Mikko Rantasen ja Miro Heiskasen Dallas Stars aloitti matkansa kohti korkeinta: Stanley Cupia – "Vapautuivat vankilasta"
NHL:n valekestosuosikki Dallas Stars on vihdoin oikeasti kykenevä ajan oloon kilvoittelemaan mestaruudesta eli Stanley Cupista, kirjoittaa Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen.
Odotin vesi kielellä, joko Miro Heiskasen, Roope Hintzin ja Esa Lindellin elinkautinen epäjääkiekon parissa päättyy. Ja taitaahan se olla päättymässä.
Mikko Rantanen oli sentään joutunut kärsimään vain lyhyen puolen kauden tuomion Dallas Starsissa Peter DeBoerin pystysuunnan jääkiekon homeisessa sellissä.
Kokenut silmäni havaitsi ja huomaan sormieni kirjoittavan vain yhden nähdyn NHL-pelin perusteella, että enintäänkin Heiskanen, Hintz, Lindell, Rantanen ja koko Dallasin joukkue ovat enää jonkinlaisen ehdonalaisen tarkkailun kohteena sen suhteen, voiko Stars aidosti kilvoitella Stanley Cupin voittamisesta.
Ehdonlaisessa on kyse pitkälti siitä, kuinka paljon uusi DeBoerin korvannut päävalmentaja Glen Gulutzan kykenee parantamaan ja edistämään Starsin pelitapaa.
Ihan hyvät merkit ovat ilmassa.
Starsin uusi pelitapa ei aseta ainakaan enää kategorista lasikattoa, jota ei voi ylittää, kun tavoite on voittaa Stanley Cup. Oli karmeaa seurata vuosien ajan, kun DeBoer valmensi ihan hyvin, mutta kuitenkin sellaisin visuin typerin rajoituksin, ettei Starsilla ollut mitään saumaa haastaa Paul Mauricen, Tuomo Ruudun ja Aleksander Barkovin Florida Panthersin helvetinkonetta.
”Gulutzanin Stars oikein pelaamalla pelasi jo ensimmäisessä ottelussaan tiiviimpää viisikkoa kuin kertaakaan DeBoerin aikana.”
Katsotaanpa uutta asetelmaa lähemmin.
Työtäni sanoa jotain aivan pitävää Starsista yhden pelin perusteella hankaloittaa mukavasti se, että Stars ja Winnipeg Jets pelasivat jälkimmäisen kotiluolassa NHL-kauden avausottelun, jossa nämä kaksi laatujoukkuetta pelasivat toisiaan vastaan eräänlaista nollasummapeliä toistensa vahvuuksia neutralisoiden, toisiltaan – ja: itseltään! – tilaa ja aikaa osin suotta pois pelaten.
Gulutzan on joka tapauksessa tuomassa Starsin pelaamiseen jossain määrin Our Game-Meidän peli -rytmejä. Gulutzanin Stars oikein pelaamalla pelasi jo ensimmäisessä ottelussaan tiiviimpää viisikkoa kuin kertaakaan DeBoerin aikana.
Puolustusalueen puolustuspelin riistosta Stars lähti liikkeelle useita kertoja lähes Panthers-lähdöin eli lyhyin syötöin lavasta lapaan.
Myös hyökkäysalueen hyökkäyspeli oli Starsilla suunnitelmallista. Näkyi muun muassa se, miten vastustajan maalinedusta valloitettiin säännönmukaisesti. Ensin kiekoton hyökkäävä pelaaja etutolpalle, toinen kiekottomana hyökännyt hyökkäävä pelaaja aluksi pelin sisään ja siitä tilaisuuden tullen takatolpalle levittäen, ja niin edelleen. Tästä tällaisestahan syntyi Rantasen 1–0-maalikin.
”Ajattelen, että Dallas voi voittaa mestaruuden seuraavan kolmen kauden aikana, jos Gulutzan osaa kuukausi kuukaudelta edistää Starsin pelitapaa.”
Vaan senkin ottelu Jetsiä vastaan näytti, että Starsilla on vielä monia kehityskohtia pelaamisessaan. Joissakin pelitilanteissa kuten oman pään p-pistealoituksissa oli liikaa ”standardeja” kuten siirtokiekolla ja siihen laitahyökkääjän ylijuoksulla kiinni käyminen.
Palauttelua ja kiekottelua Starsin tulee lisätä peliohjelmaansa tulevaisuudessa. Tosin voi olla, että nyt sen esti Jetsin kaikkinainen ylipelaaminen kotiluolassaan kauden avausottelun innostuneissa tunnelmissa. Viime sesongilla Jetsin päävalmentaja Scott Arnielin pelitapa oli sävyisää ja verrattain rytmikästä.
Ajattelen, että Dallas voi voittaa mestaruuden seuraavan kolmen kauden aikana, jos Gulutzan osaa kuukausi kuukaudelta edistää Starsin pelitapaa. Takeita siitä ei ole, mutta jonkinlaisia hiljaisia signaaleja havaitsin moisesta ottelussa Jetsiä vastaan.
”Gulutzanin tulisi laittaa video pyörimään, näyttää Hintzille Jetsin Kyle Connorin 1–1-tasoitusmaali ja kysyä, what the fuck?”
