Mikä joukkue on ensi kaudella Valioliigan vahvin? – Siirtoikkunan käänteet muuttavat voimasuhteita

Kesän siirtoikkuna Englannin Valioliigaseurojen osalta on pyörähtänyt käyntiin totutusti useiden huhujen, mutta myös jo toteutuneiden siirtojen osalta ja seurojen voimasuhteita asetellaan kiihkeästi uuteen uskoon ennen elokuussa käynnistyvää uutta sarjakautta. Siirtoikkuna on avoinna aina syyskuun alkuun asti, ja tämän kesän erikoisuus, seurajoukkueiden MM-turnaus on aiheuttanut omat hämminkinsä siellä mukana olevien seurojen siirtopolitiikkaan. Aitio käy läpi tähän mennessä toteutuneita, huhuttuja ja merkitykseltään suurimpia siirtoja. Mikä ajatus niiden takaa löytyy ja ennen kaikkea, osuvatko ne maaleihinsa?

Valioliigan hallitseva mestari tuntuu olevan kunkku myös kentän ulkopuolella. Liverpool toimii juuri niin kuin kaikkien ammattimaisesti ja massiivisilla budjeteilla toimivien seurojen olettaisi pelaajasiirtojensa osalta toimia. Päätökset pelaajakaupoista, niin tulevien kuin lähtevienkin pelaajien osalta, perustuvat tarpeisiin, ne viedään päättäväisesti maaliin ja ennen kaikkea ajoituksellisesti juuri oikeaan aikaan. Seuraan hankittavat pelaajat halutaan mukaan välittömästi siirtoikkunan auettua, jotta kesän valmistava harjoitusjakso päästään toteuttamaan pääosin jo sillä pelaajaringillä, mikä Arne Slotilla on käytössään tulevan kauden ajan. Penniä ei venytetä siellä, missä siitä olisi kilpailulliselle menestymiselle haittaa, vaan kilpailukyvyn eteen ollaan valmiita panostamaan se summa, mikä siihen nykyisessä kilpailutilanteessa on panostettava.

Liverpoolin menestyminen niin hyvin oikeastaan koko 2020-luvun on seurausta edellisestä. Kun seura voitti Mestarien liigan keväällä 2019, se oli finaalivastustaja Tottenhamin kanssa hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Molemmat olivat matkalla ylös, ja siinä tienhaarassa, jossa päätettäisiin tulevien kausien suunta. Nyt jälkeenpäin voidaan todeta varsin hyvin, kuinka toinen niistä valitsi oikein, toisen lähtiessä karmealle harhapolulle, jolta se ei vieläkään ole löytänyt takaisin. Ikkuna ikkunalta Liverpool hankki tarvitsemiaan pelaajia, joiden avulla se ei ainoastaan vahvistanut sen hetkistä joukkuettaan, vaan loi sitä pitkäkestoista menestystä, joka saavutetaan osaltaan sopivan maltillisten muutosten kautta. Puolen joukkueellisen uusiminen kerralla on harvoin onnistunut strategia, mutta totta kai on myös todettava Liverpoolin olleen, taitonsa lisäksi, hyvin onnekas pelaajakaupoissaan ja siinä, millä lailla pelaajat ovat punaisissa paidoissa kehittyneet edelleen. Onnea se on kuitenkin ainoastaan osaksi, sillä sama päättäväisyys ja selkeä linja seuralla on ollut nähtävissä myös valmentajarekrytoinneissa, jotka ovat lopulta maksimoineet pelaajasiirtojen potentiaalin.

Nyt käynnissä olevan siirtoikkunan aikana Liverpool on jatkanut samalla linjalla. Ennen ensimmäistäkään pelaajakauppaa seura raapusti puumerkkinsä Virgil van Dijkin sekä Mo Salahin jatkosopimuksiin, joiden osalta Liverpool pelasi ulkoapäin katsottuna hyvinkin riskialtista pokeria. Kaksi joukkueen tärkeintä yksittäistä pelaajaa lähestyivät sopimustensa viimeisiä kuukausia, ja olivat virallisestikin jo markkinoiden vapaata riistaa. Niin vain molemmat valitsivat lopulta vielä tuleville kausilleen saman kotistadionin, mutta täydellinen ei Liverpoolinkaan pokerikäsi silti ollut. Seuran oma kasvatti ja iso osa sen viimeaikaisia menestysvuosia, Trent Alexander-Arnold, järkytti liverpoolilaisia osoittamalla, että joku voi todella haluta pelata muuallakin kuin Anfieldilla. Real Madridin kutsu kuullaan jopa pohjoisessa Englannissa ja sitä on edes punaisessa paidassa pelatessaan käytännössä mahdotonta vastustaa.

