Miksi suomalaisen jalkapallovalmentajan palkkaaminen eurooppalaiseen huippuseuraan ei ylitä uutiskynnystä Suomessa?

Aitio uutisoi lauantaina 27. heinäkuuta ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana mediana Suomessa, että Jarkko Tuomisto, 48, on aloittanut hollantilaisen AFC Ajaxin maalivahtivalmentajana.

Kyllä, kyse on juuri Ajaxista – yhdestä eurooppalaisen jalkapallon perinteisimmistä ja menestyneimmistä seuroista.

Yksikään toinen suomalainen urheilumedia ei kuitenkaan tarttunut uutiseen.

Ottaen huomioon kuinka nopeassa tahdissa ja matalalla rimalla eri mediat tuottavat lyhyitä urheiluun liittyviä uutisia, on jopa hämmästyttävää, että yhdestäkään toimituksesta ei löytynyt kymmentä minuuttia aikaa kirjoittaa uutista Tuomiston siirrosta.

Hiljaisuudesta ei voine tehdä kuin yhden johtopäätöksen: suomalaisen jalkapallovalmentajan palkkaaminen Ajaxiin ei ylitä uutiskynnystä. Ja ei, olympialaisiin vetoaminen ei kelpaa perusteeksi hiljaisuudelle. Sen verran kaikkea muutakin urheilusisältöä on media täynnä.

Todetaan ensi alkuun kiistattomat faktat.

Ensinnäkin: Hollannin menestynein jalkapalloseura AFC Ajax on lähes kaikilla mahdollisilla mittareilla maanosamme huippuseura. Esimerkiksi sen pelaajiston markkina-arvo on yli 30 kertaa suurempi kuin Suomen ykkösseuran HJK:n.

Pelkästään 2000-luvulla Ajax on voittanut peräti yhdeksän Hollannin mestaruutta. Myös eurokentillä hollantilaisryhmä on edennyt säännöllisesti pitkälle – aivan viime vuosinakin. Esimerkiksi kaudella 2018–2019 Ajax selviytyi tarunhohtoisessa Mestarien liigassa neljän sakkiin.

Toiseksi: Suomalaiset jalkapallovalmentajat ovat edelleen äärettömän harvassa eurooppalaisessa jalkapallossa. Tuomiston ohella merkittävässä roolissa toimivat härmäläisvalmentajat ovat laskettavissa käytännössä yhden käden sormilla. Simo Valakari työskentelee Rigassa, Jani Viander Brentfordissa, Jyri Nieminen Feyenoordissa, Anton Matinlauri Los Angelesissa sekä Rasmus Jansson puolalaisessa Motor Lublinissa.

Lisäksi pienemmistä maista ja seuroista löytyy yksittäisiä suomalaisluotseja, esimerkiksi Teemu Tainio tallinnalaisesta Kalevista. Suomalaisluotsien määrä on niin vaatimattoman pieni, että Tuomiston Ajax-siirron kaltaisten uutisten luulisi herättävän toimitukset.

Kolmanneksi: Ajax ei ole Suomessa mikä tahansa seura. Syykin on selvä ja sen voi tiivistää kahteen sanaan: Jari Litmanen. Litmasen maineteot amsterdamilaisseuran riveissä tekivät Ajaxista jopa myyttisen seuran täällä pohjoisessa. Varsinkin Mestarien liigan voitto toukokuussa 1995 nosti paitsi Litmasen myös Ajaxiin pysyväksi osaksi suomalaisen jalkapallon kunniagalleriaa. Myöhemmin myös yksittäiset muut suomalaiset, etunenässä Petri Pasanen ja Niklas Moisander, ovat jatkaneet Litmasen viitoittamalla tiellä hollantilaisjätissä.

Yllättävää kyllä, nämäkään faktat eivät ole vakuuttaneet suomalaisten mediatalojen urheilutoimituksia.

Urheilujournalismin kritisoiminen on nykypäivänä hieman väljähtänyttä, passéta. En usko, että mediakritisointi muuttaa ainakaan kovin paljoa vallitsevaa kulttuuria. Paras tapa vastata vallalla olevaan klikkauskulttuuriin on tehdä laadukasta journalismia, ei valittaa hyvien juttujen vähäisyydestä.

Näyttää, että urheilusta voi kirjoittaa myös urheiluna, ei ainoastaan viihteenä.

Osoittaa, että lukijat kyllä jaksavat lukea syvällisiä henkilökuvia tai pelin saloja avaavia analyysejä, kunhan niihin on aidosti panostettu ja ne lisäävät ymmärrystä.

Luoda sisältöä, joka koostuu muustakin kuin urheilijoiden Instagram-päivitysten toistamisesta.

Sanotusta huolimatta en silti malta olla ihmettelemättä suomalaisen urheilumedian hiljaisuutta Jarkko Tuomiston siirron yhteydessä.

Journalistin ohjeiden ensimmäisen kohdan mukaan lukijoilla, kuulijoilla ja katselijoilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ohjeiden toisen kohdan mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.

On lähes kristallinkirkasta, että kaikki faktat puoltavat Jarkko Tuomiston Ajax-siirron merkittävyyttä. On oikeastaan vaikea keksiä yhtä isoa suomalaiseen jalkapalloilijaan tai valmentajaan liittyvää uutista viime ajoilta.

