Miehellä on tiukka ote ostoskärrystä. Hän kävelee marketin käytävää minua ja ystävääni kohti runsaan kymmenen metrin päässä. Vaikka mies ei sitä tiedä, hän on valikoitunut testikohteeksemme.

Olen avautunut vain hetkeä aikaisemmin ystävälleni havaitsemastani ilmiöstä, joka on hämmästyttänyt minua jo pitkään: mies väistää julkisissa tiloissa vain harvoin vastaantulevaa naista. Naiselle on puolestaan ominaista väistää automaattisesti, huomaamattaan.

”Katso vaikka”, sanon ystävälleni.

Käytävällä on paljon tilaa, mutta miehen ohjaama kärry lähestyy meitä kohtisuoraan. Mitä lähemmäksi kärry tulee, sitä enemmän tunnen tarvetta antaa tietä.

Emme väistä – eikä niin tee mieskään. Itse asiassa hän näyttää siltä kuin ei huomaisi meitä lainkaan. Vasta hetkeä ennen todennäköistä törmäystä mies nostaa katseensa ostoksistaan ensimmäisen kerran.

Mies näyttää ärtyneeltä. Koska emme väistä, hänen on pakko.

Saman ilmiön huomasi Beth Breslaw, 25-vuotias newyorkilainen ammattiyhdistysaktiivi. Hän päätti loppuvuonna 2014 kokeilla kahden kuukauden ajan, mitä tapahtuisi, jos hän ei väistäisi yhtäkään vastaantulijaa. Breslaw törmäili lukuisiin ihmisiin. Heistä valtaosa oli miehiä.

New York Magazinen haastattelussa Breslaw kertoi muistavansa jokaisen miehen, joka häntä väisti, ”sillä heitä oli niin vähän”. Vastaantulevista naisista suurin osa väisti, tai jos ei väistänyt, reagoi jotenkin, useimmiten joko ärtyisästi tai pahoitellen. Breslawiin törmänneet miehet eivät kiinnittäneet häneen törmäyksen jälkeenkään mitään huomiota – eivät, vaikka olisivat tönäisseet häntä rajusti. Ilmiö sai lempinimen manslamming. Se on sukua jo aiemmin tutuksi tulleille ilmiöille manspreading (mies levittää jalkojaan vieden kahden ihmisen istumapaikan) ja mansplaining (mies muuttaa keskustelun omaksi monologikseen selittäen alentuvasti, mistä asioissa on kyse).

Onko manslamming merkki siitä, että miehet haluavat kollektiivisesti jyrätä vastaan kävelevät naiset? Ei. Mutta ilmiö kertoo tavastamme olla osa kulttuuriamme. Siinä miehille näyttää olevan luontevaa oman tilan ottaminen. Naisille yhtä luontevaa on omasta tilasta luopuminen.

On paikallaan muistuttaa suomalaisesta feministisestä sanonnasta: nainen, kun näet tilan, asetu sen keskelle.

Sen pointti ei ole jyrätä vastakkaista sukupuolta, vaan pyrkiä kohti yhteistä ideaalia – yhteiskuntaa, jossa kaikki uskaltavat ottaa tilaa.