Mikael Jungner katsoo elämää komediana: ”Syvästi traagisistakin tapahtumista löytyy koomillinen hippu”

1. Haluamme tulla nähdyiksi

”Olen innostunut modernista johtamisesta. Seuraan yritysjohtamisen kehitystä, ja johtaminen on Suomessa nyt huikeasti parempaa kuin 20 vuotta sitten. Ihmisillä on halu tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi. He kaipaavat elämää, jossa on tarkoitusta ja merkitystä. Nämä ajatukset lähestyvät sitä vapaan kasvatuksen ideaa, jota olen päässyt vanhempieni ansiosta kokemaan. Kun ihmisille annetaan työpaikalla mahdollisuus kasvaa, saavutukset ovat huikeita. Sitä on hieno seurata.

Kyse on luottamuksesta, valmentamisesta ja symmetriasta. Työpaikoilla pitäisi vallita vallan, tiedon ja karisman tasapaino, jotta ihmisten lajityypillinen tapa olla yhteydessä pääsisi oikeuksiinsa. Usein valtaa tai tietoa pantataan, mikä lamaannuttaa tai saa ihmiset tuntemaan itsensä pieniksi. Yksi mentoreistani oli edesmennyt tutkija, visionääri Esko Kilpi. Hän puhui niin viisaita, että ne avautuvat minulle vasta vuosien jälkeen. Yrityksemme työntekijöiltä olen oppinut, miten tärkeää on hyvä energia ja se, miten kohtelet toisia. Se voi olla joko innostavaa tai latistavaa.”

2. Tunteita tulee ja menee

”En usko itsetutkiskeluun, eikä minua kiinnosta itseni terapointi. Tunteet menevät ja tulevat. Tunnen itseni niin hyvin, ettei sisälläni ole enää mitään kiehtovaa. Elämä on komedia, ei tragedia. Syvästi traagisistakin tapahtumista löytyy koomillinen hippu. Voit vähintään nauraa itsellesi. On vapauttavaa tajuta, että olen universumille tyystin merkityksetön.

Uskon paljon armoon, ja se koskee myös itseäni. En näe virheitäni ahdistavina ongelmina. Kun terveyteni notkahti ensi kerran, annoin itselleni luvan velloa itsesäälissä päivän, mutta kyllästyin siihen pian. Sitten ryhdyin miettimään, mitä kaikkea tällä romulla voi vielä tehdä – yllättävän paljon. Edesmennyt vaimoni Maria houkutteli minut pois spartalaisesta työhön keskittymisestä.

Olen oppinut eniten itsestäni lukemalla ja kuuntelemalla muita. Siten alkaa tuntea, mitä toinen tuntee. Rutger Bregman sanoo kirjassaan Hyvän historia, että ihminen on pohjimmiltaan läpeensä hyvä. Se on radikaali ajatus.”

3. Ehdoton rakkaus siirtyy

”Olen koko ikäni kylpenyt vanhempieni ehdottomassa hyväksynnässä ja rakkaudessa. En osaa aina arvostaa sitä tarpeeksi enkä huomaa, jos muilla ei niin ole. Minulta uupuu herkkyyttä huomata muiden lapsuuden traumojen synnyttämä ahdistus ja tuska. Olen löytänyt tasapainon itseni ja universumin välillä, eikä se hevillä järky. Kuvittelen, että muutkin löytävät saman, kun vähän pitää kädestä ja sanoo oikeita sanoja. Mutta ei se niin mene. Moni kantaa taakkaa, joka ei halaamalla parane.

Olen yrittänyt siirtää samaa ehdotonta rakkautta tyttärelleni. Hänestä on kasvanut hieno ihminen: herkkä, viisas ja älykäs. Siitä kiitos kuuluu erityisesti hänen äidilleen Hennille – mutta ainakaan minä en ole mokannut sitä.

Isänä minussa on parasta se, että olen antanut tyttärelleni loputonta hyväksyntää ja rentoutta, tuonut kummallisia ajatuksia ja lukenut hänelle kirjoja ääneen. Olen yrittänyt avata hänelle maailmaa suurena seikkailuna. Hän lähtee syksyllä opiskelemaan Italiaan. Se on rohkea valinta. Paljon helpompaa olisi jäädä tuttuihin kuvioihin Helsingin Bulevardille. ”

4. Laukut on jo pakattu

”Olen ollut onnekas. Minulla on ollut paljon kaikenlaista, syövästä aivoinfarktiin, mutta täällä sitä vielä keikutaan. En tiedä, montako yhdeksästä elämästäni olen jo käyttänyt, mutta olen fatalisti. Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Olen elänyt suurimman osan aikuiselämästäni vaarallisten sairauksien keskellä, mikä jättää jälkensä. Minulla ei ole illuusiota kuolemattomuudesta, ja nykyhetken merkitys on korostunut. Olen ehtinyt tehdä sen, mitä varten olen maailmaan syntynyt. Olen ollut yli kymmenen vuotta valmis siirtymään eteenpäin. Laukut on jo pakattu. Mitään ei ole sanomatta tai tekemättä, eikä kuolema pelota tai huoleta.

Vakava sairaus on aina rankempaa omaisille kuin sairastuneelle. Sairastuneen olisi hyvä miettiä, miten omaisten taakkaa voisi keventää. Läheisen kuolemaan suhtaudun aivan toisin. Silloin häviää ihminen, jonka kanssa voi jakaa yhteisiä muistoja. Elämän seikkailussa pysäyttävää on vain se, kun läheinen lähtee.

Elämän tarkoitus on palvella ja auttaa toisia. Tämä on meihin sisään koodattu. Vain se kaikuu ikuisuuteen, mitä teet elämässäsi muille. Ihmisten pitäisi unohtaa rahan ja vallan tavoittelu ja miettiä, miten voi auttaa muita.”