Mikä hitto on hiilinielu ja miksi siitä riidellään? Tässä vastauksia kymmeneen kysymykseen

Mikä on hiilinielu?

Sitä, mikä imee ja varastoi ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia talteen kutsutaan hiilinieluksi. Hiilinieluja eivät ole ainoastaan puut ja metsät, vaan myös meret, maaperä ja ne suot, jotka sitovat enemmän hiiltä itseensä kuin päästävät sitä ilmoille.

Hiili kulkee ilmakehän, merten ja maaekosysteemien välillä luonnollisesti. Ihmiskunta on saanut tuon kierron vakavaan epätasapainoon: on poltettu kivihiiltä ja öljyä, hakattu metsiä ja viljelty maata kuluttavin tavoin. Ilmakehä ja meret ovat lämminneet nopeasti ja rajusti. Terveet ja voimakkaat hiilinielut ovat tärkeitä, koska ne viilentävät ilmastoa.

Kun Suomessa puhutaan hiilinieluista, tarkoitetaan lähes aina metsää. Se johtuu siitä, että Suomessa on paljon metsiä, ja metsätalous on kansantaloudelle tärkeätä. Siksi metsä kiinnostaa poliitikkoja. Silloin tällöin hiilinielupuheissa vilahtelevat myös maatalousmaat.

Entä hiilivarasto?

Metsän hiilinieluun liittyy koko metsämaan hiilivarasto – kaikki se hiili, joka on tallessa kasvillisuudessa ja maaperässä. Esimerkiksi Suomen metsissä hiiltä on varastossa maaperässä enemmän kuin puiden rungoissa, oksissa, lehdissä ja juurissa.

Nyt ilmasto lämpenee vaarallisen nopeasti, ja 1,5 asteen tavoite uhkaa ylittyä jo tällä vuosikymmenellä. Sen vuoksi hiilivarastot ovat tärkeitä: lähivuosikymmenien ilmastotoimien kannalta on tärkeää pitää huolta metsien kasvun lisäksi siitä, että puiden ja maaperän hiili pysyisi varastossa, eikä pääsisi ilmakehään.

Tässä väliä on myös metsän hakkuutavoilla, ja sillä, mitä puulla tehdään.

Avohakkuissa maaperän hiiltä pääsee ilmakehään enemmän kuin poimintahakkuissa. Jos puu poltetaan energiaksi, hiili on saman tien ilmakehässä. Pitkäkestoisissa puutuotteissa tai puurakentamisessa hiili pysyy pidempään tallessa kuin lyhytikäisissä sellutuotteissa.

Suomen soiden turpeessa lepää vielä suurempi hiilivarasto kuin metsissä. Soiden hiiltä vapautuu ilmaan maa- ja metsätalouskäyttöön kuivaamisesta. Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää turpeen hajoamista entisestään.

Miksi hiilinieluista puhutaan niin paljon?

Säätytalon hallitusneuvotteluissa on väännetty Suomen ilmastopolitiikasta. Osa sitä ovat hiilinielut.

Suomen ilmastolaissa säädetään, että Suomen pitää olla hiilineutraali vuonna 2035. Se tarkoittaa, että kasvihuonekaasujen päästöt eivät ole nieluja suuremmat. Mitä paremmassa kunnossa luonnolliset nielut ovat, sitä helpommin tavoitteen voi saavuttaa.

Hiilinielujen vahvistaminen mainitaan myös ilmastolaissa. Koska ilmasto on polttava poliittinen kysymys, hiilinieluistakin keskustellaan.

Metsähakkuut saavat huomiota, koska ne ovat tärkeitä vientiteollisuudelle. Metsien kokonaishiilinielu kuitenkin heikkenee, kun hakkuita lisätään – ja niin Suomessa on nyt käynyt. Tämä kiristää ilmastotoimien kiirettä muualla yhteiskunnassa.

Kuinka suuri suomen metsien hiilinielu on?

