Miksi lohet laihtuvat? Kalastusmestari syyttää voimalayhtiön juoksutuksia, joilla maksimoidaan pörssisähköstä saatava hyöty
Kemijoen lohiportaisiin on palannut merivaellukselta hyvin laihoja lohia. Kalastusmestari Jukka Viitalan mukaan syynä ovat voimalayhtiön rajusti vaihtelevat juoksutukset.
Mitä Perämeren lohelle on tapahtunut? Jostain syystä lohta nousee merestä jokiin entistä vähemmän ja nousulohet ovat paljon laihempia kuin aiemmin.
Lohiasiantuntija syyttää vesivoimayhtiöitä ja niiden ahneutta: Padotun Kemijoen voimaloista juoksutettavan veden määrä vaihtelee paljon rajummin kuin aiemmin, sillä voimaloita halutaan käyttää mahdollisimman kovalla teholla silloin kun sähkö on kallista pörssissä.
Kemijoki Oy kiistää syyllisyytensä.
Tänä kesänä Kemijokeen merivaellukseltaan ensi kertaa nousseista lohista, eli kosseista, oli vain 200–300 gramman painoisia ja 35–45 senttiä pitkiä. Tavallisesti tuossa elämänvaiheessa nousulohi on yli 60 senttiä pitkä, vähintään kahden kilon painoinen kala.
– Osa kosseista oli niin laihoja, että ne menivät ritilästä läpi. Sellaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut, sanoo Lohijokitiimi-yhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka Viitala Keminmaasta.
Viitala tarkoittaa kalaportaan ritilää, jolla otetaan tarvittaessa nousulohia kiinni kalatautien selvittämiseksi. Lisäksi osa kaloista siirretään yli viiden alimman Kemijoen voimalaitospadon vapaana virtaavaan Ounasjokeen, joka haarautuu Kemijoesta Rovaniemen yläpuolella.
Kalastusmestari Viitala tuntee lohet, sillä hän on tehnyt työtä Kemijoen luonnonlohen palauttamiseksi jo yli 30 vuotta.
Viitala katsoo kotonaan Keminmaassa tietokoneelle tallennettuja kuvia, jotka automaattikamera on ottanut Kemijoen alimman voimalaitoksen Isohaaran kalateiltä.
”Tässä 40 senttiä pitkä lohi, joka painaa 270 grammaa ja tuossa on 52 senttiä pitkä lohi, 320 grammaa.”
– Näytetietojen mukaan tässä noin 40 senttiä pitkä lohi, joka painaa 270 grammaa ja tuossa on 52 senttiä pitkä lohi, 320 grammaa, Viitala sanoo ja selaa kuvia.
Isohaaran ohi vie kaksi kalatietä, vuonna 1993 valmistunut Vallitunsaaren kalatie ja 2012 valmistunut Isohaaran kalatie. Ne omistaa Keminmaan kunta, mutta niiden ylläpidosta vastaa Lohijokitiimi.
– Suuria lohia oli tänä kesänä niin vähän, että Kemijoen latvavesille ylisiirtoihin ei saatu lohia tarpeeksi edes Kemijokisuun kalastajilta. Ainoa myönteinen seikka oli se, että pääosa kalatiehen nousseista lohista oli rasvaevällisiä, eli luonnon kudusta tai yhtiöiden kalaviljelyssä syntyneitä, Viitala sanoo.
Isohaara on Kemijoen alin, lähinnä merta oleva voimalaitos. Kemijoessa on yhteensä 21 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on 1 241 megawattia. Isohaaran omistaa Pohjolan Voima, melkein kaikki muut voimalat taas valtionyhtiö Kemijoki Oy.
Viitala syyttää kossien kääpiöitymisestä Kemijoki Oy:tä, joka on muuttanut voimalaitosten säännöstelyn tempoilevaksi pörssisähkön ja tuulivoiman vuoksi. Kemijoki on Suomen suurin valjastettu joki, ja sen voimalat tuottavat noin kolmanneksen vesivoimasta.
Sähköä syntyy paljon, ja niinpä myös rahaa voi tehdä paljon. Sähkön pörssimarkkinoiden kiihtymisen vuoksi vettä juoksutetaan voimaloiden turbiineista yhä nopeammin ja vaihtelevimmin hintapiikkien tahdissa.
Se ei Viitalan mukaan sovi lohille.
– Lyhytaikaissäännöstely käynnistyi vuonna 2017. Sen jälkeen havaittiin pienten nousulohien määrän selvä kasvu kalateissä. Samalla myös nousulohien kokonaismäärä kääntyi laskuun. Tilanne on vuosi vuodelta pahentunut ja kahtena viime vuonna se on ollut kehnoa, Viitala sanoo.
Viime vuonna Vallitunsaaren kalatien kautta nousi yläpuoliseen patoaltaaseen 306 kalaa ja Isohaaran kalatien kautta 198 kalaa. Ylisiirtoja varten Isohaaran kalatiestä pyydystettiin 111 lohta ja taimenta. Ne istutettiin Ounasjokeen ja Ylä-Kemijoen vesistöjen pääuomaan.
– Ennen lyhytaikaissäännöstelyä kalaportaisiin nousi parhaina kesinä tuhansia lohia, Viitala huomauttaa.
Voimayhtiö ei suostu enää julkistamaan säännöstelytietoja kuten aiempina vuosina.