Tim Sparvin nouseminen Sparta Prahan edustusjoukkueen valmennustiimiin? Ei riitä. Siirto oli toki huomionarvoinen, mutta samalla on syytä muistaa, että tshekkiläisseura on monta kokoluokkaa pienempi tekijä eurofutiksessa kuin Ajax.

Jyri Niemisen siirtohuhut Liverpooliin? Huhut ovat huhuja, Tuomiston pesti Amsterdamiin täyttä totta.

Jos suomalaisen valmentajan palkkaaminen Ajaxin kaltaiseen seuraan ei täytä uutiskynnystä, niin mikä siirto sitten ylittää?

Jään kiinnostuneena odottamaan vastauksia.

Urheilujournalismia koskevassa keskustelussa korostetaan usein klikkien merkitystä, näkyvyyttä. Pitää tuottaa sellaista sisältöä, joka vetoaa kuluttajiin. Data ratkaisee.

Vaikka tätä klikkien autuaaksi tekevää merkitystä ei purematta nielisikään, on selvää, että myös tästä näkökulmasta Tuomiston Ajax-siirron uutisoimatta jättäminen tuntuu vähintäänkin erikoiselta.

Mikä olisikaan houkuttelevampi otsikko kuin: Suomalainen jalkapallovalmentaja palkattu eurooppalaiseen huippuseuraan?

Jos ja kun uutisointi on jäänyt piippuun niin sanotulla ”klikkiperusteella”, mieleeni nousee väkisinkin kaksi kysymystä. Onko toimituksissa ylipäänsä hahmotettu minkä sortin seurasta Ajaxissa on kyse? Ja vielä tärkeämpää: onko käsitetty, kuinka harvinaislaatuinen rekrytointi on suomalaisittain?

Muutama fakta antanee jälleen osviittaa. Ajaxin edustusjoukkueen valmennus- ja tukitoimintoihin on rekrytoitu viime vuosina osaajia muun muassa Manchester Citystä ja Manchester Unitedista. Henkilöstön työhistoriaa tarkastellessa ei tarvinne alleviivata, että myös maalivahtivalmentajan positio on äärimmäisen haluttu ja kilpailtu.

Tuomiston rekrytoinnin poikkeuksellisuutta vain lisää se, että ulkomaalaiset valmentajat ovat olleet Ajaxissa ja Hollannissa laajemminkin hyvin harvassa. Esimerkiksi ulkomaalaiset maalivahtivalmentajat ovat loistaneet Ajaxissa poissaolollaan – ennen Tuomistoa.

Näin ollen Tuomiston rekrytoinnin uutisarvo vain nousee, kun sen asettaa laajempaan kontekstiin. Perspektiivistä tulee täysin erilainen, kun kyse ei olekaan ihan tavallisesta siirrosta.

Voisiko tällaisten seikkojen esiin tuominen olla osa sitä journalistin ohjeiden korostamaa vastuuta ja tiedonvälitystä? Sitä, että lukijoille kerrotaan tapahtumista, jotka poikkeavat normaalista?

Välillä tuntuu, että korkealaatuinen ammattiosaaminen on jopa pahe – jos asiaa tarkastellaan valmentajan saaman medianäkyvyyden näkökulmasta.

Kohut ja klikit menevät saavutusten ja ammattitaidon edelle. Lukija on yhtälön suurin häviäjä, sillä usein juuri menestymisen taustalta löytyy sellaisia kiinnostavia yksityiskohtia, joiden esiin tuominen olisi – tai ainakin niiden pitäisi olla – journalismin ehdotonta ydintä. Sellaista journalismia, joka lisäisi ymmärrystä. Samalla paljastuisi, että ne ”kuivat” tyypit olisivatkin isoja persoonia – kun mittarina on kompetenssi.

Jo nyt poikkeuksellisen uran luonut koripallovalmentaja Tuomas Iisalo – yhden esimerkin mainitakseni – on niin sanotusti tylsä persoona. Mitenkään muuten ei voitane perustella sitä, kuinka vähäiselle huomiolle Iisalon työ ja meriitit Saksassa, kuten valinta kahdesti vuoden valmentajaksi, jäivät. Sama pätee osittain myös lentopallovalmentaja Tuomas Sammelvuohon.

Jarkko Tuomisto kuuluu Iisalon ja Sammelvuon kanssa samaan kategoriaan. Tuomiston ”ongelma” on se, ettei hän ole mediaseksikäs persoona. Tuomisto ei hassuttele X:ssä eikä tyrkytä itseään väkisin mediaan. Hän hoitaa vain ammattiaan. Vaikuttaa siltä, että tällaisten tekijöiden kohtalona on jäädä pieniksi lastuiksi some-postausten aaltojen alle alati kasvavalla klikkimerellä.

Voi olla, että jos Tuomisto höyryäisi sosiaalisessa mediassa, kirjoittelisi blogia ja kuluttaisi aikaa oman brändinsä vahvistamiseen – sen sijaan, että hän käyttäisi lomansa kouluttautumiseen ja muiden valmentajien sparraamiseen – hän saisi enemmän huomiota. Tuomisto olisi ison yleisön silmissä persoona! Ilmiö!

Siinä tapauksessa häntä ei kuitenkaan olisi rekrytoitu Ajaxin kaltaiseen ammattilaisorganisaatioon, jossa osaaminen, näytöt aikaisemmista tehtävistä ja työn laatu ratkaisevat.