Suomen metsien kasvavat puut ja kangasmaat nielivät vuonna 2021 kaikkiaan 138,2 miljoonaa tonnia hiiltä ilmakehästä. Kun siitä poistetaan hakkuista ja turvemaista aiheutuneet hiilipäästöt, saadaan metsien nettonieluksi 8,32 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vastaavat päästöt.

Se on paljon, mutta vähemmän kuin kertaakaan vuonna 1990 alkaneen seurannan aikana.

Jos metsät ovat nielu, miksi maankäyttö on hiilen lähde?

Päästöjä tarkastellaan yleensä koko maankäyttösektorilla. Sanahirviön sisällä on metsien käytön lisäksi myös maatalous, ruohikot, suot ja kosteikot. Tämä kokonaisuus oli vuonna 2021 ensimmäisen kerran Suomessa päästölähde, ei nielu.

Koska metsän hiilinielu pieneni niin paljon, muiden maankäytön osien päästöt ylittivät sen. Näin maankäytöstä tuli enemmän päästöjä kuin sitoutui talteen ilmakehästä.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ilman maankäyttöä olivat vuonna 2021 hieman alle 48 miljoonaa tonnia. Vuonna 1990 lukema oli noin 71 miljoonaa tonnia.

Suomen kaikki päästöt ja nielut ovat yhteenlaskettuna siltikin nyt vuoden 1990 tasolla. Tämä johtuu siitä, että hiilinielu on heikentynyt reippaasti. Kehnon kehityksen syynä ovat 2010-luvulla lisääntyneet metsien hakkuut, metsien kasvun pienentyminen ja turvemaiden päästöt.

Luonnonvarakeskuksen vajavaisin tiedoin tekemän pikalaskennan mukaan maankäyttöpuolesta on ehkä tullut 2022 taas hiilinielu, tosin hyvin heikko sellainen. Tämä johtuu siitä, että hakkuut ovat vähentyneet.

Lopettaako hiilinielujen vahvistaminen ilmastonmuutoksen?

Pelkästään hiilinieluja vahvistamalla ilmastokriisi ei ratkea. Fossiilisista polttoaineista luopuminen on ainoa tapa lopettaa ilmaston lämmittäminen. Terveet ja voimakkaat hiilinielut helpottavat fossiilitalouden alasajon kivuliaisuutta, ja auttavat ilmaston viilentämisessä, kunhan päästöt on saatu alas.

Ovatko vanhat metsät huono hiilinielu?

Joskus metsien hakkuita perustellaan sillä, että nuori metsä kasvaa nopeammin ja sitoo enemmän hiiltä kuin vanha. On totta, että 20–70 vuoden ikäisinä puut kasvavat nopeimmin.

Silti tutkimus osoittaa, että juuri hakkuita vähentämällä, ja Suomen metsien keski-ikää nostamalla, hiilinielua voitaisiin vahvistaa merkittävästi vuosikymmenten ajaksi. Vanha metsä voi säilyä hiilinieluna vuosisatoja. Lisäksi se muodostaa valtavan hiilivaraston.

Vanhan metsän etuna on suuren hiilivaraston lisäksi se, että puiden luonnolliset kuolemat ja runsas karike sitovat voimakkaasti hiiltä maaperään – jopa silloin, kun puiden biomassa ei enää kasva. Siksi vanhimmatkaan suomalaiset metsät eivät ole ilmasto-ongelma, ja luonnon monimuotoisuudelle ne ovat korvaamattomia.

Miksi hiilinieluista tulee riitaa?

Hiilinieluja koskevissa kiistoissa ovat vastakkain metsätalouden perinteinen näkemys metsistä puuvarantona ja tutkimustieto ilmastonmuutoksen ja metsätalouden suhteesta.