Kauaa ei oikean puolustajan tontti pysynyt kuitenkaan miehittämättömänä. Liverpool jatkoi hyväksi havaitsemaansa taktiikkaa ja kohdensi katseensa Saksan Bundesliigaan. Jürgen Kloppin, Thiego Alcantaran, Ibrahima Konatén, Ryan Gravenberchin ja Dominik Szoboszlain kaltaiset menestystarinat saavat todennäköisesti jatkoa Leverkusenista nyt hankitun parivaljakon, Jeremie Frimpongin ja Florian Wirtzin toimesta. Alexander-Arnoldin kaltaisesti myös Frimpong on erittäin vahvasti hyökkäysorientoitunut laitapelaaja, jonka pelipaikka paperilla saattaa hyvinkin olla puolustaja, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. 24-vuotiaan hollantilaisen vahvuudet piilevätkin paljon omaa puolustuslinjaa ylempänä.

Ylivoimaisesti merkittävin hankinta todennäköisesti koko siirtoikkunan aikana on kuitenkin Wirtz. Nuoresta iästään huolimatta 22-vuotias Kölnin kasvatti on jo yksi Saksan jalkapallon suurista, pelaaja, jonka varaan yhdessä maailman johtavista jalkapallomaista vannotaan tulevien arvokisojen osalta paljon. Pelkästään Valioliigaa seuraavat tulevat hämmästymään, millaisen pelaajan Liverpool reilulla 100 miljoonalla eurolla nappasi riveihinsä. Wirtz kykenee pelaamaan oikeastaan läpi ja poikki keskikentän, mutta parhaat puolensa Bundesliigan mestari ja Leverkusenin historiallisen tappiottoman toissakauden arkkitehti näyttää siellä, missä tuho vastustajalle on suurinta, missä ottelut ratkotaan. Liverpoolin keskikentän ollessa jo ennestään todella vahva, on hieman poikkeuksellista, että juuri sitä osa-aluetta vahvistetaan näin merkittävällä hankinnalla. Mutta aivan kuten edellä todettiin, nykyhetki ei ole kaikki. Keskikentän kolmikon laidoilla ja yläpuolella asiat voivat muuttua nopeastikin, ja ellei esimerkiksi 33-vuotias Salah jaa ikuisen nuoruuden lähdettä Cristiano Ronaldon kanssa, hänenkään huippukautensa eivät voi jatkua ikuisesti. Joka tapauksessa puolustuslinja ja aivan ylin kärki saattavat vielä tarvita lisää leveyttä, sillä niin satumainen onni pelaajien loukkaantumattomuuden suhteen tuskin voi jatkua Liverpoolissa viime kauden tapaan.

Jatkosopimusten sekä Wirtzin, Frimpongin ja laitapuolustaja Milos Kerkezin hankintojen myötä Liverpool tulee olemaan ainakin paperilla jälleen edellistä kautta vahvempi. Näin ollen sen takaa-ajajien osaksi jää haasteeseen vastaaminen, ja oman pelaamisen kehittäminen niin, että ainakaan viime kautista ylivoimaa ei sarjan kärjessä nähtäisi. Dynastiansa Valioliigassa ainakin väliaikaisesti menettänyt Manchester City pelaa parhaillaan Pohjois-Amerikassa maailman seurajoukkuemestaruudesta, mutta on samaan aikaan ollut aktiivinen myös siirtomarkkinoilla. Viime kauden Citystä puuttui se loistokkuus, jonka avulla seura loi itsestään Valioliigan kiistattoman hallitsijan voittamalla kaikkiaan kuusi mestaruutta kahdeksan edellisen kauden aikana. Keskikentän keskusta oli iso ongelma, johon vaikuttivat suuresti Rodrin pitkäaikainen loukkaantuminen sekä Kevin De Bruynen niin ikään todella rikkonainen kausi. De Bruyne on nyt poissa ja keskustaa on vahvistettu AC Milanista saapuneella Tijjani Reijndersillä, yläkertaa Lyonin Rayan Cherkillä ja puolustusta Wolvesista hankitulla Rayan Ait-Nourilla. Kaikki varmasti hyviä pelaajia, mutta yksikään ei tasoa Florian Wirtz. Cityllä on järkyttävän laaja rinki, mutta kuinka paljon mestaruuksiin tarvittavaa laatua esimerkiksi Erling Haalangin tukena? Katsomattomia kortteja kyllä riittää, Omar Marmoushin ja Nico Gonzalezin hintalapuista on vielä paljon täyttämättä, ja kuinka helppoa koko elämän siirtäminen 19-vuoden iässä Argentiinasta Englantiin tulee Claudio Echeverrille olemaan?

