Muistan hyvin. Istuin keväällä 2017 Petäjäveden vanhan kirkon portailla. Oli kaunis huhtikuinen iltapäivä. Auringon valo oli kylmän talven jälkeen lämmittävä. Mielessä havahdutti oma elämän lento ja paljastava valo siihen, että kaikki on hyvin. Aina on aikaa uudistua. Levollisuus tuntui kehossa. Oliko kokemus uskonnollinen? Uudestisyntymä on maailman tavallisin asia. Erityisesti kevät on sitä täynnä.

Nuorempana tai vanhempana kävely elämän pinnalla perustuu siihen, että se on rosoinen. On kitkaa, joka pitää pystyssä. Niin maailmanpolitiikassa kuin henkilökohtaisessa elämässä meitä vavisuttavat silloin tällöin epätasaiset hetket, joina pystyy näkemään asiat ja itsensä selvästi kuten ravistelevassa ilmestyksessä.

Venäjän hyökkäys paljasti meille hetkessä Venäjän todellisen tilan ja pyrkimykset. Niitä oli arvuuteltu vuosia. Valheita ei enää uskottu, koska tosiasiat olivat liian paljastavia ja ohittamattomia. Vastaava ilmestyksen kaltainen hetki koettiin Berliinin muurin sortuessa. Yksi aikakausi luhistui alta pois. Kommunismin sortuminen tuotti liike-energiaa, joka katalysoi esiin uuden aikakauden ja uudet arvot, jotka sitten Venäjän hyökkäys murskasi helmikuussa 2022. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 oli myös sellainen hetki se, heitti Suomenkin Afganistanin vuorille.

Henkilökohtaisessakin elämässä tulee hetkiä, jolloin ihminen singahtaa uuteen asentoon. Itselleni tuona keväisenä päivänä tapahtui niin. Oli elämänkokemusta ja taitoa tarpeeksi, että pystyi irrottamaan menneet mielestään. Pääsi vapautumaan. Valaistui uuteen elämän vaiheeseen. Syntyi kantavampi ajatus omasta roolista elämässä eteenpäin. Aikaisemmin oli ollut vaikeampaa, sairauksia ja häpeilyä. En osannut antaa paljonkaan itsestäni.

Uudelleensyntymiä tapahtuu myös poliittisella tasolla. Ne ovat meille opetustarinoita. Mietitäänpä vaikka Ukrainan presidentti Zelenskyä. Hän otti roolinsa ja nousi siivilleen, koska kansakunta ympärillä huusi pelastajaa. Hänellä oli siihen tarpeeksi valmiuksia. Hän osasi pelottomasti ja päättäväisesti valaa uskoa kansakuntaan kriittisillä hetkillä. Hän oli läsnä kansansa keskellä.

Hän tuli sodan alkaessa uskoon, koska niin vahvat ja vanhat henget olivat päässeet pullostaan. Niin Venäjän voima kohtasi vastavoimansa Ukrainan nopeasti lujittuvassa yhtenäisyydessä, jokaisessa kylässä ja kaupungissa, jo ennen läntisen avun saapumista. Itsensä löytäminen on mahdollista, jos olosuhteet ovat oikeat. Esimerkki soveltuu myös pienempään, henkilökohtaiseen mittakaavaan. Tärkeää on, että uuden oman tien löytymiseksi on omaa tarvetta, mutta myös välittävää kysyntää.

Kirkko on keskellä kylää, se on tuonut suojaa ja lohtua. Se on antanut yhteisöille voimaa. Siihen on asetettu toivoa. Se symboloi yhteyttä kotikonnuilla. Se kuiskaa hiljaa viisautta, jos osaa vain hetkeksi elämän metelistä rauhoittua.

Monissa kansainvälisen politiikan murroskohdissa tapahtuu voimakkaita asioita. Sota lähettää ympäristöönsä rajuja järistysaaltoja, jotka tuntuvat miltei kaikkien korvien välissä. Usein hyökkäys yhdistää kohdettaan, ja kärsimys tuottaa solidaarisuutta niissä, jotka ovat virittyneet oikealle taajuudelle, joiden sydän on vielä hyveellinen.

Henkilökohtainen, paikallinen, kansallinen yhdistyy usein kansainvälisiin hetkiin. On hyvä ymmärtää yhteisöllisyyden yhdistävien säikeiden voima juuri silloin, kun niitä tuhotaan ja rikotaan. On hyvä löytää oma rakentajan roolinsa, jos itse on ollut rikkojana tai ei ole tarpeeksi huomioinut läheisiään. Ihmiset antavat, ainakin läheiset, aina uuden mahdollisuuden. Muistetaan olla laupiaita.