Eniten Dallasin suomalaisista parannettavaa on keskushyökkääjä Roope Hintzillä. Hintz ei ollut Suomesta NHL:ään lähtiessään varsinainen pelitapapelaaja. Hänellä oli tässä suhteessa huonoa onnea Suomessa, kohdalle ei sattunut juurikaan hyviä pelitapakoutseja.
DeBoerin antipelitapalätkä on tuhonnut Hintzistä lisää joukkuepelipelaajan kykyä. Tuhojen laajuus ja syvyys ei ole aivan samaa luokkaa kuin Sebastian Aholla Carolina Hurricanesissa Rod BrindAmourin valmennuksessa, mutta samansuuntaisia ne ovat.
On paljolti kiinni Hintzistä, hän on kuitenkin ykkössentteri, kykeneekö Stars aidosti kilvoittelemaan Stanley Cupista keväisin 2026, 2027 ja 2028. Voittaakseen Stanley Cupin Dallas tarvitsee Hintziltä lähes sellaisen loikan pelaajana, että hän vetää vertoja itselleen Aleksander Barkoville. Tekemätön paikka! huudahtaisi joku vähänkin realistinen jääkiekon tuntija.
”Näky oli epätodellinen. Siis se, miten Hintz siinä toikkaroi.”
Otan konkretiaa. Jos olisin coach Gulutzan, pyytäisin Hintziä kahden kesken valmentajien kopille. Gulutzanin tulisi laittaa video pyörimään, näyttää Hintzille Jetsin Kyle Connorin 1–1-tasoitusmaali ja kysyä, what the fuck?
Sen jälkeen sopisi käydä maltillinen keskustelu päävalmentajan ja ykkössentterin kanssa siitä, ettei enää ikinä voi käydä noin, että Hintz luistelee puolustusalueelle ja suorastaan säikähtää olla siinä kohtaa jäätä oman maalin edessä, jossa jokaisen NHL:ssä pelaavan keskushyökkääjän tulee tomerasti puolustaa. Hintz suorastaan karkasi siitä työpaikaltaan ja häneen oli törmätä oma laitahyökkääjä Sam Steel, joka ehtii selvästi ajatella, että minunko tässä pitää tai olisi pitänyt hoitaa Hintzin hommat.
Näky oli epätodellinen. Siis se, miten Hintz siinä toikkaroi. Mutta. Näky on myös liian tavallinen ja tyypillinen Hintzille.
Pidän mahdollisena, ettei Stars aidosti kilvoittele Stanley Cupista, jos Hintz ei paranna puolustuspelaamistaan. Tai jos Hintzistä ei onnistuta hankkiutumaan eroon.
”En epäile hetkeäkään, että Starsin mahdollisuus kilvoitella Stanley Cupista jäisi kiinni Rantasesta ja puolustaja Esa Lindellistä.”
Hintz on pelannut 469 ottelua NHL:ssä. Hänen plusmiinuksensa on kautta aikojen voittaneeseen joukkueeseen nähden ok, +95. Vaan tuossa on enemmän kyse hyökkäämisen onnistuneista toimista.
Pudotuspelien plusmiinus Hintzillä DeBoerin ajalta on: vain +2. Vertailun vuoksi, Barkovilla se on kolmen viimeisen kauden osalta: +8. Lundellilla vastaava lukema on peräti +29! Pitää lisäksi muistaa, että Barkov on pudotuspeleissä pelannut käytännössä liki koko ajan vastustajien ykkösketjua vastaan. Barkovin sarvet on saanut tuta etenkin muuan Connor McDavid. Hintziä ei voisi peluuttaa McDavidia vastaan.
Suomessa ja Coloradossa pelikirjalätkään tottuneella Mikko Rantasella NHL:n pudotuspelien kaikkien kausien plusmiinus on komea +17. En epäile hetkeäkään, että Starsin mahdollisuus kilvoitella Stanley Cupista jäisi kiinni Rantasesta ja puolustaja Esa Lindellistä.
”Nyt Heiskasen on aika kasvaa täyteen huiman potentiaalinsa mittaan yhtenä NHL:n johtavista puolustajista.”
Oma lukunsa on taitopuolustaja ja luistelumestari Miro Heiskanen. Senkin voi riitauttaa, onko hänellä kykyä osaltaan johdattaa Stars mestariksi. Kirjoitin Aitioon 9.5.2024 Heiskasta ja Ahoa epäilevän tekstin asian tiimoilta.
Vaan jotenkin olisi hullua ja hurjaa, jos Heiskanen ei tarttuisi kaksin käsin kiinni tähän pelitavalliseen saumaan, jonka Gulutzan tarjoaa Dallasille enemmän kiekkokontrollia ja tiiviimpää viisikkopeliä sisältävällä pelikirjallaan.
Teen perättäisin sanoin selväksi, että Heiskasen pitää jatkossa panostaa enemmän puolustusalueen puolustuspelaamiseensa ja etenkin kaiken maailman puolivillaiset siirto- ja purkukiekot sekä liian yksinkertaiset varman päälle suoritetut syötöt pelin puolen laitaan hänen pitää kitkeä itseltään kolmasosaan entisestä.
Mielestäni Heiskanen ei ottanut edes DeBoerin epäpelipelikirjasta kaikkea mahdollista irti. Nyt Heiskasen on aika kasvaa täyteen huiman potentiaalinsa mittaan yhtenä NHL:n johtavista puolustajista. Se tarkoittaa peliä tekevien ja edistävien syöttöjen laadun ja määrän nostamista Cale Makarin tasolle.
