Miksi somessa kuohahti raivo Lucia-neidosta ja nuorten seksikirjasta? Kerttu Seppälä neuvoo, mitä tehdä, kun liskoaivot ottavat vallan
Aivotutkija Kerttu Seppälä tietää, että ihmisellä on syntymästään saakka tapa pelätä kaikkea poikkeavaa. Sitä hyödynnetään niin kauhuelokuvissa kuin somen keskusteluissa. – Valitettavasti osa ihmisistä saa mielihyvää toisten ärsyttämisestä, Seppälä sanoo.
Kerttu Seppälä tutkii aivojen pelkoreaktioita Turun yliopiston tunnelaboratoriossa. Nämä alkukantaiset reaktiot selittävät osaltaan, miksi moni reagoi somessa niin kiivaasti.
Lucia-neidoksi valittu Daniela Owusu joutui loppuvuonna rasistiseen somevyöryyn. Ilta-Sanomien toimittaja soitti kommentoijille, jolloin moni heistä perääntyi ja jopa kehui Owusun työtä. Mitä aivotutkijan näkökulmasta tapahtui?
”Ihmiset ottivat Lucia-uutisen vastaan – kuten kaiken muunkin ympärillä tapahtuvan – aivojen ensivastejärjestelmällä. Se on nopea, intuitiivinen ja tunteisiin pohjaava mekanismi. Psykologi Daniel Kahneman on tutkinut ilmiötä ja nimittää sitä järjestelmä ykköseksi.
Toinen tapa käsitellä ympäriltä tulevaa tietoa on hidas, harkitseva ja faktoihin perustuva kakkosjärjestelmä. Sen käynnistäminen vaatii aikaa ja vaivannäköä, sillä se joutuu syrjäyttämään ensivaiheen tunnereaktion.
Moni someraivo kumpuaa todennäköisesti aivojen ensivasteesta. Luciasta heräsi ensimmäiseksi tunnekuohu, ja ihmiset päättivät sitten näyttää sen reaktionsa maailmalle.
Todellisuudessahan on vain kuvitelmaa, että Lucia-neidon pitäisi näyttää Elovena-tytöltä. Perinne ja alkuperäinen pyhimys on Italiasta, ja Owusu on suomalainen. Katuvien kommentoijien olisi pitänyt pysähtyä, kyseenalaistaa oma ensireaktiona sekä ottaa selvää ennen reagoimistaan somessa.”
Pelkäämmekö automaattisesti ihmisiä, jotka näyttävät erilaisilta kuin oma lähipiiri?
”Kyllä. Meillä on syntymästä saakka tapa pelätä kaikkea poikkeavaa. Jos toinen ihminen näyttää erilaiselta kuin mihin on totuttu, aivot kokevat, että tämä on pelon aihe.
Kuvantamistutkimuksissamme on tullut esiin, miten tehokkaasti esimerkiksi kauhuelokuvat hyödyntävät tätä sisäsyntyistä tunnetta. Aivot kokevat eniten pelkoa, jos pahis on hiukan mutta ei täysin erilainen kuin me.
Aivot onneksi siedättyvät, kun ne keräävät tietoa ja huomaavat, että pelon aihe ei olekaan vaarallinen.
Maitokäärme auttaa pelkotutkimuksissa. Sen nimeä ei voi paljastaa, sillä nimet vaikuttavat pelkoon.
Itselläni on myös oma kokemus siedättymisestä, tosin eläinkunnan puolelta. Käytämme pelkotutkimuksissa oikeita käärmeitä, mutta kuulun käärmekammoisiin. Opettelin kestämään pelon aihetta vähän kerrallaan, ja nykyään työhuoneessani asuu maitokäärme.
Sen työtehtävänä on pelotella, ei kuitenkaan minua vaan muita. Olemme rekrytoineet käärmeitä pelkääviä naisia, laittaneet heidät skannereihin ja käärmeen perässä.
Käärmeen nimeä ei voi paljastaa, sillä käärmettä käytetään edelleen tutkimuksissa. Nimet vaikuttavat pelkoon. Esimerkiksi jos jonkin kallion nimi olisi Sortumisvaaranhuippu, se tuntuisi paljon uhkaavammalta kuin Pusukallio, vaikka kyseessä olisi sama paikka.”
Somessa järkytyttiin, kun yläkouluissa oli luettu pojille tarkoitettua Inti Chavez Perezin Respektiä-seksiopaskirjaa. Miksi moni keskustelija reagoi raivolla ja pelolla, vaikka ei ollut lukenut kirjaa?
”Kirja osui tulenaroille alueille. Lapset ja seksi on yhdistelmänä kuin punainen lippu. Ihmisille syntyy tunne, että joku hyökkää lastemme kimppuun ja nyt on puolustauduttava – ja toivottavasti näin käykin.