Viime kauden kakkonen Arsenal on siirtomarkkinoilla todennäköisesti, ja punanuttujen itsensä kannalta toivottavasti, hyökkääjän perässä. Mikael Arteta ei kovasta yrityksestään huolimatta onnistunut taikomaan Kai Haverzista maailmanluokan kasin lisäksi maailmanluokan ysiä ja nyt ainakin huhuissa seura on vahvasti niin RB Leipzigin Benjamin Seskon kuin Sportingin Viktor Gyökeresinkin kintereillä. Kumpikin vahvistaisi tykistön tehoa merkittävästi, tarjoaisi aidosti uudenlaisen vaihtoehdon Arsenalin hyökkäyspelaamiselle ja tekisi joukkueesta jälleen askeleen vahvemman ja kestävämmän mestaruustaistoon. Keskikentällä pelaajaliikennettä tulee Tomas Parteyn vaihtuessa Brentfordista saapuvaan Christian Norgaardiin sekä Real Sociedadin Martin Zubimendiin. Rahaa on palanut vielä kohtuullisesti, mutta mikäli Sesko tai Gyökeres joukkueen tulivoimaa halutaan kuumentamaan, sitä pitää löytyä vielä merkittävästi lisää. Arsenal on nyt useiden vuosien pitkäjänteisen työn tuloksena todella lähellä erinomaista pelaajarinkiä, mutta sen viimeisen, ja kenties vaikeimman stepin ottaminen vaatii täydellistä onnistumista seuraavan parin kuukauden aikana.

Muita merkittävämpiä, tai ainakin isomman rahan siirtoja on nähty toistaiseksi edellisten lisäksi ainoastaan länsi-Lontooseen ja Manchesterin punaisiin. Chelsea rakentaa edelleen Enzo Marescan johdolla palapeliään viime vuosien hurrikaanin jäljiltä ja nyt keskikentän pohjalle on löydetty Sportingista vielä hyvinkin raaka Dario Essugo sekä hyökkäykseen Valioliigaosaamisensa puolestaan jo todistanut, mutta silti vasta 22-vuotias Ipswichin Liam Delap. Hyökkäystään on vahvistamassa myös Manchester United, joka otti Keski-Englannin shoppailupäivälleen mukaansa hieman isomman käsikassan ja toi tullessaan Wolverhamptonista viime kaudella 15 Valioliigamaalia iskeneen Matheus Cunhan. Kassan pohjalle jäi ilmeisesti vielä vaihtorahoina sellaiset 60 miljoonaa euroa, sillä vahvoissa huhuissa Brasilian maajoukkuepelaaja saa punaisten yläkerrassa vierelleen Brentfordista Bryan Mbeumon. Unitedin ongelmat läpi koko kentän ovat näidenkin hankintojen jäljiltä kuitenkin vielä niin mittavat, että nähtäväksi jää, riittääkö käteinen koko kesäksi vai pitääkö käydä pankin kautta.

Valmentajamarkkinoilla on ollut viime kauden päätyttyä hiljaista. Tottenhamiin voi kuitenkin aina luottaa otsikoiden toivossa, niin tälläkin kertaa. Ensimmäisen pokaalin seuralle vuosikymmeniin tuonut Ange Postecoglou sai kokea seuraa johtavan Daniel Levyn armottomuuden ja tilalle kartoitettiin, löydettiin ja palkattiin Thomas Frank. Brentfordissa erittäin hyvää työtä seitsemän kauden ajan tehnyt tanskalainen tarjoaa Spurs-kannattajille jälleen uuden alun, uuden lupauksen paremmasta ja samalla myös ainakin hetkittäisen unohduksen siitä, että useimmiten kaiken takana on lopulta ollut ja tulee olemaan Levy. Joka tapauksessa Frank on huomattava parannus Postecoglousta, jonka ehdottomuus ja sitoutuminen yhteen ja ainoaan tapaan toimia kentällä ei oikein ole nykypäivää kenties maailman kovimman kilpailun tarjoamassa sarjassa.

Paljon ennättää vielä tapahtua ennen elokuun 15. päivää, jolloin Liverpool ja Bournemouth laittavat pallon pyörimään kauden 2025–26 osalta. Tämän hetken pelaajasiirtojen perusteella tuossa ottelussa isäntänä toimii isona suosikkina kauteen lähtevä Liverpool, mutta urheilussa on penkkiurheilijan ja kilpailuun osallistuvien seurojen onneksi monta muutakin liikkuvaa tekijää määrittämässä menestystä. Aitio seuraa silmä tarkkana voimasuhteiden muutoksia niin Valioliigan kuin muidenkin Euroopan isojen sarjojen osalta aina kauden kick-offiin saakka.