, että lajiin satsaamisen vähäisyys on jo itsessään ihmetyksen aihe.
Lista eduista on pitkä: sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin ja rooleihin, toistojen suuri määrä, nopea päätöksenteko, jatkuvat kaksinkamppailutilanteet, pallon kesyttäminen ja niin edelleen. Valtavasti hyötyjä jokaiselle jalkapalloilijalle.
Toiseksi futsal olisi erinomainen jalkapalloharjoittelun täydentäjä juuri talvikaudella. Koulujen saleissa ja liikuntahalleissa on valoa ja lämpöä, joita ulkokentillä ei ole.
Näyttäkää minulle lapsi, joka ei tykkää pienpeleistä sisätiloissa!
Kolmanneksi futsal tarjoaisi ainakin lähtökohtaisesti tukea juuri niissä asioissa, joissa suomalaiset juniorit eivät yleensä loista. Näihin tekijöihin kuuluvat muun muassa kilpailullisuus, toimiminen ahtaissa tiloissa, yksi vastaan yksi -pelaaminen sekä tekemisen yleinen intensiteetti.
Verrattuna vaikkapa puolikkaalla kentällä pelattavaan 8 vastaan 8 -pelimuotoon futsal myös edellyttää aivan eri tavalla vastuun ottamista, pelissä sisällä olemista ja nopeaa reagointia esimerkiksi pallonmenetysten hetkillä.
Neljäs peruste ”futsalreformaatiolle” piilee kansainvälisessä kilpailutilanteessa. Toisin kuin valtaosassa muista asioista, futsalin hyödyntämisen suhteen Suomi voisi olla yksi edelläkävijöistä. Niin useassa maassa asian suhteen nimittäin otetaan vasta ensiaskeleita.
”On hämmentävää, kuinka vähän asiaa on pidetty viime vuosina esillä.”
Futsalia säännöllisesti hyödyntävien joukkueiden määrä Suomessa on vielä varsin pieni. Uskallan väittää, että mikäli tuo lukumäärä kymmenkertaistuisi seuraavien viiden vuoden aikana, muutos näkyisi myönteisesti myös pelaajien jalkapallotaidoissa.
Futsalin tarjoamien mahdollisuuksien korostaminen ei toki ole mikään uusi juttu.
Silti on hämmentävää, kuinka vähän asiaa on pidetty esillä viime vuosina – saati, että siihen olisi pyritty panostamaan laaja-alaisemmin.
Jalkapallon ja futsalin vahvemman yhteensovittamisen puolesta puhuu kaiken muun ohella myös se, ettei panostus vaatisi käytännössä lainkaan lisäresursseja.
Palloliiton ei tarvitsisi törsätä siihen miljoonia, kuten talenttivalmennustukiin vuosien varrella, eikä uudistus rasittaisi myöskään perheiden kukkaroita.
Liikuntasalien muodostama verkosto on laaja ja niiden tuntihinnat pääsääntöisesti huokeammat kuin lämmitettävien ulkokenttien, halleista puhumattakaan.
Palloliitosta löytyy jo nyt futsaliin perehtyneitä työntekijöitä, jotka voisivat antaa tukea seuraihmisille.
Peli- ja sarjatoiminnan järjestäminen ei sekään vaatisi ylitsepääsemättömiä ponnisteluita.
”Yhdenkään lapsen kehitys ei siitä häiriinny, jos yksi talven ulkokenttävuoro vaihtuu harjoitteluun koulun salissa.”
Monet ala-asteikäiset lapset harjoittelevat talvikaudella helposti kolme, jopa neljä kertaa viikossa ulkona.
Jokainen varsinkin pieniä lapsia valmentanut henkilö tietää, kuinka vaikeaa pelaajaa voi olla välillä innostaa, jos olosuhteet harjoittelulle ovat haastavat. Sanottu koskee toisinaan myös motivoituneimpia junioripelaajia.
Voisiko futsaltyyppinen harjoittelu sisätiloissa olla vastaus haasteisiin?
Yhdenkään lapsen kehitys ei siitä häiriinny, jos yksi talven ulkokenttävuoro vaihtuu harjoitteluun koulun salissa. Myönteiset virikkeet sen sijaan voivat olla sitäkin suuremmat.
Joku vanhemmista voi ajatella, että futsalin laajempi hyödyntäminen arjessa saattaa heikentää joukkueen tuloksia talviliigassa tai seuraavan kevään sarjassa. Entä sitten?
Paljon enemmän kannattaisi pohtia sitä, voisiko futsal siihen liittyvine erityispiirteineen viedä nuorta pelaajaa kokonaisvaltaisemmin eteenpäin myös jalkapallossa.
”Mitä hävittävää suomalaisella jalkapallolla olisi?”
Suomalainen jalkapallo on juuri nyt siinä pisteessä, että muiden Pohjoismaiden sijasta parempi vertailukohde meille olisi Baltian maat. Tanska, Norja ja Ruotsi kiitävät meiltä karkuun. Hyvä, jos edes perävalot enää näkyvät.
Entisen presidentin Mauno Koiviston sanoin ”tarttis tehrä jotain”.
Mitä hävittävää suomalaisella jalkapallolla olisi futsaliin panostamisessa?
Niinpä.
Erinäisiä lyhytjänteisiä virityksiä ja kokeiluita Suomi-futiksessa on kyllä tehty – pääosin vaatimattomin tuloksin. On ollut erilaisia metodeja, testejä, yhteistyökokeiluita ja muuta.
Futsalin laajempi hyödyntäminen jalkapallon pelaajakehityksessä ei olisi välttämättä kovin mediaseksikäs teko, mutta ratkaisuvaihtoehtona sitäkin konkreettisempi ja selkeämpi. Olosuhteita löytyy, eikä jalkauttamisenkaan pitäisi olla järin tuskaista. Ilmastollemme emme voi mitään, prioriteeteillemme ja valinnoillemme voimme.
Olisiko vihdoin aika herätä?
