Mikko Kärnä yrittää nyt pelastaa Suomen köyhintä kuntaa – ”Täällä ei olla suurpetopolitiikkaan tyytyväisiä”
Mikko Kärnä sanoo olevansa pienten kuntien erikoismies. – Pidän semmoisten paikkojen puolia, joita ei pitäisi olla eräiden mukaan edes olemassa, hän sanoo.
Rautavaara on pohjoissavolainen kunta, jonne valtakunnallisempien medioiden edustajat rantautuvat yleensä yhdestä syystä. Sinne lähdetään, kun hakusessa on malliesimerkki pienestä ja köyhästä suomalaisesta kunnasta, jossa majailee poikkeuksellisen paljon sairaita, työkyvyttömiä tai muuten vain – Jaakko Tepon sanoin – Kelalle kalliiksi tulevia ihmisiä.
Viime aikoina moni journalisti on hakeutunut erämaapitäjään aivan muusta syystä, Rautavaaran vereksen kunnanjohtajan tähden. Kyseessä on Mikko Kärnä, viime vaaleissa eduskunnasta pudonnut Keskustan kansanedustaja.
– On tässä toistakymmentä toimittajaa käynyt. Kylillä kulki jo huhu, että nyt se on ottanut kaikki mediakontaktinsa käyttöön maksimoidakseen julkisuutensa. Totuus on se, etten ole vielä käyttänyt omia kontaktejani ollenkaan, Kärnä kommentoi.
Senaattorista pikkukunnan pääpomoksi siirtynyt Kärnä kiinnostaa.
– Kai minä oon mielenkiintoinen persoona. Tosin kyllä Rautavaaran kuntakin ihmisiä kiinnostaa. Ja oon tietysti kiitollinen siitä, että täällä käyvään kahtomassa, miten Rautavaaralla menee ja miksi se Kärnä sinne meni.
”Aika kompromissihakuinen ukko minä olen.”
Rautavaaran valtakunnallisesta imagosta oli jo puhe, joten kerrataan Kärnän historiaa. Vuonna 1980 Puolangalla syntynyt mies valmistui vuosituhannen alkupuolella upseeriksi, työskenteli kuusi vuotta Lapin rajavartiostossa ja sai kapteenin natsat. Rajavartiostosta tie vei Inarin Kalottikeskukseen, sieltä virkamieheksi ja lopulta kunnanjohtajaksi Enontekiölle.
Eduskuntaan varapaikalle äänestetty Kärnä nousi, kun Paavo Väyrynen vaihtoi oman kansanedustajuutensa meppiyteen. Seuraavissa vaaleissa Kärnä meni läpi omillaan.
Kaksi kautta kestäneen senaattoriuden aikana Kärnän kannanotot poikivat melkoisesti otsikoita. Somessa Kärnä tuli suututelleeksi kannanotoillaan etenkin vihreiden väkeä. Tietoisesti provokatiiviset postaukset synnyttivät suomen kieleen uuden verbinkin, ”kärnäilyn”.
Eräistä yksityisviesteistä syntyi keltaisempiakin otsikoita, samoin muusta yksityiselämästä. Kärnä erosi ja meni uusiin naimisiin. Kun hän muutti uuden työnsä vuoksi Rautavaaralle, seurasi puoliso Anna Sirkiä mukana. Hänellekin löytyi uudesta kotikunnasta töitä.
Samoin löytyi koti pariskunnalle ja heidän kahdelle koiralleen.
Eivät somettamisen aiheetkaan ole olleet uudis- elinpaikassa hakusessa. Haastattelupäivän aamuna Kärnä on lykännyt sosiaaliseen mediaan tarinaa kolmissakymmenissä huitelevasta pakkasesta.
– En minä someammattilainen ole, mutta väitän tuntevani sen toimintalogiikan. Kokemuksen kautta olen harjaantunut. Sieltä on tavoiteltava tilaa, ja sieltä on otettava tilaa, jos sitä aikoo saada. On siinä ollut tietoista henkilöbrändäystäkin mukana, mutta jos joku muodostaa minusta kuvan somen perusteella, niin ei se siviili-Kärnää vastaa. Aika kompromissihakuinen ukko minä olen. En niin kärkäs.
Varmaa on, että kunnanjohtajanakin sometus jatkuu, mutta kärnäily jäänee vähemmälle.
Paitsi somettamaan, on Kärnä kerennyt haastatteluaamuna äänestämään.
– Se ei liene salaisuus, kelle minun ennakkoääneni meni. Kun tässä julkikeskustalaisia ollaan. Mutta tässä virassa en edusta puoluetta. Edustan Rautavaaraa.
Viimeksi Suomessa äänestettiin runsas vuosi sitten käydyissä eduskuntavaaleissa. Kolmannelle kaudelleen pyrkinyt, Lapin vaalipiirin Helsinkiin vaihtanut Kärnä putosi.
Joku eduskunnasta aikaisemmin pudonnut on verrannut kokemusta pieneen kuolemaan. Kärnä ei mielikuvaa allekirjoita.
– Suu oli mutrussa, mutta ei pahassa. Minähän olin tavallaan jo kokenut putoamisen, Väyrynenhän tuli takaisin eduskuntaan kahdeksaksi viimeiseksi kuukaudekseen. Tiesin vaalit vaikeiksi, ja riski oli olemassa. On se silti raju kokemus. Mutta mulle oli heti selvää, että pyrin entisiin tehtäviini. Hain moneen paikkaan, ja Rautavaara teki valinnan ensimmäisenä.
