Mikä on Italian rikkain jalkapalloseura? – Vastaus voi yllättää, mutta takana on maailman tunnetuimpia futisnimiä
Ihan jokaiseen Serie A:n nousijajoukkueeseen ei yhdistettäisi siirtohuhuissa jopa Sergio Ramosin, Luka Modricin, Luis Suárezin ja Mauro Icardin kaltaisia huippunimiä. Comoon – jossa tähtiä riittää seurajohdossakin – yhdistetään.
Britti Dennis Wise. Katalaani Cesc Fàbregas. Ranskalainen Thierry Henry. Maailmankuuluja tähtijalkapalloilijoita vuosituhannen vaihteen kummankin puolin.
Italialainen Pietro Vierchowod. Ruotsalainen Dan Corneliusson. Brasilialainen Dirceu. 1980-luvun tunnettuja huippupelaajia.
Mikä heitä kaikkia yhdistää?
Kenties yllättävää, mutta totta: Yhdistävä tekijä on vastikään Italian Serie A:han 21 pitkän vuoden jälkeen palannut perinneseura Como 1907.
Wise toimii sen ylimmässä johdossa, Fàbregas valmennustiimissä, Henry osaomistajana. Vierchowod, Corneliusson ja Dirceu puolestaan kuuluivat Comon edellisen menestysjakson arvostetuimpiin runkopelaajiin. Sarjasijoitukset osuivat 80-luvulla monesti Serie A:n puolivälin tienoille, mikä oli ns. pikkuseuralta erinomainen saavutus.
Mikä on vielä tätäkin yllättävämpää? Como 1907 on useiden urheilutaloustutkimusten mukaan tällä hetkellä jopa koko Italian varakkain jalkapalloseura, mikä saattaa Juventuksen, Interin ja AC Milanin kaltaisten jättiläisten tähdittämässä futismaassa tuntua erikoiselta. Arviot ovat silti täysin realistisia ja selittävät edellä mainittujen ex-tähtipelaajien kiinnostusta Comoa kohtaan.
Varallisuus perustuu seuran omistajaksi huhtikuussa 2019 ryhtyneen brittiyhtiö SENT Entertainment Ltd:n sekä tätä hallinnoivan indonesialaisen multiteollisuusjätti Djarumin rikkauksiin. Konsernin johdossa toimivien ja maailman äveriäimpiin henkilöihin kuuluvien Hartonon veljesten yhteisomaisuuden kerrotaan olevan yli 40 miljardia dollaria.
Suhteessa taloudellisiin resursseihinsa Como on koko kuluneen viisivuotisjaksonsa ajan operoinut hyvin maltillisesti, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Urheilullisia pikavoittoja ei ole lähdetty hakemaan, sillä koko seuratoiminta on haluttu rakentaa mahdollisimman vakaalle ja kestävälle pohjalle.
On kiinnostavaa, että upporikkaiden omistajien saapuessa Comoon seura pelasi vielä Italian neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Serie D:ssä. Nousu C:hen toteutui toki jo kyseisenä keväänä 2019. Seuraava taso eli Serie B saavutettiin kauden 2020-21 päätteeksi, mitä seurasi kaksi 13:tta sijaa ennen tämänkeväistä nousua pääsarjaan.
Como on noin 84 000 asukkaan järvenrantakaupunki Pohjois-Italiassa Lombardian hallintoalueella Sveitsin rajan tuntumassa. Se on tunnettu muun muassa kauniista vuoristomaisemistaan, vilkkaasta turismistaan, herkullisesta järvikalastaan, vireästä metalliteollisuudestaan – ja viimeistään nyt myös jalkapallosta.
Keskiviikko 1. toukokuuta on Italiassakin pyhäpäivä, mutta tai juuri siksi Stadio Giuseppe Sinigaglian ympärillä riittää vilinää. Vajaan tunnin kuluttua alkaa Serie B:n kolmanneksi viimeisen kierroksen ottelu Como-Cittadella. Voitto ei vielä varmistaisi kotijoukkueen nousua, mutta olisi taas yksi tärkeä askel kohti suuren unelman täyttymistä.
Kevyt kevätsade on juuri lakannut, kun joukkueet saapuvat kentälle alkulämmittelyyn. Viereiseltä Comojärveltä puhaltelee lempeä tuuli. Vuonna 1927 valmistuneen piskuisen stadionin ränsistyneet katsomorakenteet muistuttavat sen akuuteista kunnostustarpeista. Eiköhän seurajohdolta löydy tähän(kin) riittävästi ”taskurahaa”.