Sana hiilinielu tuli julkiseen keskusteluun viime vuosikymmenen puolivälissä – viimeistään kun Suomen ilmastopaneeli julkaisi Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen -raporttinsa vuonna 2015. Raportissa tarkasteltiin kriittisesti sitä, missä määrin puuta voidaan käyttää eri tarkoituksiin ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Kiistoissa pannaan usein vastakkain kansantalous ja ympäristö. Argumentit ovat pysyneet viime vuosina näissä kiistoissa samoina, mutta kiistoihin on tullut uusia osapuolia.

Kun metsätutkijoiden kesken yhteisymmärrys hiilinielujen ja hakkuiden yhteydestä on lisääntynyt, keskusteluun on osallistunut laajemmin eri tieteenalojen tutkijoita, kuten taloustieteilijöitä.

Viime vuosikymmeneltä lähtien tutkijayhteisö on varoittanut, että hakkuiden lisääminen heikentää Suomen metsien hiilinielua. Se, että maankäyttösektori oli vuonna 2021 hiilen lähde vaikeuttaa kansainvälisten ilmastovelvoitteiden saavuttamista, syö Suomen uskottavuutta ja aiheuttaa kustannuksia niin valtiolle kuin kansalaisillekin.

Maksaako hiilinielujen suojeleminen hirveästi?

Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen hillitseminen on paljon edullisempaa kuin nopeampaan lämpenemiseen sopeutuminen. Näin on ennen pitkää myös Suomessa. Lisäksi sopeutumisellakin on rajansa, jos lämpenemistä ei pysäytetä.

Hiilinielujen vahvistaminen on taloudellisesti järkevää jo nyt. Suomen sitoumukset EU:n ilmastopolitiikassa merkitsevät, että Suomen pitää pysyä tavoitteissaan. Nykymenoinen nielujen heikentyminen tarkoittaisi ainakin satojen miljoonien eurojen, jopa miljardiluokan korvauksia tällä vuosikymmenellä.

Voi ajatella, että nämä maksut olisivat tulosiirto veronmaksajilta metsäteollisuudelle, joka on viime vuosina tehnyt suuria voittoja.

Hiilinielujen laiminlyönti kävisi kalliiksi kansantaloudelle. Päästövähennykset pitäisi tehdä muualla, kuten liikenteessä tai maanviljelyssä. Hiilinielujen heikentyminen tarkoittaisi entistä tiukempaa sääntelyä ja kalliimpia investointeja liikenteeseen, energiaan ja maatalouteen, jotta Suomi pysyisi ilmastotavoitteissa.

Mitä on tehtävissä? Romahtaako Suomen metsätalous?

Hiilinielujen kannalta metsien hakkuumääriä pitää laskea. Suomen ympäristökeskuksen ehdottama nielujen kannalta kestävä hakkuutaso, noin 65 miljoonaa kuutiota vuosittain, on kymmenisen miljoonaa kuutiota vähemmän kuin nykyisin. Tällöin hiilinielu varovaisestikin arvioiden kaksinkertaistuisi nykyisestä.

Pudotus kuulostaa suurelta, mutta tarkoittaisi vain paluuta vuotta 2010 edeltäneisiin hakkuumääriin, ei metsäteollisuuden alasajoa.

Hiilinielujen huomioiminen voi tuoda kustannuksia metsäteollisuudelle, mutta samalla hyötyä kansantaloudelle. Parhaimmillaan se voi kannustaa kehittämään korkeamman jalostusasteen puutuotteita ilmastotavoitteiden kannalta ongelmallisten sellun ja bioenergian rinnalle.

Metsänomistajalle hiilinielujen vahvistaminen voi tarkoittaa siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen erityisesti turvemetsissä.

Se voi myös parantaa metsänomistajan asemaa. Nielujen kannalta olisi hyvä, jos isompi osa puusta myytäisiin arvokkaampana tukkipuuna. Hiilitukien avulla metsänomistajat voisivat saada metsiensä nieluista käyvän summan rahaa.

Lähteet: LUKE, SYKE, neuvotteleva virkamies Tuomo Kalliokoski (Ympäristöministeriö), tutkijatohtori Tero T. Toivanen (Helsingin yliopisto).