Miksi mies ei vastaa viestiin, eikä ystävyys syvene? Syy on muualla kuin teknologiassa
Nykyisin yhä suurempi osa viestinnästä hoidetaan viesteillä. Niihin vastaaminen voi olla miehille hankalaa. Vielä vaikeampaa on siirtyä kevyistä viesteistä aitoon ystävyyteen.
The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.
Ystäväni poikaystävä Joe Mullen on lämmin, suloinen ja huomaavainen mies, joka rakastaa koiria ja vauvoja. Näemme toisiamme ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Tavatessamme hän kysyy aina minulta, mitä olen puuhaillut ja miten minulla menee.
Joe on suuri musiikin ystävä, ja rakastamme molemmat outojen brittiartistien tekemää musiikkia. Innostuin kerran niin yhdestä artistista, että halusin jakaa löytöni hänen kanssaan. Niinpä pyysin häneltä hänen puhelinnumeronsa ja lähetin hänelle myöhemmin albumin Spotify-linkin.
”Moi :) Schnipper tässä”, kirjoitin hänelle. ”Tykkäisit varmaan tämän tyypin musiikista.” Ajattelin, että tämä voisi olla ensimmäinen askel kohti läheisempää, kahdenkeskistä ystävyyssuhdetta. Miesten kesken. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Joe ei koskaan vastannut viestiini.
Kenties 45 minuutin mittaisen levyn kuunteleminen ja siitä mielipiteen muodostaminen oli hänelle liikaa. Tai ehkä Joe kuunteli levyn, mutta ei pitänyt siitä eikä halunnut tuottaa minulle pettymystä. Tai ehkä hän ei oikeasti pidäkään minusta.
On olemassa lukemattomia syitä, jotka selittäisivät, miksi hän ei vastannut minulle, ja kuvittelin päässäni ne kaikki. Kuukausia myöhemmin kysyin häneltä, miksi hän ei vastannut viestiini, vaikka oli nähnyt sen. ”En tiedä”, Joe vastasi. ”Tuo on hyvä kysymys.”
Sitten Joe kertoi minulle tarinan. Hänen kollegansa oli hiljattain vaihtanut työpaikkaa, mutta hän toivoi, että he voisivat silti pysyä ystävinä Joen kanssa. Eräänä päivänä hän lähetti Joelle humoristisen viestin.
”Minusta tuntui, että minun pitäisi keksiä siihen jokin erityisen hyvä vastaus”, Joe sanoi. Sitten aikaa olikin ehtinyt kulua jo niin paljon, että hän vain luovutti asian suhteen. Tämä ei ollut ensimmäinen samankaltainen tilanne, jossa Joe ei tiennyt, mitä tehdä. Hän kertoo, että ajatus viesteihin vastaamisesta ”kummittelee takaraivossa”.
”Se rehellisesti sanottuna ahdistaa. Minulle tulee tunne, että en ole maksanut ’viestivelkojani’.” Niinpä tällaiset hoitamattomat ystävyyssuhteet eivät koskaan pääse kukoistamaan. Tämä johtuu siitä, että Joe ei monien miesten tavoin osaa viestitellä.
Stereotypia, jonka mukaan miesten on vaikea kommunikoida, on ikivanha. Mutta nykyaikaisten ystävyyssuhteiden riippuvuus tekstimuotoisista viesteistä osoittaa, miten suuri ongelma oikeasti on. Toimistot, baarit ja kirkot toimivat ennen paikkoina, joissa ihmiset muodostivat läheisiä suhteita toistensa kanssa, mutta näissä paikoissa käyminen ei ole enää pakollista.
”Viestittely muodostaa tänä päivänä suurimman osan sosiaalisesta kokemuksestamme”, sanoo Nick Brody, Puget Soundin yliopiston viestinnän tutkimuksen professori. Tämä viestinnän muoto voi olla epäedullinen miehille, jotka ovat tottuneet viettämään aikaa keskenään ”rinnakkain” – esimerkiksi urheilun harrastamisen tai seuraamisen merkeissä. Naiset sen sijaan viettävät aikaa usein keskenään keskustelun merkeissä, joka on hyvin samankaltaista kuin viestittely.
”Jos vietämme aikaa ystäviemme kanssa enenevässä määrin puhelimiemme välityksellä, miesten suosimat ihmissuhteiden ylläpitotavat eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa”, Brody toteaa.
Poikkeuksia on tietenkin olemassa. Olen itsekin mies, mutta rakastan viestittelyä. Ja monia naisia voitaisiin pitää ”huonoina viestittelijöinä”. Miesten viestittelyyn liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todellisia. Eräs mies kertoi poistuneensa urheilun ympärille keskittyneestä ryhmäkeskustelusta sen jälkeen, kun hänen ystävänsä eivät reagoineet hänen äitinsä kuolemaan.
Toinen mies puolestaan kertoi, että hän viestittelee jatkuvasti kahden muun isän kanssa, mutta heillä kesti kymmenen vuotta keksiä, kuinka viettää aikaa keskenään kasvotusten ilman perheitään. Pelkkä ehdotus keskustelun siirtämisestä viestimuodosta tosielämään voi osoittautua haastavaksi.
Ystäväni ehdotti ryhmäkeskustelussa, että kävisimme yhdessä syömässä ryhmän jäsenten – miesten – kesken. Vastasin viestiin kertomalla, mitkä kaksi päivää sopisivat minulle. Eräs toinen ryhmän jäsen vastasi myös viestiin, mutta hän sanoi olevansa huono asioiden suunnittelussa. Muut eivät vastanneet mitään. Emme koskaan käyneet yhdessä syömässä.
