Mika Lehkosuo teki "epälehkosuomaisen" valinnan – Onko Pikkuhuuhkajien päävalmentaja menettänyt radikaalin asenteensa?
Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen uuteen valmennustiimiin liittyy Aition Erkko Meren mukaan kysymysmerkkejä. Varsinkin Matti Lähitien valintaa apuvalmentajaksi voidaan pitää yllättävänä, jopa "epälehkosuomaisena", Meri kirjoittaa.
Suomen Palloliitto uutisoi lauantaina alle 21-vuotiaiden maajoukkueen uudesta valmennustiimistä.
Pikkuhuuhkajat Slovakian EM-kisoihin johdattanut päävalmentaja Mika Lehkosuo valitsi apuvalmentajakseen liiton koulutuspäällikön Matti Lähitien. Muina valmennustiimin uusina jäseninä aloittavat fyysinen valmentaja Mika Lähderinne sekä videoanalyytikko Robert Nygård. Huoltajan tehtävään puolestaan tarttuu Toni Leinonen.
Varsinkin Lähitien valintaa Lehkosuon "vasemmaksi kädeksi", päävalmentajan kenties tärkeimmäksi sparrauskumppaniksi, voi pitää yllättävänä, jopa "epälehkosuomaisena".
Lehkosuon kanssa vuosien varrella keskustellessani hänen kommenteistaan on lähes aina välittynyt palava halu uuden etsimiseen. Valmentajana Lehkosuo ei ole juuri koskaan tyytynyt tuttuun ja turvalliseen.
”Yhteinen nimittäjä Lehkosuon rekrytoinneissa on lähes aina ollut se, että hän on pyrkinyt löytämään lähelleen tekijöitä, jotka ovat ainakin joiltakin ominaisuuksiltaan olleet häntä itseään osaavampia valmentajia.”
Valmentaessaan Veikkausliigassa kausina 2006–2019 Lehkosuo tuli tunnetuksi rohkeista, "out of the box"-tyylisistä apuvalmentajavalinnoistaan.
Aivan joka kerta valinnat eivät onnistuneet, mutta Lehkosuon selvänä pyrkimyksenä oli kääntää jokainen kivi ja löytää mahdollisimman ammattitaitoinen tiimi ympärilleen.
Työskennellessään espoolaisessa FC Hongassa Lehkosuo rekrytoi apureikseen muun muassa Gert Remmelin ja Jarkko Tuomiston, kaksikon, joka oli aiemmin valmentanut vain alasarjatasolla mutta joka oli kouluttautunut eri puolilla Eurooppaa.
Molemmat apuvalmentajat ponnistivat myöhemmin Pohjolan kenttiä suuremmille areenoille ja ovat nykyään arvostettuja tekijöitä myös Suomen ulkopuolella.
Siirryttyään Tapiolasta Töölöön ja HJK:n päävalmentajaksi Lehkosuon apureina toimivat eri ajanjaksoina muun muassa Toni Koskela, José Riveiro ja Anton Matinlauri.
Yhteinen nimittäjä Lehkosuon rekrytoinneissa on lähes aina ollut se, että hän on pyrkinyt löytämään lähelleen tekijöitä, jotka ovat ainakin joiltakin ominaisuuksiltaan olleet häntä itseään osaavampia valmentajia.
Osaajia, joilta on pitänyt löytyä jotain "ekstraa".
Monet Lehkosuon apuvalmentajista ovat myös edustaneet suomalaisen jalkapallon valtavirrasta poikkeavaa ajattelua.
”Käytännössä Lähitiellä ei ole juuri lainkaan mainittavaa kokemusta kansainvälisen tason jalkapallosta ja sen valmentamisesta.”
Matti Lähitien valinnassa on vaikea nähdä samaa logiikkaa kuin Lehkosuon aiemmissa rekrytoinneissa. Syy ei tietenkään ole Lähitien, vaan katseet kääntyvät ennen muuta Lehkosuohon, joka johtaa Pikkuhuuhkajien tiimiä.