Ottelu alkaa tasaisissa merkeissä. Ilmiselviä nousupaineita mukanaan kantava Como pelaa hermostuneesti, sarjapaikkansa jo varmistanut Cittadella vapautuneesti. Kymmenen minuutin kohdalla yleisön päähuomion vie järven yltä puksuttaen saapuva vesitaso, joka tekee stadionin yläpuolella laajan kaarroksen palatakseen taas tulosuuntaansa.
Kotijoukkueen monituhatpäinen fanipääty pitää yllä kovaa ja jatkuvaa meteliä. Lehdistökatsomossa viereisellä paikalla työskentelevä jo kypsään ikään ehtinyt toimittajakollega esittäytyy Enricoksi. Pitkää kokemusta tuntuu löytyvän.
– Olin täällä näissä samoissa tehtävissä jo 70-luvulla. Ai että kuinka hieno joukkue Como silloin olikaan! herrasmies tunnelmoi.
Jää arvailun varaan, sisältyykö kommenttiin kritiikkiä modernia urheiluviihdeteollisuutta kohtaan. Joka tapauksessa se sisältää herkkää nostalgiaa, kunnioitusta menneitä aikoja kohtaan, tervettä ylpeyttä hienosta seurahistoriasta. Comossa pelattiin jalkapalloa jo yli sata vuotta ennen aasialaisia ökyrahoittajia.
Maalittoman ensimmäisen puoliajan jälkeen kotijoukkue tuntuu jonkin verran vapautuneen. Pallo liikkuu, peli hengittää, maalipaikkoja syntyy.
Mutta. Cittadella iskee lujaa takaisin ja siirtyy vähän toisen puoliajan puolivälin jälkeen klassisen tilanteenvaihtohyökkäyksen päätteeksi 1–0-vierasjohtoon. Kotiyleisö hiljenee.
Como ei lannistu takaa-ajoasemastaan, vaan näyttää vain pari minuuttia myöhemmin, mistä nousijasuosikki on oikeasti tehty. Kentälle vaihdosta tullut Simone Verdi saa rangaistusalueen rajan tuntumassa jalkansa vapaaksi ja laukoo pallon maata pitkin vastustamattomasti takatolpan kautta verkkoon. 1–1.
Cittadellan maalin takana juhlivan fanipäädyn desibelitasot moninkertaistuvat ja alkavat siivittää Comoa kohti voittoa. Joukkue on yhtäkkiä kuin uudestisyntynyt.
Väistämätön tapahtuu neljännellä lisäaikaminuutilla. Como saa vasemmalta kulmapotkun, jonka jälkitilanteesta puolustaja Edoardo Golnadiga niittaa isäntien 2–1-voittomaalin, vähitellen jo kiusallisten VAR-tarkistustenkin myötä. Ottelu utuisessa iltapäivässä päättyy riehakkaisiin tunnelmiin.
– Tiesimme Comon olevan erittäin vahva joukkue. Emme välttämättä olleet huonompi osapuoli, mutta heillä on huippuyksilöitä, jotka tekivät tänään ratkaisevan eron, Cittadellan päävalmentaja Edoardo Gorini arvioi realistisesti lehdistötilaisuudessa.
Kollega Osian Roberts saapuu mediatiloihin hetkeä myöhemmin. Ennen kuin Comon 58-vuotias walesilaisluotsi istuutuu paikalleen salin eteen, hän kättelee kohteliaasti kaikki läsnäolijat. Käytös ja olemus huokuvat perinteistä brittiläistä herrasmieshenkeä.
– Tärkeimpiä voitonavaimia oli johtavien pelaajiemme todella merkittävä rooli, joka korostuu juuri tällaisissa tasaisissa otteluissa, Roberts alleviivaa.
Karismaattisen valmentajan jälkeen paikalle kutsutaan maalintekijät Verdi ja Goldaniga. Kummankin hymyileviltä kasvoilta on aistittavissa suuri helpotus.
– Olin valmis tulemaan Comoon tammikuussa Cagliarista lainalle, sillä täällä on käynnissä erittäin kiinnostava projekti. Pääasia on paiskia töitä yhdessä, Goldaniga sanoo.
Comon vetovoimasta kertoo paljon, että se on kyennyt houkuttelemaan pelaajia riveihinsä Serie A:ta myöten. Esimerkiksi Verdi edusti pääsarjassa viime kaudella maineikasta Torinoa, ja Goldanigan tavoin talvella lainalle saapunut Gabriel Strefezza kuului vielä viime syksynä Leccen tärkeimpiin runkopelaajiin.
