”Lapselle saattaa tulla ensimmäiseksi mieleen sanat englanniksi ja vasta hetken päästä suomeksi” – Tällaista ruutuaikaa puheterapeutit suosittelevat

Kuinka paljon lapsi voi katsoa televisiota ja räplätä kännykkää vapaasti? Pitäisikö ruutuaika kieltää kokonaan?

Suomessa ei toistaiseksi ole kansallisia ruutuaikasuosituksia. HUSissa on kuitenkin syksyn aikana työstetty ruutuaikaesitettä, jota on määrä jakaa foniatrian sekä lastenpsykiatrian poliklinikan asiakasperheille. Dokumentissa avataan ruutuajan eli älylaitteiden käytön ja television katselun vaikutusta lasten kielen kehittymiseen.

Alle 2-vuotiaat lapset eivät tarvitse ruutuaikaa ollenkaan. Alle kouluikäisille tunti päivässä ikätasoisia pelejä tai ohjelmia riittää – ja ruudun äärellä tulisi olla mahdollisimman usein vanhemman kanssa.

Alakouluikäiset taas voivat olla ruuduilla kaksi tuntia päivässä, mutta joissain tilanteissa sekin voi olla liikaa. Vanhempien tulisi seurata, miten ruutuaika vaikuttaa lapseen ja aiheuttaako se esimerkiksi ärtyisyyttä. Silloin koululaisen ruutuaikaa on syytä vähentää.

Tällaisia suosituksia antavat HUSin puheterapeutit Riikka Mustonen ja Juuso Tuovinen, ruutuaikaesitteen toimittajat. Heidän lisäkseen esitteen toimitustyöhön osallistui puheterapeutti Eeva Hiekkavuo.

Ruutuajan haitallisuudesta on puhuttu kuluneena syksynä paljon. Niin sanottua YouTube-englantia puhuvat lapset ovat tuttuja sekä Mustoselle että Tuoviselle. Tapauksia on kummankin vastaanotolla viikoittain.

– Yllättävän usein nousee esille se, että vanhemmat kertovat, että lapsen vahvin kieli on englanti, jota kukaan ei äidinkielenään puhu kotona. Eli englanti ei ole kenenkään kotikieli, mutta silti se on se lapsen vahvin kieli. Lapsi puhuu kavereiden kanssa englantia ja sitten pohditaan, mistä tämä englanti nyt on tullut, mutta kyllähän se aika usein juontaa juurensa ruutuun, Tuovinen sanoo.

– Kun nimetään kuvia, lapselle saattaa tulla ensimmäiseksi mieleen sanat englanniksi ja vasta hetken päästä suomeksi tai ei ollenkaan suomeksi, Mustonen jatkaa.

Riikka Mustonen tekee parhaillaan väitöskirjaa ruutuajan vaikutuksesta alle kouluikäisten lasten kielelliseen kehitykseen. Kliinistä työtä hän tekee HUSin lastenpsykiatrialla. Hänen vastaanotollaan käy noin 6–13-vuotiaita lapsia, joilla on jokin lastenpsykiatrinen syy hakeutua hoitoon. Syy voi olla esimerkiksi autismikirjon tai tarkkaavaisuuden pulma, ahdistus tai masennus.

Tuovinen puolestaan työskentelee HUSin foniatrian poliklinikalla. Hänen vastaanotollaan käy noin 5–9-vuotiaita lapsia, joilla epäillään olevan kehityksellinen kielihäiriö. Näiden lasten kehitysprofiilissa kieli ei ole kehittynyt samaan tapaan kuin muut taidot, kuten visuaalinen hahmotuskyky tai päättely.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana lähetteiden määrä foniatrialla on suunnilleen kuusinkertaistunut, Tuovinen kertoo.

Mustosen mukaan lähetteiden määrä on kasvanut myös lastenpsykiatrian puolella. Syitä voi toistaiseksi vain spekuloida. Huomionarvoista on Tuovisen mukaan se, että monikielisten perheiden lapset ovat vastaanotolla yliedustettuina.

Tiedetään, että runsas ruutuaika voi haitata lapsen kielen kehitystä. Mitä nuorempana digitaalisten laitteiden käyttö on aloitettu, sitä suurempi vaikutus ruutuajalla voi olla lapsen kielellisiin taitoihin.

Vaikka älylaitteiden käytön haitallisuudesta on käyty runsaasti julkista keskustelua tänä syksynä, molemmat asiantuntijat tähdentävät, ettei ruutuaikaa voi yksinään syyttää muutoksesta. Muitakin syitä lähetteiden määrän kasvulle on.

– Esimerkiksi ihmisten tietoisuus eri häiriöistä on lisääntynyt, Mustonen sanoo.

Mustonen on tutkinut väitöskirjassaan eurooppalaisten vanhempien suhtautumista lasten ruutuaikaan. Alustavat tulokset kertovat, että täällä Suomessa vanhemmat suhtautuvat siihen verrattain myönteisesti.

– Alustavasti näyttää siltä, että jos vanhemmat näkivät ruutuajan positiivisena, silloin lapsilla oli myös enemmän kokonaisruutuaikaa. Ja toisaalta lasten kokonaisruutuaika oli yhteydessä heikompiin kielellisiin taitoihin, Mustonen sanoo.

Kun lähetteiden määrä poliklinikoilla on kasvanut, asiantuntijat ovat joutuneet miettimään, mistä se johtuu.

– Kyllä ruutuaika tulee esille tosi usein, ja lapset haluavat vastaanotollakin enemmän ja enemmän ruutua, Tuovinen sanoo.

Hän kertoo, että toisinaan vanhemmat saattavat itse kysyä vastaanotolla, saako lapselle antaa kännykän, jos tämä on levoton.

Mitä lapselle sitten pitäisi tarjota ruutuajan sijaan, jotta äidinkieli kehittyisi toivotulla tavalla? Vuorovaikutusta tässä ja nyt, tähdentävät Mustonen ja Tuovinen.

– On hirveän tärkeää, että lapsille ollaan läsnä, kerrotaan heille, että he ovat tärkeitä ja huomion keskipisteitä. Luodaan vuorovaikutusta ja tunneyhteyttä, Tuovinen sanoo.

Mustonen ja Tuovinen suosittelevat, että kotona puhuttaisiin vain kotikieliä.

– Englantia ei ole kenenkään tarve oppia ruudulta, varsinkaan jos se ei ole kenenkään kotikieli, Tuovinen sanoo.

Jos ohjelmia katsoo, vanhempien kannattaisi katsoa niitä mahdollisimman paljon yhdessä lapsen kanssa.

– Lapsi ei vain opi ruudulta samalla tavalla kuin vuorovaikutuksesta, vaan tarvitsee aikuisen apua siihen.

Riikka Mustonen huomauttaa, että ruutuajasta on lupa myös nauttia ja iloita. Lastenohjelmista voi esimerkiksi saada leikki-ideoita, joihin vanhempi voi mennä mukaan.

– Kiinnittää vain huomiota ruutuajan sisältöön ja siihen, että se ei mene liiallisuuksiin. Vanhempana kannattaa tarkastella välillä myös omaa ruutuajankäyttöä, hän sanoo.

Muokkaus 25.11.2024 klo 10.01: Lisätty tieto, että puheterapeutti Eeva Hiekkavuo osallistui ruutuaikaesitteen toimittamiseen.