Ensinnäkin porilaistaustaisen Lähitien valmennuskokemus on varsin vaatimatonta. Käytännössä hänellä ei ole juuri lainkaan mainittavaa kokemusta kansainvälisen tason jalkapallosta ja sen valmentamisesta. Lyhyehkö pesti Juha Malisen apuvalmentajana Pikkuhuuhkajissa ei tätä arviota muuta.
Myöskään Lähitien aiemmat näytöt eivät tue johtopäätöstä, että hän olisi jonkin tietyn pelin osa-alueen, kuten erikoistilanteiden valmentamisen tai prässipelaamisen, spesialisti.
Valintana Lähitie on oikeastaan kovin "palloliittomainen". Uskollinen työmies, joka on jaksanut ahertaa liitossa. Aition tietojen mukaan Lähitie on sinänsä pidetty henkilö liiton sisällä, mutta esimerkiksi valmennuskoulutusten sisällön kehittäjänä mies ei ole tullut tunnetuksi kovinkaan mullistavista ajatuksista.
Huomionarvoista myös on, että valintana Lähitie alleviivaa jälleen sitä mielikuvaa, että paras valmennusosaaminen muka löytyisi Palloliitosta eikä seurakentältä.
Onko Lähitie tosiaan paras osaaja, joka Suomesta löytyy tärkeässä ikävaiheessa olevan maajoukkueen kakkosvalmentajaksi?
Mikä on se tietotaito ja kansainvälinen kokemus, jolla hän pystyy tuomaan välttämätöntä kilpailuetua Pikkuhuuhkajien pelaamiseen?
”Jos Pikkuhuuhkajat haluaa pitää kiinni ja edelleen kehittää Remmelin tuomia periaatteita, Lähitien valintaan liittyy selvästi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.”
Uudessa valmennustiimissä Lähitie korvaa Puolan pääsarjassa valmentavan Gert Remmelin, joka on jo vuosikausia työskennellyt ulkomailla.
Tiedossa on, että Remmelin rooli ja panos Pikkuhuuhkajien pelin avainperiaatteiden kehittämisessä ja jalkauttamisessa oli suuri.
Jos Pikkuhuuhkajat haluaa pitää kiinni ja edelleen kehittää Remmelin tuomia periaatteita, Lähitien valintaan liittyy selvästi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Selvää on, että Lähitien viime vuosien olematon valmennuskokemus ja ohut kansainvälinen kosketus eivät tue tätä jatkuvuutta.
Jonkinlainen onni onnettomuudessa on, että Suomi pääsee aloittamaan uuden karsintaurakkansa kahdella helpohkolla vastustajalla, San Marinolla ja Kyproksella. Aikaa uudella valmennustiimillä ei kuitenkaan ole ruhtinaalisesti.
Todellinen testi on edessä viimeistään marraskuussa, kun Romania saapuu Pikkuhuuhkajien vieraaksi Turkuun.
”Onko 55-vuotias päävalmentaja "mukavoitunut" ja menettänyt osan radikaalista rohkeudestaan?”
Palloliiton tiedotteessa Lehkosuo luonnehti Lähitietä "helpoksi valinnaksi" tiimiin. Tarkemmat perustelut siitä, miksi juuri Lähitie on paras lisä uusiutuvaan "staffiin", olivat kuitenkin perin vaatimattomat. "Hyvä kuva jäi molempiin suuntiin", Lehkosuo tyytyi toteamaan.
Vai niin!
Lehkosuon aiempi työhistoria ja valinnat huomioiden päätös ja sen perustelut tuntuvat erikoisilta. Mieleen nousee väkisinkin kaksi kysymystä.
Onko 55-vuotias päävalmentaja "mukavoitunut" ja menettänyt osan radikaalista rohkeudestaan?
Vai onko päivittäinen palloliittolainen kulttuuri tehnyt Lehkosuosta kuvainnollisesti kuohitun orin?