Rankimmissa tilanteissa ihminen reagoi liskoaivoillaan eli sillä aivojen osalla, joka sijaitsee syvällä aivoissa ja jossa selkäydin kohtaa aivot. Kun liskoaivot ottavat vallan, silloin mennään vaistojen varassa eli taistellaan tai paetaan. Järjellä ei ole tekemistä reaktion kanssa.
Ihminen voisi kuitenkin ottaa pelottavan asian vastaan otsalohkollaan. Otsalohko skannaa tilannetta ja arvioi, onko siinä oikeasti jotain pelottavaa ja mitä vaihtoehtoja on. Otsalohko ohjaa ihmistä toimimaan pelkotilanteessa järkevästi.
Kännykkää selaillessa ihminen on fyysisesti yleensä turvassa, eli tilanteessa ei ole varsinaista vaaraa, joka herättäisi liskoaivot. Somesta tullut informaatio voi kuitenkin herättää niin voimakkaita tunteita, että se kutittelee liskoaivot aktivoitumaan. Näin näyttää käyneen Respektiä-kohussa. Lisäksi aivojen ensivaste pääsi ääneen. Ensivaste syntyy siitä huolimatta, että kirjaa ei ole luettu.
Kun kaikkia faktoja ei tunne, aivot tekevät päätöksen reagoida tarjolla olevista tiedonmuruista. Somessa reaktio voi muodostua vain yhdestä somepäivityksestä. Jos se on vinoutunut, eivät meidän reagointipäätöksemmekään kauhean hyviä ole.”
Miksi keskustelut roihahtavat somessa riidoiksi sen sijaan, että näkemykset avartaisivat toisiaan?
”Provosoidessa ja provosoituessa aivojen ensivaste ja liskoaivot ovat puhumassa keskenään. Respektiä-kirjaa olisi voinut käyttää välineenä asialliseen keskusteluun yläkouluikäisten seksivalistuksesta, mutta sen sijaan siitä provosoiduttiin.
Minusta on hyvä, että somessa keskustelemassa on konservatiiveja ja liberaaleja, niin nuoria, vanhoja, eri tavalla koulutettuja kuin eri kulttuuritaustaisia. Yhteiskuntaan pitää mahtua kaikenlaisia ihmisiä ja moraalikäsityksiä, ja kaikkien on saatava äänensä kuuluviin. Ei kuitenkaan tarvita kuin muutama kärkäs ihminen, niin muilla menee helposti tunteisiin. Järjestelmä ykkönen on aivoissa aina päällä, ja sitä on helppoa yllyttää.
Lisäksi sähköisiä viestimiä käyttäessä unohtuu, että ruudun toisella puolella on oikeita ihmisiä. On helppoa suoltaa ulos mitä mieleen tulee ja painaa enteriä, kun toisen naamasta ei näe, että nyt mennään liian pitkälle. Emme saa myöskään signaaleja siitä, jos joku on väsynyt, humalassa tai erilaisesta kulttuurista kuin me itse.”
Miten somekiistat saisi kuriin – ja voiko omaa reagointia ohjata fiksummaksi?
”Aivojen ensijärjestelmän ja liskoaivojen pitää väistää, jotta järki pääsee ääneen. Yritä tuoda keskusteluun neutraalia äänensävyä ja faktoja. Moni konflikti vältettäisiin, jos ennen barrikadeille nousemista otettaisiin asioista selvää.
Tunnekuohussa pitäisi myös jättää kännykkä kädestä ja tehdä jotain muuta niin kauan, että tunne laantuu. Aikuinenkin tarvitsee jäähylle menemistä. Aikalisän avulla tulee tehtyä paljon fiksumpia valintoja.
Ahdistus ja pelot lievenevät ja ihminen rauhoittuu varsinkin silloin, kun hän kokee mielihyvää. Aivot alkavat tuottaa omia opioideja ja ottaa niitä vastaan. Useimpia rauhoittaa esimerkiksi rakkaiden ihmisten läheisyys ja vaikkapa halaaminen.
Yksi opioidijärjestelmän käynnistäjistä on sama, millä Harry Potter -kirjoissa karkotettiin mörkö. Se tehtiin loitsulla naurettavaksi. Teimme laboratoriossa kokeen nauramisesta, ja se lievitti pelkoa. Leikin laskeminen tunteita herättävistä asioista voi helpottaa, kunhan seuraa muiden reaktioita, ennen kuin kääntää nupit ihan kaakkoon.
Valitettavasti osa ihmisistä saa mielihyvää toisten ärsyttämisestä. Lisäksi tuntuu hyvältä saada omilta joukoilta valtavasti tykkäyksiä. Pelkoja ja tunnekuohuja ei kannata kuitenkaan ruokkia.”