Kun suora nousu Serie A:han on nyt varmistunut, iso kysymys kuuluu: mitä Comon lähitulevaisuudelta voi realistisesti odottaa? Ainakin olosuhteisiin on luvassa merkittävää kehitystä, mikä puolestaan lisää niin urheilullisia kuin taloudellisia kasvu-, kehitys- ja menestysmahdollisuuksia.
– Satsaamme aivan varmasti uuteen stadioniin. Tämä on jo päätetty. Piste! kaupungin pormestari Alessandro Rapinese julisti päättäväisesti heti nousun varmistuttua.
Seuralle on suuri etu, että sen kotiseutu on vaurasta ja vilkasta matkailualuetta. Keskeinen sijainti Euroopan sydämessä sekä sujuvat kulkuyhteydet lisäävät houkuttelevuutta. Esimerkiksi Cittadella-kotipeliin oli saapunut katsojia ja toimittajia Italian lisäksi muun muassa Sveitsistä, Itävallasta, Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Englannista.
– Täällä on paljon kehityspotentiaalia. Como on unelmien paikka, jossa haaveista voi todellakin tulla totta, seuran operatiivisessa johdossa uusien omistajien alkuaikoina toiminut amerikkalaismanageri Michael Gandler maalaili viitisen vuotta sitten ja oli – nyt – jälkiviisaasti katsottuna pitkälti oikeassa.
On ilmiselvää, että joukkueen pelaajien kokonaislaatua on kyettävä nostamaan huomattavasti. Serie A on aivan eri maailma kuin Italian toinen sarjataso, joten kesän siirtoikkunassa saatetaan nähdä paljonkin vaihtuvuutta.
Como hyötynee pelaajamarkkinoilla merkittävästi hyvästä maineestaan, raikkaana pidetystä toimintamallistaan ja taloudellisista muskeleistaan. Seuraan on viime päivinä yhdistetty jopa Sergio Ramosin, Luka Modricin, Luis Suárezin ja Mauro Icardin kaltaisia huippunimiä.
– Tarvitsemme luonnollisesti laatuvahvistuksia kaikille osa-alueille, joskin maalivahtiosasto on jo erinomaisessa kunnossa. Nykyjoukkueen taso ei kuitenkaan riittäisi Serie A:han, Comoa lapsesta asti kannattanut ikifani Franco Begnis, 63, näkee.
– Olen silti luottavainen, sillä seurajohto on jo osoittanut halunsa ja kykynsä satsata toimintaan sekä ollut koko ajan sanojensa mittainen. Kun omistajilta kysyttiin, voisiko lähivuosina olla mahdollista pelata jopa eurocupeissa, vastaus oli, että miksipä ei.
Comossa syntynyt ja koko ikänsä asunut Begnis puhuu ja vastaa kysymyksiin innostuneesti tervettä ylpeyttä äänessään. Hän muistaa kirkkaasti 1970-luvun tapahtumia sekä maalivahti-idolinsa Antonio Rigamontin ja Villiam Vecchin kuin eilisen päivän. Keskustelussa kuuluu ripaus haikeuttakin.
– On joka tapauksessa tosi hienoa, ettei nykyinen seurajohto ole lähtenyt ottamaan liian pitkiä askelia. Meneillään on järkevä projekti, jossa on ymmärretty myös markkinoinnin ja fanituotemyynnin iso merkitys sekä kaupungin matkailuun ja turismiin liittyvät synergiaedut.
Comon valmentajatilanne on jossakin määrin samankaltainen kuin Veikkausliigassa HJK:lla, SJK:lla ja AC Oululla. Roberts on lisenssisyistä toiminut ”vain” nimellisenä päävalmentajana, mutta tehtävää on käytännössä hoitanut Cesc Fàbregas, joka voinee ensi kaudella tehdä työtään jo täysimittaisesti.
Serie A:ssa on harvoin nähty sarjanousijaa, jonka tulevaisuus sisältää näinkin paljon potentiaalia ja kehitysmahdollisuuksia. Seurasta tulee mieleen AC Monza, joka nousi pääsarjaan Silvio Berlusconin johdolla vuonna 2022 ja on nyt kahdella peräkkäisellä kaudella sijoittunut tukevasti Serie A:n keskivaiheille. Kenties rohkaiseva esimerkki Comollekin?
Stadio Sinigaglia on lehdistötilaisuuden jälkeen jo hiljentynyt, mutta kannattajien riemukkaat voitonjuhlat jatkuvat lähibaareissa. Myös 40 kilometrin päähän Milanoon suuntaavassa junassa kuuluu faniryhmien kaljaisia kannatuslauluja. Huutoa. Naurua. Uhoakin.
Tapaamisiin siis Serie A:ssa. Kenttä ja peli kertokoot, kuinka siellä käy.
