Apu

Kirjailija Miki Liukkonen: "En aio koskaan antaa anteeksi sitä, että en toteuttanut äitini viimeistä toivetta"

Kirjailija Miki Liukkonen: "En aio koskaan antaa anteeksi sitä, että en toteuttanut äitini viimeistä toivetta"
"Pelkään kuollakseni, että muut ihmiset ­näkevät minut niin kuin näen itseni." Näin Miki Liukkonen jatkaa lauseita.
Julkaistu: 19.7.2022

Suomen olisi jo aika luopua jääkiekosta.

Minun olisi pitänyt syntyä 1945. Olisin ollut nuori 1960-luvulla. Se olisi ollut hauskaa.

Teini-iässä inhosin erityisesti koulunkäyntiä, sääntöjä ja sitä, että maailma ei toimi kuten haluan. Vaati aikuistumisen ymmärtää, että liikennevalot eivät aina ole ­vihreitä minua varten. Olin itsekeskeinen paska.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun äitini kuoli. Olin ­18-vuotias.

Viimeksi nauroin tyttöystäväni Ritan (laulaja Behm) jutuille. Rita on sanavalmis ja hauska ihminen.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun joku tekee jotakin ­pyyteettömästi hyvää jonkun toisen hyväksi.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun… ei, minä en kilju. Mutta riemuitsin sydämeni pohjasta Turun Kirjamessuilla, kun vaikutusvaltainen kirjallisuusihminen Seppo Puttonen sanoi uusimman romaanini Elämä: Esipuhe olevan vuosisadan merkittävin kotimainen teos: ”Yhtä tärkeä kuin Tuntematon sotilas, ellei jopa tärkeämpi.”

Vihaan sydämeni pohjasta kaikkea nykymusiikkia paitsi Ritan musiikkia.

Viimeksi rakastuin Ritaan ja rakastun joka päivä uudestaan. Kauhean siirappista, mutta niin se vain on.

Kateellisena katson, kun joku toinen voittaa jonkin palkinnon ja minä en.

Pelkään kuollakseni, että muut ihmiset ­näkevät minut niin kuin näen itseni.

Kadun yhä takavuosien yltiöpäistä rellestämistä. Meni aikaa hukkaan kännissä ja krapulassa.

Pyydän anteeksi, että olen nuorempana saattanut ­loukata jotakuta ihmistä käyttäytymiselläni.

En aio koskaan antaa anteeksi sitä, että en toteuttanut äitini viimeistä toivetta. Kaksi päivää ennen kuolemaansa äitini pyysi pesemään talomme ikkunat. Syöpä oli edennyt jo niin, ettei hän jaksanut pestä niitä itse. Minä olin niin murrosikäinen ja laiska, että en saanut ikkunoita pestyä. Sitä en ole antanut anteeksi itselleni.

Sukurasitteeni on yliherkkyys, heikkohermoisuus, ­epävakaus ja alkoholismi.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin Ritan tai Muhammad Alin. Ali on jo kuollut, mutta ­voisin kuolla hänen puolestaan silti.

Juuri nyt ottaa päähän, että en ole tällä hetkellä ­inspiroitunut eikä uusi kirja etene. En harrasta mitään, joten jos en kirjoita, minulla ei ole mitään tekemistä.

Ennen oli paremmin ainakin kaikki. Olen niitä ­ihmisiä.

Minun jumalassani mukavinta on se, että se ei kauheasti puutu asioihini.

Antakaa minun edes ­kerran näyttää itseltäni ilman, että joku tulee kysymään, käytätkö huumeita. En käytä.

Aion vielä opetella nauttimaan elämästä ja rentoutumaan.

13 kommenttia