– Syy lohien nousuhalukkuuden ongelmista on nyt siirretty kalateiden toimivuuden kontolle, vaikka todellinen syy on voimalaitosten lyhytaikaissäännöstelyssä ja kalojen istutuspaikassa, joka on nykyisin liian kaukana kalateistä, Viitala sanoo.
Lohen elonkierto on sellainen, että joessa syntynyt poikanen lähtee vuoden tai parin päästä merelle niin sanotulle syönnösvaellukselle, joka kestää 1–5 vuotta. Siellä lohi kasvaa oikean lohen kokoiseksi.
Kutukypsät lohet palaavat takaisin Itämeren pääaltaalta kohti Perämerta, Kemijoen lohista osa löytää kotijokeensa kalatien kautta.
Osa näistä lohista on syntynyt luonnonkudusta, mutta hyvin moni on syntynyt kalanviljelylaitoksessa ja istutettu Kemijokisuulle, jolloin kala on leimautunut Kemijoen vedelle ja kala tuntee sen tuoksun.
Viitalan mukaan Kemijoen muuttunut ja tempoileva juoksutus on vaikuttanut haitallisesti lohen merivaellukseen.
– Kaikki lohet eivät ui enää syönnösvaellukselle Itämeren pääaltaalle saakka, vaan jäävät Merenkurkun pohjoispuolelle. Siellä ne eivät saa riittävästi ruokaa, jolloin ne jäävät pieniksi. Lisäksi osa lohista palaa kotijokeen jo yhden merivuoden jälkeen, Viitala sanoo.
”Mereen ei purkaudu riittävästi Kemijoelta tuoksuvaa vettä, joka toimisi viittana vaelluskaloille.”
Lohet palaavat syönnösvaellukselta Viitalan mukaan suurina sekaparvina. Hän epäilee, että Kemijoen lyhytaikaissäänöstely on vaikuttanut haitallieesti myös Simojoen ja Tornionjoen lohiin. Myös näistä joista suuret lohet ovat vähentyneet ja laihat kossit ovat lisääntyneet.
– Mereen ei purkaudu keväällä riittävästi Kemijoelta tuoksuvaa vettä, joka toimisi viittana ja virtana vaelluskaloille. Kesällä vettä lasketaan suurina purskeina, jonka jälkeen luukut pannaan lähes kiinni, jolloin yhteys joen ja syönnösalueen välillä katkeaa.
Simojoki ja Tornionjoki ovat Suomessa harvinaisia vapaita suuria virtoja. Varsinkin Tornionjoki on tärkeä ja tunnettu lohijoki.
Tornionjoelle nousi Luonnonvarakeskus Luken mittausten mukaan tänä kesänä alle 30 000 lohta, kun kutemaan nousevia lohia pitäisi olla noin 50 000, jotta kanta olisi kestävä.
Luken asiantuntijoiden mukaan lohen ongelmiin voi olla monia syitä.
– Samanlainen ilmiö kuin Kemijoella on havaittu Oulujoen kantaa olevilla lohilla, joita velvoiteistutetaan jokisuulle, kertoo Luken erikoistutkija Atso Romakkaniemi.
Sen sijaan hän ei ole havainnut tätä ilmiötä muilla Perämeren lohilla.
Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro taas muistuttaa, että Itämeri on niin monimutkainen ekosysteemi, että siihen vaikuttavat muutkin seikat kuin jokien säännöstely.
– Toistaiseksi selvittämätön seikka on ilmaston lämpenemisen ja meriveden lämpenemisen vaikutus lohikantoihin, sanoo Luken tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.
Romakkaniemen mukaan yksi syy lohen ahdinkoon on Selkämeren ravintotilanne. Lohen saaliskala silakka oli laihaa vuonna 2021. Samana vuonna merelle vaeltaneet lohenpoikaset selvisivät erittäin huonosti.
Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen ei usko säännöstelyn vaikuttavan lohen kokoon. Hänen mukaansa juoksutukset ovat kyllä lisääntyneet kesällä.
– Sähkön hinnanvaihtelujen vuoksi Kemijoen vesistön voimaloiden kesäaikainen käyttö on lisääntynyt, jolloin vettä juoksutetaan jokeen Porttipahdan ja Lokan tekoaltaista, Timonen kertoo.
Säännöstely oli viime kesänä niin rajua, että Kemijokivarressa asuva Jorma Kiviniemi oli Ylen uutisen mukaan hukkua, kun hän riensi pelastamaan venettään. Vene karkasi, kun jokivesi nousi poikkeuksellisesti muutamassa tunnissa kaksi metriä.
Kemijoki Oy:n mukaan yhtiö toimi lupaehtojen mukaisesti.
Yhtiö pyrkii säännöstelyssään siihen, että joen virkistyskäyttö olisi mahdollisimman turvallista, sanoo yhtiön operatiivinen johtaja Janne Ala.
Kemijoki oli ennen voimalaitoksia Euroopan suurin lohijoki. Lohen ja muiden vaelluskalojen nousu Kemijokeen estyi, kun Isohaaran voimalaitos rakennettiin vuonna 1948.
Lohen ylisiirrot ja kalahissi eivät toimineet, vaan Kemijoen lohi kuoli sukupuuttoon. Myöhemmin keskityttiin kalanviljelyyn muiden jokien, kuten Iijoen, lohiperimällä.
Voimayhtiölle määrätty poikasten istutusvelvoite merialueelle on nykyisin 615 000 lohta, 90 000 taimenta ja 3,1 miljoonaa siikaa. Sisävesialueen velvoite on 2,1 miljoonaa siian ja 200 000 harjuksen poikasta.
