”Kuuntelisivatpa muut nuoret meitä" – kaikki Pohjanmaalla eivät ota yläkoululaisten ympäristöhuolta vakavasti
Pohjanmaa ei ole vihreän maakunnan maineessa, mutta nyt osa koululaisista on sielläkin herännyt toimiin ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Kunpa vielä enemmistö ottaisi heidät vakavasti.
On tuskastuttavaa, kun itse tietää, mikä maailmassa on pielessä, mutta muut eivät sitä näe. Oloa pahentaa, kun muut vähättelevät tai jopa pilkkaavat itselle tärkeää asiaa. Miten musertavalta se kaikki tuntuu, jos on herkässä iässä, vasta aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori?
– Tuntuuhan se kamalalta ja suututtaa. En voi ymmärtää, miksi jotkut sanovat, ettei luonnolla ole väliä. Sehän on meidän kaikkien yhteinen, meidän yhteistä tulevaisuutta! Seinäjoen lyseon yhdeksäsluokkalainen Siiri Jalonen puuskahtaa.
Jalosen äänessä kuultaa tuohtumus. Häntä turhauttaa. Välinpitämättömyys luontoa kohtaan hämmästyttää ja vihastuttaa Seinäjoen lyseon yläkoululaisia ekoagentteja.
Ekoagentit on noin parinkymmenen oppilaan ryhmä, joka on hakeutunut mukaan Seinäjoen perusopetuksen kestävän kehityksen Kärppä-ohjelman ympäristöryhmään eli ekoagentteihin. Haastatteluun on saapunut viiden oppilaan edustus: yhdeksäsluokkalaiset Siiri Jalonen, Lumi Huhma, Scarlett Rantamäki, Nex Hätälä ja Veera Niemistö.
– Monia ei kiinnosta yhtään meidän agenda. Jotkut kommentoivat ilkeästi. Monet meidän ikäiset ovat tosi lapsellisia, he eivät ajattele luontokatoa eivätkä ilmastonmuutosta yhtään. Siihen vähättelyyn kyllä tottuu, Veera Niemistö toteaa.
Viesti on surullinen. Nuorilla, tai miksei kenellä tahansa, on useimmiten suuri tarve kuulua joukkoon. Ekoagenttitoiminta on onneksi tarjonnut ympäristöasioista kiinnostuneille nuorille viiteryhmän, josta saa voimaa.
– On tietenkin mukavaa, kun on samanhenkistä seuraa, mutta eihän mikään muutu, jos me vain keskenämme keskustellaan. Pakko meidän on vaikuttaa erityisesti niihin muihin, Veera Niemistö sanoo.
”Nykynuoria ei voi kasvattaa kulutusyhteiskunnan jäseniksi, sillä tällä mallilla ei ihmiskunta voi kestävästi jatkaa.”
Haastattelun edetessä on vaikea pitää mielessä, että nämä nuoret ovat vasta 15-vuotiaita, niin analyyttisesti he puhuvat lajikadosta ja ilmastonmuutoksesta, mutta myös nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista.
Moni ekoagenttitoimintaan mukaan lähteneistä yläkoululaisista onkin poikkeuksellisen valveutunut. Heille tärkeitä teemoja ovat luonnon lisäksi esimerkiksi tasa-arvo ja sateenkaarinuorten asiat.
Seinäjoen peruskoulujen kestävän kehityksen Kärppä-ohjelman vetäjät, biologian ja maantieteen opettajat Taina Ranta-Maunus ja Hannu Tuomisto kertovat, että kestävän kehityksen teema on ollut perusopetuksessa mukana jo pitkään. Seinäjoen Kärppä-ohjelma ja siihen liittyvät ekoagentit eivät suinkaan ole ensimmäisiä sitä koskevia ponnistuksia.
Jotakin uuttakin silti on. Ajat ovat nimittäin muuttuneet. Moderni ympäristökasvatus perustuu transformatiiviseen pedagogiikkaan. Se uudistaa perustavanlaatuisesti käsityksiämme ihmisenä olemisesta ja ihmisen suhteesta omaan ympäristöönsä.
– Nykynuoria ei voi kasvattaa tämän kulutusyhteiskunnan jäseniksi, sillä tällä mallilla ei ihmiskunta voi jatkaa kestävästi, Hannu Tuomisto sanoo.
Seinäjoen hanke on Opetushallituksen tukema kokeilu. Sen tavoitteena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa kestävän kehityksen käytäntöjä kaupungin ala- ja yläkouluissa. Erityisen tärkeää on oppilaiden sitouttaminen toimintaan.
Ekoagenttitoiminta on oppilaille vapaaehtoista. Se voi olla valinnaisaine, kerhotoimintaa tai osa oppilaskunnan ohjelmaa.
Miten hanke on otettu vastaan Seinäjoen kouluissa?
Hannu Tuomiston ja Taina Ranta-Maunuksen mukaan vaihtelevasti.
– Paljon on kiinni koulun rehtorista. Opettajat kyllä ovat olleet innoissaan. Ekoagenttitoiminnassa mukana on kaksi kolmasosaa Seinäjoen kolmestakymmenestä koulusta.
