Miksi kaipaan seuraa?
Ihmisen aivot pitävät sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Eloonjäämisen edellytys
Parasta elämässä on ihmisen kyky työskennellä yhdessä sekä myönteiset tunteet, joita porukassa tekeminen tarjoaa.
Sosiaalisella ympäristöllä on kuitenkin syvempiäkin merkityksiä, sillä se on eloonjäämisemme edellytys. Jotta selviytyisimme, meidän on tärkeää muun muuassa löytää hyvä puoliso ja luotettavia liittolaisia sekä välttää häiriköitä ja huijareita.
Läheisyyden kaipuu
Vaikka joku saattaa haaveilla erakkoelämästä erämaassa, harva viihtyy yksin kauan. Tutkitusti jo lyhyt eristys muista ihmisistä lisää masennuksen riskiä. Länsimaissa ihmissuhteiden määrä ja laatu vaikuttavat myös odotettavissa olevaan elinikään.
Kontaktien tarve on niin suuri, että yksin jäänyt hakee usein läheisyyttä eläimistä tai elottomista esineistä. Myös usko yliluonnolliseen voi auttaa mieltä selviytymään yksinäisyydestä.
Tunteet ovat valikoivia
Ihminen on pienten piirien laji, eivätkä tunteet kasva määräänsä suuremmiksi. On helpompi samastua meille rakkaiden ihmisten tunteisiin. Siksi tuntuu pahemmalta, jos läheinen kuolee kuin jos joukko vieraita menehtyy katastrofissa. Keskitämme rakkauden tiettyihin ihmisiin, esimerkiksi jo geeniperimämme ohjaa meitä suojelemaan omia lapsiamme.
Tietyt ihmiset ovat meille arvokkaampia kuin toiset, halusimme sitä tai emme. Vaikka työtehtävissä ihmiset ovat korvattavissa, sosiaalisissa piireissä se ei onnistu, sillä niissä jokainen ihminen ja verkosto on ainutlaatuinen.
Tuttuus tuo turvaa
Oma ryhmä muodostuu kasvuympäristön mukaan. Olennaista on myös käytetty kieli, joka kertoo paljon muun muassa yhteiskunnallisesta asemasta. Lisäksi pidämme ihmisistä, jotka nauttivat samoista asioista kuin me. Samastuminen ryhmään voi olla niin voimakasta, että omaksumme myös meille haitallisia asioita.
Piirin koko on kuitenkin rajallinen. Sosiaaliseen verkostoomme voi kuulua enintään 150 aktiivista jäsentä ja todella läheisiä, luotettavia ihmissuhteita on vain muutamia.
Lauri Nummenmaa: Tunnekartasto – Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä (Tammi).
Juttu on julkaistu Eevassa 5/2019.
