Ihmiskunnan seuraava askel on neuvottelun, sopimisen ja vuoropuhelun aikakausi – Aloitetaan se tänään
Kuilu meikäläisten ja heikäläisten välillä aukeaa yhä ylittämättömämmäksi joka kerta, kun suhtaudumme heikäläisiin ennakkoluuloisesti, kirjoittaa Pekka Sauri.
Homo sapiens on lähettänyt luotaimen Marsiin, voittanut isonrokon ja keksinyt kvanttifysiikan. Miksei viisas ihminen ole kyennyt ratkaisemaan kaikkein tärkeintä kysymystä – yhteisen ymmärryksen puutetta maailman ongelmien ratkaisemisesta?
Niin demokratian kuin koko sivilisaationkin kohtalo on olennaisesti ihmisten keskeisen keskustelun, neuvottelun ja sopimisen varassa.
Yhteisymmärrykseen pyrkiminen kaikille yhteisistä kysymyksistä on välttämätöntä sekä paikallisesti että viime kädessä maailmanlaajuisesti.
Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeät ratkaisut ovat yhä selkeämmin ylikansallisia ja ylikulttuurisia. Siksi vuorovaikutus- ja keskusteluosaaminen yli ideologisten ja kulttuuristen kuilujen on turvallisen tulevaisuuden perusedellytys. Se alkaa itsekunkin omista lähimmäisistä ja ulottuu lopulta maailmanlaajuiseen sovintoon.
Tämä saattaa kuulostaa sinisilmäiseltä idealismilta tilanteessa, jossa demokratia on puolustuskannalla autokratiaa vastaan. Sitä se epäilemättä onkin, jos sitä yritetään soveltaa aggressiiviseen, imperialistiseen diktatuuriin, joka on julistanut sodan ”länttä” vastaan – sitä länttä, johon mekin Suomessa vankasti kuulumme.
Tämä voi kuulostaa sinisilmäiseltä tilanteessa, jossa demokratia on puolustuskannalla autokratiaa vastaan.
Ehkä voisimme harjoitella tulevaisuuden kannalta välttämätöntä vuorovaikutus- ja keskusteluosaamista kotimaassamme, jossa sananvapaus, tasa-arvo ja luottamus demokraattisiin instituutioihin on planeetan parhaimmissa kantimissa.
Ensimmäinen harjoitustehtävä voisi liittyä siihen, kuinka tinkimättömästi sovellamme samoja sääntöjä ”meikäläisiin” ja ”heikäläisiin”. Tämä on perinteisesti ollut ihmislajille erittäin vaikea rasti.
Meikäläiset ovat luotettavia ja heikäläiset epäluotettavia. Meikäläisten motiivit ovat puhtaat ja nuhteettomat, heikäläiset hautovat mielessään ties millaisia juonia.
Meikäläiset perustavat sanomisensa ja tekemisensä puolueettomaan tietoon, heikäläiset taas puolueellisiin mielipiteisiin ja uskomuksiin. Kärjistyneimmillään heikäläisiä saa leimata ikävällä nimittelyllä, kun he nyt kerran ovat heikäläisiä. Jos taas heikäläiset nimittelevät meikäläisiä samalla tavalla, se on taas solvaamista ja herjaamista, josta olemme kovasti pöyristyneitä.
Kuvioon kuuluu, että tämä asetelma vahvistaa itseään. Kuilu meikäläisten ja heikäläisten välillä aukeaa yhä ylittämättömämmäksi joka kerta, kun suhtaudumme heikäläisiin ennakkoluuloisesti.
Ennakkoluulot johtavat siihen, että tiedämme heikäläisten uhkaavat ajatukset ja aikeet keskustelematta heidän kanssaan – eihän heidän kanssaan nimittäin voi keskustella, kun heidän ajatuksensa ja aikeensa ovat niin uhkaavia. Paljon turvallisempaa on keskustella vain meikäläisten kesken ja sulkea heikäläiset keskustelun ulkopuolelle.
Ja heikäläisten näkökulmasta he ovat tietenkin itse niitä meikäläisiä ja me taas heikäläisiä.
Ihmiskunnan seuraava askel on keskustelun, neuvottelun ja sopimisen aikakausi.
Aloitetaan se tänään. Vaikka jo seuraavalla puheenvuorollamme.
