Ratian muotokuva on yhtiön nykyisen toimitusjohtajan Mika Ihamuotilan työhuoneen seinällä.
Hän vilkaisee sitä usein.
Syksyllä 50 vuotta täyttänyt Ihamuotila näyttää hyvinvoivalta mieheltä, jolla ei ole erityisiä huolia. Marimekko on ollut hänen aikanaan nousuvireessä, vaikka iskujakin on sadellut.
Kun Ihamuotila tuli Marimekon johtoon 2007, hän ilmoitti tavoitteekseen kansainväliset markkinat.
”Älykköjen univormu”. Näin Marimekkoa kuvasi vuonna 1967 yhdysvaltalaisen International Herald Tribune -lehden toimittaja. Samantapaiseen luovaa luokkaa edustavaan, hyvin toimeentulevaan kuluttajaan vaatteet ja kankaat uppoavat myös tänä päivänä.
Marimekko on levittäytynyt jälleen Yhdysvaltoihin, jossa se tunnettiin jo 1960-luvun alussa, eniten tulevan presidentinrouvan Jacqueline Kennedyn vaalikiertuepuvustuksen ansiosta.
Marimekko on avannut liikkeitä myös Aasiaan ja Australiaan, ja ensimmäistä liikettä Dubaihin ollaan avaamassa. Maailmalla on nyt 136 Marimekkoa, uusimmista valtaosa idässä.
Vuonna 2013 Marimekon kuluttajamyynnin tuloista yli puolet tuli ensimmäistä kertaa ulkomailta. Myynti on jatkunut samanlaisena.
Marimekko on tehnyt myös lisenssiyhteistyötä kansainvälisten brändien, kuten Banana Republicin, Paperless Postin, H&M:n, Conversen ja Avonin kanssa.
Marimekko on suuri pieni yritys.
Alle sadan miljoonan euron liikevaihdolla se mahtuu juuri ja juuri Suomen 500 suurimman yrityksen listalle.
Marimekko on kuitenkin haluttu pitää pörssissä.
”Toimintamme tuottaa riittävästi kassavirtaa voidaksemme rahoittaa kasvumme ilman osakemarkkinoilta hankittua rahoitusta”, Ihamuotila sanoo.
”Pörssinoteeraus tuo ylimääräistä työtä ja kustannuksia, mutta siitä on myös hyötyä. Se tekee yhtiöstämme maailmalla uskottavamman, ja sen taloudellista tilaa on helpompi seurata.”
Vaikka Marimekolla on suuren yrityksen ego, se on haavoittavainen. Vuoden 2013 kopiokohu teki brändiin – ja sen toimitusjohtajaan – haavan, joka ei helposti umpeudu.
Kun asia tulee puheeksi, Ihamuotila poistuu hetkeksi.
”Nyt on kyllä ihan pakko käydä kusella.”
Hetken kuluttua Ihamuotila palaa sohvalleen keskelle värikkäitä tyynyjä, näyttäisi olevan ainakin Kivet. Puhtaiden papereiden kuoseja kaikki.
”Se oli kauhea vuosi, minun työelämäni kamalin monessakin mielessä. Lamaannuimme ja olimme hyvin hämillämme. Emme uskoneet, että sellainen olisi edes mahdollista.”
Ihamuotila joutui jäämään sairauslomalle kesken kaaoksen. Hän kärsi vanhaan aivoleikkaukseen liittyneistä epilepsiakohtauksista.
Kopiokohu laantui, mutta Marimekon vuosi 2013 ei päättynyt iloisesti. Yrityksen tulos putosi miinukselle. Kiteen ja Sulkavan tehtaat lopetettiin, ja työntekijöitä sanottiin irti.
Kaikki maailmanvalloituksetkaan eivät ole onnistuneet. Beverly Hillsin, Bostonin ja Oslon liikkeistä tuli viime vuonna miljoonatappiot.
Myös Aasian myynti on kangerrellut.
Marimekosta arvioidaan, että vuoden 2014 liikevaihto on suunilleen samalla tasolla kuin vuonna 2013: neljästä kahdeksaan miljoonaa euroa.
Yritys tekee perinteisesti isoimman tilinsä joulumyynnillä, mutta kirittävää riitti. Myös irtisanomiset ovat jatkuneet.
Marimekko on käyttänyt rahaa ja energiaa liikevaihdon kasvattamiseen. Sijoituksille pitäisi alkaa kertyä tuottoa, mutta Suomen ja maailman taloustilanne ei tue kasvua. Tavallisessa yrityksessä osakkeenomistajat olisivat tehneet jo johtopäätöksensä, mutta Marimekko ei ole tavallinen yritys vaan kansallinen ikoni – niin kuin perustajansa Armi Ratia.
”Armi oli radikaali ja Marimekko ideologiaan ja visuaalisuuteen pohjautuva brändi. Armi sai suunnittelijoista paljon irti ja pystyi tarttumaan ajan kiinnostavimpiin asioihin, tietynlaiseen modernismiin ja vapauden hakemiseen”, Ihamuotila sanoo.
Hän on palkannut taloon kaksi vahvaa naista, joiden varaan hän laskee paljon.
Viime keväänä Anna Teurnell, 47, palkattiin Marimekon uudeksi luovaksi johtajaksi. Hän ei ole avannut vielä paljon Marimekon tulevaa linjaa, mutta on kertonut tuovansa taloon uudenlaisia leikkauksia, siluetteja ja materiaaleja, kuten villan.
Syksyllä Tiina Alahuhta-Kasko, 33, nimitettiin operatiiviseksi johtajaksi (haastattelu sivulla 51). Operatiivinen johtaja valitaan usein toimitusjohtajan rinnalle, kun halutaan kouluttaa uutta toimitusjohtajaa.
Alahuhta-Kaskon tehtävänä on vastata siitä, että suunnittelupöydän työ näkyy markkinoinnissa, myymälöissä ja tuotekehityksessä yhtenäisenä Marimekko-brändinä.
”Kaikki pyritään saamaan nopeammin työpöydiltä myymälöihin.”
Vaikka Marimekko tähyää ulkomaille, sen juuret pysyvät tiukasti Suomessa. Helsingin Herttoniemessä painetaan noin miljoona metriä kangasta vuodessa sekä valmistetaan osa laukuista ja vaatteista. Toissa vuonna myydyistä tuotteista 30 prosenttia valmistettiin Suomessa, 77 prosenttia EU:n alueella.
Kun Ihamuotila on tiimeineen uudistanut Marimekon brändiä, hän on keskittynyt siihen, mikä on ”Marimekon dna:ta”, värit ja kuviot.
Se on yksi syy siihen, miksi Ihamuotila ei ole vienyt Marimekkoa Venäjälle: makutottumukset ovat erilaisia.
Yrityksen vahva historia voi olla myös kahle. Kun Ihamuotila halusi tuoda valikoimiin keramiikkaa ja lasiastioita, jotkut kollegat sanoivat, etteivät ne ole Marimekkoa.
Armi Ratia hehkutti luovuutta joka käänteessä, jopa yrityksen kirjanpidossa.
Ihamuotila vilkaisee taas hänen kuvaansa seinällä.
”Kun Armi tuolta seinältä katselee meitä, olen ihan varma, ettei hän kieltäisi kokeilemasta. Hän sanoisi, että perkele, menkää, olkaa mukana ajassa ja valmiita luomaan itsenne uudelleen.”
Helmikuun Imagessa on valtava, hieno paketti Marimekon tulevaisuudesta ja menneisyydestä.