Kärnä ei säikähtänyt Rautavaaran valtakunnallista imagoa eikä Rautavaara Kärnän. Valtuusto valitsi uuden kunnanjohtajan yksimielisesti.
– Olen kotoisin Puolangalta, pessimistipitäjästä. Siinä mielessä oon huono puolankalainen, että koitan katella positiivisen kautta. Täällä se ei ole vaikeaa. Rautavaaralla on hyvä kuntastrategia, upea luonto ja aidot ihmiset. Ehkä ollaan vähän primitiivisiä, mutta silleen hyvällä tavalla.
Melkoisia ylisanoja kunnasta, joka tosiaan tunnetaan Suomen köyhimpänä ja sairaimpana.
Tosin köyhyys on jäänyt taa, nykyään Rautavaaran taloudellinen vointi on somasti tasapainoinen. Sairauksienkin kanssa on vähän niin ja näin.
– Meitä on täällä rapiat 1 400. On ymmärrettävä, että pienen porukan tilastoiminen on vaikeaa. Lopputulokseen vaikuttaa pienikin määrä ihmisiä. Suurimmalla osalla rautavaaralaisista menee hyvin. Ei ketään voi määrittää tilastojen perusteella ylipäätäänkään.
Väen vanhenemisen ja työttömyyden kohdalla tilastot eivät silti valehtele. Sen myöntää Kärnäkin.
– Elinkeinopolitiikka on nyt se, mihin on satsattava. Uusia työpaikkoja ja sitä tehden muuttajia on saatava. Kaivoshankkeista on puhuttu ja koekairauksia tehty, mutta ne ovat pitkässä juoksussa olevia hankkeita. Ottaa vuosia, ennen kuin kuokka iskee maahan, vaikka liikkeet olisivat nopeitakin.
Koeporaukset ovat jurnuttaneet kalliota aivan kirkonkylän kulmilla. Niiden edetessä saattaisi koko kirkonkylä joutua vaihtamaan paikkaansa.
– Sitä on katottava sitten. Aurinkovoimahankkeita meillä on vanhoille turvesoille, tuulivoimastakin on puhuttu. Tosin se nyt on aina vähän kiistanalainen juttu, tuulivoima. Se muuttaa maisemaa ja luontomatkailun kehittäminen on ehdottomasti Rautavaaralla se ykkösjuttu.
Tiilikan kansallispuisto ja sen äärelle vuosikymmeniä sitten rakennettu Metsäkartano ovat kunnan suurimmat matkailuvaltit. Niitä kelpaa kehittää. Esimerkiksi metsästysmatkailu voisi hyvinkin nousta erämaapitäjän syömähampaaksi.
– Oon metsämies itsekin. Kova. Täällä en oo vielä kunnolla metälle ehtiny. Minulla on kaksi mäyräkoiraa, ja keväällä tulee talouteen saksanseisojanpentu, josta koulutan lintukoiran. Se on mulle viides saksanseisoja jo. Täällä kyllä lintuja riistaksi riittää, Kärnä kehaisee.
Samoin piisaa susia. Rautavaaralla ne ovat vielä arkaluontoisempi keskustelunaihe kuin tuulivoimalat.
– Minulle on käyny selväksi, ettei täällä olla suurpetopolitiikkaan tyytyväisiä. Eilen viimeksi eräs kuntalainen kertoi, että heillä meni suden jäljet viiskymmentä metriä talolta. Täältä on hankala viranomaisen susia karkottaa, kun täältä puuttuu ne viranomaiset.
Mutta peruspalvelut Rautavaaralta löytyvät. Jos Kärnästä on kiinni, ne myös pysyvät.
– Jos täältä pitäisi lähteä Kuopioon lääkäriin, niin ei siinä säästöjä tule. On välimatka sen mittainen. Olen minä monesti miettinyt, että silläkö Suomi muuttuu onnelliseksi ja valtion talous on vaaterissa, kun täältä lähetetään vajaat puolitoistatuhatta rautavaaralaista Helsinkiin tai muuhun kaupunkiin. Ei muutu. Ei varmasti muutu.
Sitten lähdetään kylille ottamaan kuvia. Kärnä kulkee raitilla, ja kaupan parkkipaikalle osuvat isäntämiehet napsivat uudesta kunnanjohtajasta kuvia kännykkäkameroillaan.
– Elekee kehata, Kärnä esittää.
Vastaan ajavista autoista nousee käsiä tervehdyksiin, joku näyttää peukkuakin. Kaikki tuntevat Kärnän. Kärnä ei tunne kaikkia. Ei ainakaan vielä.
– Minun sydän sykkii tämän kaltaisille paikoille. Olen sanonut olevani pienten kuntien erikoismies. Pidän semmoisten paikkojen puolia, joita ei pitäisi olla eräiden mukaan edes olemassa, Kärnä sanoo ja kuulostaa poliitikolta.
Se on tietoista, vaikka kunnanjohtaja ei poliitikko olekaan. Omien sanojensa mukaan Kärnä on rautavaaralaisten renkipoika.
Ehkä joskus vielä poliitikkokin.
– En ole pois sulkenut sitä asiaa, että olisin joskus joissakin tulevissa vaaleissa ehdolla. Konkreettisia suunnitelmia ei ole. Eurovaaleihin kyllä pyydettiin ehdokkaaksi. En lähtenyt. Aattelin, että minua tarvitaan Rautavaaralla enemmän kuin Brysselissä. Mutta ehkä joskus. Sen näkee sitten.