Kärppään kuuluu ekoagenttien lisäksi paljon muutakin. Osallistuvissa kouluissa tehdään ympäristökatselmus, joka hoksaa parannuskohteita ja kirjastojen kanssa toteutettava ekolukudiplomi kannustaa oppilaita ympäristöaiheisten kirjojen äärelle. Kärppä on myös perusopetuksen kestävän kehityksen asioista kiinnostuneiden verkosto.
Ohjelmaa ohjaavat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja Unescon tiekartta. Kokemukset Kärpästä on jo todettu hyviksi, sillä se sai Opetushallitukselta lisärahoitusta vuodeksi.
Hannu Tuomisto ja Taina Ranta-Maunus ovat molemmat mukana myös vapaaehtoisessa luonnonsuojelutyössä ja sanovat olevansa unelmatyössään.
– Meillä on paljon fiksuja nuoria, joilla on paljon annettavaa yhteisen, kestävän tulevaisuuden eteen. On etuoikeutettu olo, kun saa tehdä tätä työtä, Taina Ranta-Maunus sanoo.
Seinäjoen koulujen ekoagentit eivät halua julistaa maailmanloppua, vaan kannustavat toimintaan. He järjestävät tempauksia ja masinoivat tietoiskuja, joiden myötä he kiinnittävät koululaisten huomion ekologisiin epäkohtiin. Puututaan ruokahävikkiin ja roskaamiseen ja turhaan yksityisautoiluun.
He järjestävät kouluilla kirja- ja vaatekierrätystoreja, ripustavat linnunpönttöjä lähiympäristöön ja keräävät lahjoitusvaroja soidensuojeluun. He vastaavat koulun ympäristöviikon ohjelmasta ja jakavat tietoa globaaleista ympäristöongelmista.
– Tapahtumista ja tempauksista on tullut hyvää palautetta, ja nuoret ovat osallistuneet niihin. On tuntunut mukavalta, kun tullaan mukaan sen sijaan, että vain pilkataan, Nex Hätälä sanoo.
Leikiten ei kaikki silti suju. Ympäristöasioita ajattelevat nuoret ovat vähemmistö, enemmistöä ajaa kulutusvimma.
– Pikamuoti on suosittua, ihmiset ostavat koko ajan uusia vaatteita, jotka kestävät ehkä yhden kerran, Siiri sanoo.
– Joiltakuilta puuttuu kyky empatiaan. Somessa saatetaan tykätä ja nauraa videolle, jolla näytetään, miten vaatteita tuotetaan lapsityövoimalla, Veera Niemistö ihmettelee.
– Joidenkin mielestä kierrätysvaatteet ovat noloja, Lumi Huhma lisää.
Koko viisikko hankkii vaatteensa pääosin kierrätettynä, ja korjaa rikki menneitä vaatteitaan.
”Olisi mahtavaa, jos meidän toiminta vaikuttaisi niin, että ekologisesta elämästä tulisi normaalia, ei noloa.”
Lyseon ekoagentit pohtivat, että kaikki ei vielä ole menetetty. On yhä enemmän nuoria, jotka ajattelevat ympäristöasioita ja kantavat huolta luonnosta. He eivät vain uskalla tuoda mielipiteitään esille, jotta eivät erottuisi kulutusjuhlivasta kaveripiiristä.
– Olisi mahtavaa, jos meidän toiminta vaikuttaisi niin, että ekologisesta elämästä tulisi normaalia, ei noloa, Scarlett Rantamäki sanoo.
Mikä sitten on saanut Siirin, Lumin, Scarlettin, Nexin ja Veeran näkemään luonnonsuojelun tärkeyden? Moni on saanut kipinän jo kotona, mutta iso merkitys on vertaisilla. Ilmaston puolesta koululakkoilleen ruotsalaisen Greta Thunbergin esimerkki on ollut tärkeä.
– Aloin joskus kymmenvuotiaana lukea ilmastouutisia ja olin pian ihan šokissa, kun aloin tajuta, miten ihmiset kohtelevat maapalloa. Ostin Greta Thunbergista kertovan kirjan ja olin ihan että mahtavaa toimintaa, Scarlett Rantamäki sanoo.
Ekoagentteja yhdistää se, että he seuraavat aktiivisesti uutisia ja ovat kiinnostuneita siitä, miten yhteiskunta toimii. He pohdiskelevat ryhmässään, mikä on päättäjien vastuu ympäristökysymyksissä, millainen on suuryritysten rooli ja mihin kokonaisuudessa asettuu yksittäinen ihminen.
Aiheen monimutkaisuus ja valtavuus pelottaa, ja se voi olla syy siihen, etteivät kaikki nuoret halua edes ajatella sitä.
– Jos ei ajattele mitään, niin ei toimikaan. Ilmastoahdistusta ja ympäristösurua varmasti potee osa nuorista, mutta me emme halua olla ilmastoahdistuneita vaan ilmastotoiveikkaita, Veera Niemistö toteaa painokkaasti.
Lumi Huhma sanoo, että ryhmä aikoo jatkaa valitsemallaan tiellä myös sosiaalisessa mediassa.
– Mitä useampi somettaa näistä asioista ja jakaa ilmastohuoliaan, sitä enemmän aihe leviää nuorten tietoisuuteen.
Päivitetty 9.2.2024 klo 12:57 – Otsikkoa ja ingressiä muokattu.
